Luonnollista - Natural

Neule-Into häipyi mieron tielle, joten kyllästytän teitä taas korteilla. Minähän en askartele ihmishahmoista, vaan kaikki leimasimeni sun muut omat kasvi- ja eläinaiheisia. Olen kai jonkin sortin ihmisvihaaja, mutta esimerkiksi Magnoliat ovat ihan liian ällösöpöjä, ja Art Impressionin tätileimasimet (esim.) ne vasta järkkyjä ovatkin. Tiedän, että monet tykkäävät niistä, mutta minusta ne ovat kamalia. Joten jos inhoat minua, tiedät, mitä ostaa minulle synttärilahjaksi. ;)

My knitting mood is hiding somewhere but I made a few cards. I don't use human figures, stamps or anything else, but prefer plant and animal motifs. For me the Magnolia stamps are too cute and the "girl" stamps of Art Impression are really awful (example). I know that many crafters love them but not me.

Mutta siis kasvillisuutta tällä kertaa ja vähän perhosia.

But this time plants and a few butterflies.

Lopuksi puhdasta matematiikkaa. Yleensä valitse paperit leimojen värin mukaan - jos nyt viitsin edes leimaa värittää - mutta tällä kertaa väritin leiman paperin mukaan.

Finally, pure math. Normally I choose papers according to the stamp but this time I did vice versa and coloured the stamp according to the paper.

Kukkasia - Flowers

Kiitoksia kenguruterveisistä! Olen ollut jotenkin paljon rauhallisempi, kun muistelen kengujen tapaamista. Kustantaisikohan Kela lisää kenguruterapiaa?

Thanks for the kangaroo comments! I have felt so calm when I have recalled the roos. I think our Social Insurance Institution should provide me more kangaroo therapy.

Pitkästä aikaa kaivoin koruilu- ja askartelutarvikkeet esille. Ystävän synttärilahjaksi valmistui rintaneula sekä ylempi ranneketju. Alemman ketjun jätin itselle. Olisin odottanut siksak-kuvion olevan näyttävämpi, mutta aika pliisu esitys siitä tuli kauhean vaivan jälkeen. Ulkoistin korupajan parvekkeelle, mikä lisäsi työn jännitysmomenttia. Partsilla on nimittäin puuritilä, jota ei saa pois purkamatta sitä kokonaan, mihin sisältyisi kymmenien ruuvien pyörittely. Niinpä pudonneet helmet ovat toistaiseksi mennyttä. Viime kesänä yritimme kyllä yhtä lautaa irrottamalla pelastaa pudonneita palmikkopuikkoja ja silmukkamerkkejä, mutta osa jäi kadoksiin (mitkä tyypit näitä rakenteita oikein kehittävät?).

A friend had a birthday and I made her a flower brooch and a bracelet (the upper one). The lower bracelet is for me but I'm not satisfied with it. It took long time to make it but it doesn't look very fancy.


Tein myös päivänsankarille kortin. Jos olisin ajatellut asian loppuun asti, korttikin olisi voinut olla samaa värimaailmaa, mutta on siinä ainakin kukka. Idean ääriviivatarran (hetki heilahti, kun kaivoin netistä termin englanniksi) sisusten värittämisestä sain jostain suomalaisesta askartelukirjasta, mutta se oli kirjastosta, eikä nimi tule mieleen. Tekniikka on oikein sopiva minunkaltaiselleni sotkijalle, joka saan akvarellivärit leviämään vääriin paikkoihin, ellei ole mitään reunoja estämässä. Pitäisi varmaan hankkia värityskirja ja ruveta harjoittelemaan.

I also made a card for my friend. If I had planned it properly I would have chosen the colours matching the jewelry. But there are flowers in it, anyway. It's are a peel-off sticker which I coloured inside. The idea was in a card making book and it's a fantastic technique for me because I always get a mess when I try to colour a stamp with watercolour pencils. Maybe I should buy a colouring book and start practising.


