Päin

Kun näin Vilman neulomat villahousut, totesin tarvitsevani samanlaiset itsekin. Yritys onkin ollut armoton, mutta muuten homma on sujunut täsmälleen siten kuin ko. viisussakin. Housuntekeleet ovat vilahtaneet jo kahteen otteeseen. Nyt tulee kolmas vilahdus, paluumatka takaisin lankakeräksi.


Yhtenä ongelmana on ollut tylsä, perusvihreä lanka (Wolle Rödelin sukkalanka). Tykkäänhän minä vihreästä kovastikin, mutta tämä sävy ei säväyttänyt ei sitten yhtään (emme perehdy tässä nyt siihen, miksi olen ostanut kyseistä lankaa). Tein housuja Knittyn ohjeella, jonka probleema oli se, että etu- ja takakappale olivat täsmälleen samanlaiset. Jouduin tekemään lyhennetyillä kerroksilla hyvintreenatuille pakaralihaksilleni tilaa. Sitten mallitilkuista ja laskemisista huolimatta jouduin toteamaan, että tilaahan on kerrassaan hulppeasti: housut olisivat jättäneet lantiolle sellaiset makkarat, että Michelin-ukko olisi joutunut kilometritehtaalle. Purin siis housuosan pois Taijan avustuksella ja päätin jatkaa lahkeista uudella silmukkamäärällä.

Sitten sain käsiini Korhonen - Östermanin Neulekirjan. Siellä oli villahousuohje, jossa oli otettu huomioon se, että ihmisellä todellakin on takamus. Lisäksi siinä kehotettiin neulomaan pökät pehmeästä langasta kutinavaaran vuoksi. Saman tien tuon luettuani tympeänvärinen lanka alkoi myös kutittaa, joten päädyin purkamaan surien hukkaanmennyttä työtä.

Villahousut menivät siis päin p...yllyä. Toki pöksyjen ollessa kyseessä näin kuuluu käydäkin, kirjaimellisesti ottaen, mutta nyt niin tapahtui myös kuvaannollisesti. Itsepäisenä ja turhamaisena ihmisenä, joka haluaa hippastella pakkasillakin lyhyessä hameessa, ostin huomattavasti paremman väristä ja toivottavasti kutiamatonta lankaa uutta yritystä varten.


Mutta lanka tulee langan luokse. Nordian tapaamisessa Pelagia toi minulle myöhästyneen synttärilahjan eli ilmiselvästi sukat.


Lahjaan kuului myös pupu, josta saan kuulemma tehdä mieleiseni korun itse.


Viikonloppu on muutenkin ollut rahanmenoa, sillä tuli tehtyä muitakin pikkuostoksia, mm. asunto. Siitä enemmän joskus myöhemmin.

Oudot - Funny

Kiitoksia terveisistä, kyllä tästä vielä toivutaan. Enää ei huimaakaan joka käänteessä.

Kummitytölle toivottiin pitkälahkeisia vaippahousuja. Edellisistä pöpistä jäi hahtuvaa, joten käytin sen loppuun ja neuloin jatkoksi Hjertegarnin Ciao Truntea. Siltä nämä nyt näyttävätkin, että jämistelty on, enkä ole täysin tyytyväinen.

My goddaughter needs long pantleg leggins. I had some pencil row left after the former leggins and I used rest of it and also Ciao Trunte from Hjertegarn. The leggins look exactly what they are: made of leftovers. I'm not quite happy.

Koko on Villapöpien suurin. Silti nämä näyttävät aika pieniltä ja oudoilta. Mahtuvatkohan pöpät kummitytölle? Abigail Amishbunnylle ne ovat kyllä juuri passelit.

The leggins look quite small and they look funny. I hope they fit to my goddaughter. Abigail Amishbunny thinks they are great.

Vehreyttä - Greenery

Kiitokset korukommenteista! On ilo saada kehuja, tietty. :)

Koruja on suunnitteilla (ei tekeillä, mutta hyvin suunniteltu jne.), neuleetkin etenevät. Siitä huolimatta tulee kuvapitoinen välipalapostaus, yksi pupukin on mukana. Kun asuimme Pirkanmaalla, tuli usein Helsingissä käydessä tutustuttua johonkin museoon tai muuhun nähtävyyteen. Nyt kun asumme täällä, eipä ole juuri missään tullut poikettua. Onneksi meillä kävi vieraita, ja innostuimme lähtemään porukalla Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Paikka oli tavattoman mielenkiintoinen, ja paljon kuvattavaa tuli vastaan. Eka kuva on otettu ulkona, muut kasvihuoneissa.

Earlier, when we lived near Tampere, we visited often Helsinki and almost every time went to a museo or some else sight. Now that we live here we don't visit anywhere. Fortunately, we had guests and we went together to the Kaisaniemi Botanic Garden. It was a very interesting place and there were a lot of photographing. The first picture is taken in the open air garden, others in the greenhouses.