En ole unohtanut pupuja kenguruhuumassa. Pentikin pupukoriste on odottanut koruksi pääsyä vuoden ellei peräti kahta. Vihdoinkin rakentelin sille ketjun.

I haven't forget bunnies despite this kangaroo enthusiasm. I bought a bunny decoration a year or two ago and finally modified it to a necklace.

Juuret - Roots

Pakastimemme sisältö: marjoja, sämpylöitä, jäätelöä, neuleita... Retriitissä joku oli näkevinään koiperhosia. Koska kuoriaiset olivat vastikään verottaneet Kristelin lankavarastoa, oli pakko ottaa koivaara todesta. Pakastimessa majaili myös tämä:

The content of our freezer: berries, bread, ice cream, knittings... In the retreat someone saw clothes moths (hope that's the right word). Kristel had just lost a lot of yarn because of beetles and I had to take the moth thing seriously. I put all my knittings I had in the retreat into the freezer, also this:

Yggdrasil Baby Blanket

• Ohje/Pattern: Knitting Daily
• Koko/Size: 100*100 cm
  
• Lanka/Yarn: Schoeller&Stahl Fortissima Socka (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 50 g = 210 m) kaksinkertaisena/two strands, väri/colour 1011
• Langankulutus/How much: 400 g
• Puikot/Needles: 4 mm
• Aloitettu/Started: maaliskuussa/in March
  
• Valmistunut/Finished: 3.4.2010

Knitting Daily -uutiskirjettä tilaavat voivat ladata ohjeen ilmaiseksi netistä toistaiseksi. Puukuviossa oli jotain kiehtovaa, ja minun piti päästä väkertämään juuria ja oksia. Koska neliönmuotoiselle torkkupeitolle ei ollut tarvetta, ja täysimittaisen peiton teko ei innostanut, päädyin neulomaan vaunupeiton kummitytölle. Pienimmässäkin koossa oli hommaa riittämiin; varsinkin palmikkoreunus tuntui jatkuvan ikuiset ajat. Minulla oli retriitissä kolme neuletta mukana, ja tarkoitus oli tehdä fiilispohjalta sitä, mikä sattuisi huvittamaan. Mutta halusin saada peiton valmiiksi pääsiäisenä olleisiin ristiäisiin, ja kun se reunus osoittautui niin työlääksi, väänsin retriitissä pelkkää peittoa.

If you order Knitting Daily you can download the pattern free so far. The tree figure was fascinating and I had to start to knit it. But I don't need a square afgan so I decided to make a blanket for my baby goddaughter. Even the smallest size was a huge job, The braid border seemed to last forever. I had three knittings with me in the retreat but I could knit only the blanket because I wanted to get it ready for the baby's christening which was in Easter.

Peitto aloitettiin keskeltä. Reunus neulottiin poikittain ja sen samalla neulottiin sen kanssa yhteen neliön reunasilmukoita. En ole aiemmin tehnyt palmikkokulmia, ja oli jännittävä nähdä, miten kuvio kääntyi kauniisti. Sen sijaan en osannut yhdistää reunuksen aloitus- ja lopetusreunaa siististi. Yritin paikkailla virheitä ompelemalla silmukoita jäljitellen, mutta siihen kohtaan jäi selviä kauneusvirheitä.

Neuleen pingottaminen oli myös mielenkiintoista, sillä neulos venyi suuntaan jos toiseenkin. Päädyin pingottamaan peiton aika kireälle, jolloin palmikon reuna siistiytyi ja puukuvio myös asettui nätisti. Mies ilmestyi aivan vapaaehtoisesti avuksi, joten yhdessä kiskoimme vaatetta ja mittailimme sivut yhtä pitkiksi.

The blanket was begun in the middle. The border was knitted perpendicularly joining the live stitches of the center square. I have never knitted a braid corner and it was exciting to see how the braid turned beautifully. Blocking the blanket was also quite a job but my husband came to help voluntary.

Olin ostanut langat puserotarpeiksi, mutta koska viininpunainen on ruvennut tympimään, päätin käyttää langat parempaan tarkoitukseen. Olen aiemmin neulonut kirjavasta Fortissima Sockasta kahdet sukat ja tykännyt langasta, mutta yksivärinen versio oli ihan pohjanoteeraus. Lanka värjäsi neuloessa niin sormet kuin puikotkin ja vielä pingottaessakin jäi väriä käsiin. Lanka oli myös tosi pehmeää, mikä tietysti ei vauvanpeitossa ole huono juttu, mutta sukkia en menisi siitä tekemään.

Todella vetää hiljaiseksi ajatus, että joku tekee peiton täysimittaisena. Pikkuversio kyllä riitti minulle tätä lajiketta. Olen muuten törmännyt mystiseen Yggdrasil-puuhun aiemmin jossain Christien dekkarissa, en vain muista missä. Kyllä lukemalla oppii kaikenlaista.

I can't imagine that someone would knit the biggest size. The smallest one was enough for me. By the way, I have run into the mystic Yggdrasil tree on a novel by Christie but I can't remember on which one.

Ristiäiset olivat siis sunnuntaina ja tein myös ajankohtaan sopivan kortin pupuleimakuvasta. Kuva on huono, ja koristepupu vielä loikkasi irti kortista.

The christening was on Sunday and I made a card of a bunny stamp. The picture is poor and the bunny decoration also jumped away.

Pinkkiä - Pink

Sukulaisperheeseen syntyi pieni tyttönen. Kyselin etukäteen vauvaneuleiden väritoiveita, ja kuulemma sai olla vaikka ällöpinkkiä. No, tämän pinkimpään en pystynyt:

My brother-of-law and his wife got a baby girl. I asked in advance what colour they preferred and I was told that even ultra pink is fine. Well, that was the pinkest I could do:

Luumunpunainen on historiallista Novitan merino-Woolia, pinkki Bambinoa. Sukat olivat tekeillä varmaan kuukauden verran, mutta valmistuivat sukkelaan, kun tieto tytön syntymästä tuli.

The plum yarn is Novita Wool, 100 % merino, and the pink one is Novita Bambino, 100 % wool. I knitted the socks little by little during a month but finished them quickly when we got the news about the birth.

Askartelin myös kortin, jossa sitten sukissa esiintynyt pinkin puute on korjattu moninkertaisesti.

I also made a card. If the socks are not pink enough, certainly the card is.

Kävyt

Vaiheessa olleista korteista tuli tällaisia. Kuvio ja teksti on tehty leimasimilla.

Kristus syntyy, kiittäkää!
Hyvää Joulua!

Christ is born, glorify Him!
Merry Christmas!

Täydellistä

Entiset neulekaverit eivät ole vielä unohtaneet, vaan kutsuivat pikkujouluihinsa Tampereelle. Ohjelmaan kuului tietenkin lahjontaa. Paketteihin ei merkitä antajan nimeä, vaan saaja saa arvuutella, keneltä lahja on peräisin. Minäpä arvasin, että pakettini on Lotalta! Tosin olin jonon hännillä arvaamassa, joten vaihtoehtoja ei ollut paljon jäljellä.

Sain Hecho-lankaa, täsmälleen sitä väriä, jota hiplasin messuilla, mutta en tullut ostaneeksi, kun kassi jo tursusi lankaa ennestään. Uskomaton sattuma, että sain juuri sitä. Tosin ei Lottakaan taida sylkeä lasiin tuon värin kohdalla. ;)


Sain Petteri Kaniini -tarroja, pupukiiltokuvia ja lumihiutaleääriviivatarroja (pitäisiköhän ne ensi vuoden kortit tosiaan tehdä jo tässä vaiheessa, sillä lumihiutaleet sopivat suunnitelmiin erinomaisesti?).


Sain lempisuklaatani. Kaiken kaikkiaan paketti oli täydellinen. Kiitos, Lotta!


Minulla lahjottavaksi arpoutui Vilma. Päätin ostaa hänelle jotain ihkulankaa, jollaiseksi tulkitsin alpakka-silkin, vaikken itse tuota pystyisikään neulomaan. Lisäsin pakettiin langan kanssa värikoodattuja karkkeja. Pakkasin koko hoidon valkoiseen paperikassiin, johon leimailin nimilapun. Tarkoitus oli laatia myös jokin nauha-kukkahärpäke, mutta totesin, että lappu näyttää yksinään paremmalta. Vähän etukäteen jännitin, vieläkö Vilma tykkää petroolista, mutta kun hän saapui paikalle sliparissaan, totesin huoleni olevan turha.


Oli siis onnistuneet pikkujoulut (kuten aina Tanen kera). Sain pitkästä aikaa neulottuakin kunnolla.

Tätä

Eletään taas tätä aikaa vuodesta.

Niin ne vain tulivat ajoissa valmiiksi tänäkin vuonna (lopullisesta versiosta kuva sitten myöhemmin). Toki kunnon kansalainen olisi vienyt kortit postiin jo lokakuussa säästääkseen postivirkailijat kiireeltä, mutta minä en olekaan kunnollinen. Kortteja kuoreen laitettaessa on aina se kauhea pulma, ketkä saavat ne kortit, jotka ovat niin lähellä priimaa kuin minun taidoillani saa aikaiseksi, ja ketkä saavat ne, joissa on virheitä, jotka ainoastaan minä huomaan. Täytyy lohduttautua sillä, ettei kakkosryhmään joutuneilla ole sitä priimakorttia verrokkinaan. Joskus tein nelisenkymmentäkorttia, nyt tuli 25. Päätin, etten enää jaksa tehdä kortteja sellaisille miehen sukulaisille tai ystäville, joita en ole vuosiin tai koskaan tavannutkaan. Tuossakin määrässä tympäännys iski useaan otteeseen, sillä en ole pätkääkään sarjatyösuuntautunut. Mutta jos kortit olisivat ihan erilaisia, niin siinäpä olisikin probleemia kerrakseen, kuka minkäkin saisi.

Ensi vuodenkin kortit aiheuttavat jo stressiä, ja ihan vakavasti ajattelen, pitäisikö ne jo tehdä alta pois, kun välineetkin ovat valmiiksi esillä. Mutta entäs jos valmiit kortit ehtii hukata vuoden aikana?

Välillä - While

Seuraavaa pitsihuivia odotellessa väliaikaviihteenä pari korttia.

A new lace shawl is coming! Meanwhile a couple of cards.

Tämän tein taannoisen Jehkottaren haasteen luonnoksen pohjalta. Kerrankin luonnos, jossa kaunis paperi saa näkyä!

Toisen kortin idea oli Uudet ja upeat helmityöt -kirjassa eli paperin kuvioita korostettiin kohoväritäplillä, joihin lisättiin helmiä. Viimeksi mainittu toimenpide oli tuskastuttavan hidasta ja tarkkaa. Idea on kyllä kehittelyn arvoinen, sillä jotain nauhaa tai muuta härpäkettä kortti minusta kaipaisi.

Siilit - Hedgehogs

Syksyinen hääkortti lankomiehelle. Ensimmäistä kertaa käytin ääriviivatarroja. Ne ovat minusta vähän pliisuja, mutta toiseen koristeeseen yhdistettynä näyttävät toimivan ihan hyvin.

A wedding card for my brother-in-law.

Voitin Oranssin arvonnassa itsetehdyt sukat, alpakkaa ja teetä. Alpakoille jouduin etsimään sijaiskodin, koska en pysty niitä neulomaan, mutta sukkia en suostuisi pois antamaan. Harvoin saan itsetehtyjä lahjoja. Kiitos! Sukkakuva on valitettavasti huono, mutta mies onnistui kyllä taitavasti rajaamaan sohvapöydällä ja lattialla lojuvat roj... käsityötarvikkeet pois.

I won at the lottery of Oranssi. I got self-made socks, alpaca yarn ans tea. I had to find a foster home for the yarn because I can't knit alpaca but the socks I would never give away. I get too seldom self-made gifts. Thank you!

Elukoita - Animals

Lähipiiri kasvoi kolmella pikkuisella parin viikon sisään. Niinpä mielyttävänä velvollisuutena oli väsätä kortit tulokkaille, ja kaikki saivat myös aiemmin valmistuneet sukat. Pikkusukkavarastolle tämä oli tietenkin tuhoisaa, mutta onneksi Sukkasato on parhaillaan menossa.

There is a baby boom among our relatives and friends: three babies were born during a couple of weeks. I had a pleasure to craft cards for them and I sent them also socks which I have knitted earlier. My baby sock stock is now empty but fortunately there is the Sock Harvest knit-along going on.

Pupukortti lähti itseoikeutetusti Rasavillirusakon perheelle. En ollut varma, mitkä pupun naaman pisteistä ovat mitäkin, joten päätin tulkita ylimmät pisteet kulmakarvoiksi ja alemmat silmiksi. Kuva on tarkentunut tietenkin ihan väärään kohtaa.

This card goes to Rasavillirusakko, a big friend of bunnies. I wasn't sure which of the spots are eyes but I decided that the upper spots are eye brows and the lower ones are eyes. Sorry the unsharp photo.


Loput kaksi korttia on tehty samalla mallilla. Korttien teko on siitä jännää puuhaa, ettei koskaan tiedä, mikä on lopputulos. Mielessä voi olla hyvinkin tarkka suunnitelma, mutta kun materiaaleja alkaa kasata orttipohjalle, ei suunnitelma enää toimikaan.

Making cards is exciting. You may have a clear sketch in your mind but when you start to put together the materials, you realize that it doesn't work. All these cards are totally different from what I planned first.



Minulla on ollut vähän neuleinto karkuteillä. Italian kurssi loppui eilen, joten ehkä nyt riittää enemmän aikaa ja voimia puikkojen heilutteluun. Kävin hakemassa innoitusta Wanhan Sataman messuilta. Kovin pienet oli siellä ympyrät Tampereen messuihin verrattuna, ja lankakauppiaita oli vain muutama. Viimeksi mainittu ei toisaalta ollut yhtään huono asia. Ostin Araucanian Rancoa, joka on oikeasti vihreämpää, ja Tenciliä, joka on oikeasti violetimpaa - molemmat huivitarpeiksi. Lisäksi huomasin tarvitsevani lujaa laukkua, sillä itseneulotut laukut eivät pitemmän päälle kestä. Yleensä vierastan merkkivaatteita, mutta Globe Hope tekee poikkeuksen. Laukku on toiminut aiemmin armeijan kaasunaamarisuojana.

I visited a Handicraft Fair today. In my former hometown Tampere there is a huge fair every November. I was a little disappointed that the fair in Helsinki was quite small. There weren't many yarns dealers which might be on the other hand a good thing. I bought Ranco from Araucania (it's greener than in the image) and Tencil (it's in turn more violet), both for shawls. I also realized that I need a new bag. I'm not interested in designer clothing but this time I made an exception. Globe Hope makes recycled clothes and accessories and this bag has been earlier a bag for a gas mask in the Finnish army.

Kurnutusta - Croaking

Neuleet ovat vaiheessa. Väliaikaviihteenä esittelen muutamia kortteja. Sammakkokortin tein Jehkottaren korttihaasteeseen pari viikkoa sitten, mutta unohdin blogata ajoissa. Minulle on tuottanut vaikeuksia leimojen värittäminen: pikkutarkkaa tuhertamista, ja jos kynä tai pensseli lipsahtaa reunaviivan ulkopuolelle, on homma pilalla. Mutta kas kummaa, harjoitus näyttää tehoavan. Uusi akvarellikynäsetti useine sävyineen auttaa myös asiaa.

My knittings are in progress. Meanwhile here are some cards I have made. The frog card was made for Jehkotar Card Challenge a couple of weeks ago but I forgot to publish it in time.

Kohottavaa

Olin Craftican järjestämässä askartelutapaamisessa Tikkurilassa. Hyödynsin käytössä ollutta välineistöä eli leimailin pupuleimasimilla, leikkasin kukkasia ja perhosia kuvioleikkureilla sekä kohokuvioin korttipohjia.

Yhden kortinkin tein, jossa käytin uusia materiaaleja. Ei mikään taidonnäyte, mutta pupukiiltokuva on aika söpöli.


Rehellisyys joutui koetukselle Tikkurilaan mennessä. On maksettava seutulippu, kun menee yhden pysäkin verran Vantaan puolelle, mutta lähijunissa ei ole juuri koskaan tarkastuksia. Ei nytkään, joten tunsin itseni rehelliseksi hölmöksi. Lippuani ei ole tarkastettu kertaakaan tänä vuonna. Tosin liikun enimmäkseen bussilla, joissa lippu on joka tapauksessa leimattava, mutta junia, metroa ja ratikoitakin tulee käytettyä sen verran, että tarkastajia olettaisi sattuneen matkan varrelle. Jospa niitä ei ole olemassakaan. Jospa ne ovatkin vain urbaani legenda.

Hilettä

Tämänvuotiset pääsiäiskortit eivät oikein ole minun tyylisiäni. Mutta taannoin on tullut pääsiäisaiheinen 3D-vihko hankittua ja hamstrattua CD:tä, joten päätin käyttää molemmat pois kuleksimasta. Tosin kumpaakin lajiketta vielä jäi. Tipukuvissa oli niin monta kerrosta, että sain jaettua niitä kahteen korttiin. Kun nyt sitten ällösöpöstelemään ryhdyin, kruunasin koko komeuden kunnon glitteriannoksella.

Kiekuroita

Viimeksi kun olin häissä, oli kyseessä omat häät. Niistäkin on jo muutama vuosi. Ilmeisesti lähipiiri ei ole naimisiinmenevää sorttia, tai sitten minut ja mies on tulkittu niin tylsiksi ihmisiksi, ettei meitä kutsuta minnekään. Veikkaan jälkimmäistä. Me olemme oikeasti tylsiä.

Hyvä ystäväni otti kuitenkin riskin ja kutsui meidät häihinsä. Tilaisuutta piti tietenkin juhlistaa itsetehdyllä kortilla.

Halusin pohjan kiekurakuvioiden jäävän näkyviin, joten en laittanut taustapaperia, joka näyttää olevan selviö kokeneempien kortteilijoiden teoksissa. Liian myöhään tajusin, että kortti olisi pitänyt taittaa toiseen suuntaan, sillä nyt kiekurat jäivät sisäpuolelle. Turhapa sitä on itkeä, kun maito on jo kaatunut, vai miten se sanonta menee. On muuten harvinaisen typerä lausahdus. Etukäteenkö maidon kaatumista pitäisi surra? Ja jos ottaa kovasti päähän, niin miksei sitä saisi itkeä? Minä en kuitenkaan kortin perään jäänyt vollottamaan, kun muuten olin siihen tyytyväinen.


Kortin lisäksi oli kiemuroita tukassani. Minulle ei olekaan tehty juhlakampausta niiden omien häiden jälkeen.

Vaihdokit

Olen jo pitkään harkinnut osallistuvani kansainväliseen käsityövaihtoon. Ravelryssähän on vaihtoja vaikka minkä verran, ja syksyllä olin jo osallistumassa yhteen, mutta vetkutin ilmoittautumistani niin kauan, että myöhästyin. Mutta kun Bunny Rabbit Lovers -ryhmän Winter Bunderland -vaihto (loistava nimi!) käynnistyi, en epäröinyt liittyä joukon jatkoksi. Tosin vaihdossa oli tarkoitus lähettää lahjoja sekä vaihtoparille että hänen pupu(i)lleen, mutta sain luvan osallistua huolimatta valitettavasta puutteestani eli puputtomuudesta.

I have thought about to join an international swap for a long time. Last autumn I almost joined one in Ravelry but I hesitated too long and missed the deadline. But when the Winter Bunderland Swap (love that name!) started in the Bunny Rabbit Lovers group I didn't hesitate any more. The swap included not only sending gifts to the swap partner but also to her bun(s). Unfortunately I can't have pets because of allergy but I got permission to join the swap anyway.


Oma pakettini tuli rapakon takaa Kaliforniasta chickenknittleltä (Ravelry-linkki): suloisia pupukortteja, söpö puinen pupumaskotti, kauniita silmukkamerkkejä ja lankaa, lankaa, lankaa! Kirjoitin ilmoittautumiskyselyyn, että uudet, ekologiset kuidut kiinnostavat, ja niitä sitten sainkin useampaa sortimenttia eli maissia (huivi), soija-villa-puuvilla-kitiinisekoitetta (sukat) ja banaania (ei vielä soita kelloja). Suklaata paketissa oli myös, mutta kuvaushetkellä paketit olivat tyhjiä, kuinka ollakaan.

My package came over the ocean from California from chinckenknittle. It included lovelu bunny cards, cute wooden bunny figure, beautiful stitch markers and yarn, yarn, yarn! I wrote in the questionnaire that I'm interested in the new, ecological fibers and that was what I got and different ones: corn (scarf), soy-wool-cotton-chitin (socks) and banana (no idea yet). Chocolade was also included in the package but somehow it disappeared quite soon. Thanks again for the wonderful package, chinckenknittle!

Minun pakettini lähti YowlYY:lle Englantiin. Hänellä oli kanit Miss Eve ja Hugo, mutta ikävä kyllä Hugo kuoli vaihdon aikana. YowlYY rupesi etsimään kaveria Miss Evelle, ja hänen luokseen muutti Bing. Neuloin pakettiin hahtuvasta (mitä se onkaan englanniksi?) pussukan, huovutin sen koneessa ja neulahuovutin vielä Miss Even ja Bingin kuvat. Valitettavasti kaksikko ei sitten tullutkaan toimeen keskenään, joten Bing joutui muuttamaan pois, mutta onpahan nyt sen kuva ikuistettuna pussin kylkeen. Olisin halunnut neuloa jotain enemmänkin, sukat vaikka, mutta muutto vei ajan.

I sent a package to YowlYY to England. She had bunnies called Miss Eve ja Hugo but sadly Hugo died during the swap. YowlYY started to look for a partner to Miss Eve and Bing moved to her. I knitted a purse of wool (I should know the English word for this stuff but I don't remember it now), felted it in a washing machine and finally needle felted pictures of Miss Eve and Bing. Unfortunately those two didn't get along and Bing had to move away but his picture is now immortalized in the purse. I would have liked to knit something more to YowlYY, maybe socks, but our move took all my time.

Miss Eve:


Bing:
Paketissa oli myös Mannilan luomutilan lankaa, silmukkamerkit omasta pajasta, häthätää tekaistu kortti, teetä ja pupuille luomuomenoita ja -rusinoita sekä Rasavillirusakon suosittelemia siementankoja. Enkä tietenkään voinut olla lähettämättä Arabian neulojapupumukia; sehän oli juuri kuin suunniteltu tätä vaihtoa varten! Minulle tuli vähän kiire paketin pakkamisessa ja kuvaamisessa, joten taustalla on kaikkea epämääräistä roinaa. Paketti meni kuitenkin perille kolmessa päivässä, joten mikään kiire ei olisi ollut. YowlYY kertoi Ravelryssä pitävänsä paketista kovasti, hauska kuulla!

There was also yarn from Mannila's organic farm, self-made stitch markers, hastily self-made card and tea in the package. For the bunnies I sent organic dryed apples and raisins and seed sticks recommended by Rasavillirusakko. And absolutely I had to send to YowlYY a mug of knitting bunnies, designed by Heljä-Liukko Sundström, which is very popular among Finnish knitters. I was in a hurry when I packed and photographed the package so sorry for the background. However, the package were in England in three days so I hurried in vain. YowlYY told in Ravelry that she loves the package. I enjoyed very much collecting it.