Käynnin seurauksena oli se, että innostuin kartuttamaan mehikasvikokoelmaani. Mistään laajasta harrastuksesta ei ole kyse, sillä entisessä kodissamme kasvit eivät oikein viihtyneet. Sen sijaan täällä uudessa kämpässä aloet ja anopinhammas rupesivat lykkäämään sivuversoja, joten jotain todennäköisesti menee oikein, ja uskaltauduin hankkimaan muutaman kasvin lisää. Tottahan toki neulojalla pitää olla lanka-agave.

After our visit I wanted some cacti and succulents for myself. Of course a knitter must have a thread-leaf agave.

Kiertolaiset osa 2 - Vagabonds part 2

Interrail-raportti jatkuu. Wienistä siirryimme yöjunalla Venetsiaan (sivumennen sanottuna hotellissa on halvempaa majoittua kuin mitä yöjunan hytti maksaa, matkalippujen lisäksi siis). Olen käynyt siellä 10 vuotta sitten muutaman tunnin retkellä. Muistin, että kaupunki on täynnä turisteja ja että on kuuma, mutta sitä en muistanut, että jokaikisen pikkukanaalin yli menee raput. Erehdyimme nimittäin kulkemaan hotellille rautatieasemalta kävellen. Parin sentin matka kartalla tarkoitti miljoonaa porrasta ja mutkaa luonnossa matkalaukkua perässä hinaten.

Our interrail continues. From Vienna we travelled to Venice by night train (I have to say that a cabin in a night train could cost more than a night in a hotel). I visited Venice shortly 10 years ago. I remembered that the city was full of turists and it was hot but I forgot that there were steps at every little bridge - and there are bridges everywhere. We made a mistake and decided to walk from the railway station to out hotel. The distance was short in the map but in real life there were a million steps and curves - and we had to drag our suitcases.

Gondoliajelun jätimme väliin; sekin kun maksoi hotelliyön verran. Sen sijaan risteilimme vaporetolla eli vesibussilla pitkin Canal Grandea ilta-auringossa.

We skipped a tour in gondola but took a cruise in vaporetto or water bus via Canal Grande.

Bussipysäkki venetsialaiseen tapaan:

A bus stop à la Venice:

Jokaikisessä matkamuistopuodissa oli myynnissä (Kiinassa valmistettuja?) naamioita. Mutta yhdessä oli paikan päällä käsityönä tehtyjä, perinteisten mallien lisäksi myös muita hahmoja.

In every souvenir shop there were masks (made in China?). But there was one shop where there were handmade masks, both traditional and also other figures.

Venetsian jälkeen vuorossa oli mosaiikeistaan kuulu Ravenna. Kuvia saa isommaksi klikkaamalla.

From Venice we travelled to Ravenna which is famous of mosaics. Click to enlarge the pictures.

Eteläisin kohteemme oli Italian "kannassa" sijaitseva merenrantakaupunki Bari.

Our southest destination was Bari at the "heel" of Italy by sea.

Kävimme katedraalissa, jossa on pyhän Nikolaoksen reliikit. Hän on tärkeä pyhä sekä katolisille että ortodokseille, joten kryptassa, jossa pyhäinjäännökset olivat, oli myös ortodoksinen kappeli.

We went to the cathedral where there were the relics of Saint Nicholas. He is an important saint to both the Catholic and the Orthodox and there was also a little Orthodox chapel in the crypt.

Katedraalin seinästä katseli tällainen otus, mitä lajia hän edustaneekaan.

A funny animal in the wall of the cathedral but I can't tell what species it is.

Etelä-Italiassa kaktukset kasvoivat villinä.

In Southern Italy cacti grew wild.

Viimeisenä kohteena oli Rooma. Meiltä alkoi olla mehut lopussa tässä vaiheessa, koska olimme vaihtaneet paikkaa niin usein, mutta toisaalta koko ajan voimassa olevasta interrail-lipusta piti ottaa hyöty irti.

Our last place to stay was Rome. We were already quite tired because we had travelled a lot.

Santa Maria in Trastevere on lempikirkkoni Roomassa. Siellä - kuten monessa muussakin kirkossa - on kauniita mosaiikkeja. Kuten ehkä arvata saattaa, pidän mosaiikeista suunnattomasti.

Santa Maria in Trastevere is my favourite church in Rome. There were beautiful mosaics - like in many Roman churches. As you can guess I love mosaics.

Piazza Navonalla taitelija teki kuvia spraymaalien ja sabluunoiden avulla.

In Piazza Navona an artist made spray paintings.

Matkalla tuli yövyttyä monenmoisessa paikassa. Sen vain sanon, että jos joskus matkustatte Bariin, älkää vain eksykö B&B Bari Murat -nimiseen loukkoon. Paikka oli ylihintainen läävä. Kaikkialla oli nuhjuista, yhteinen kylpyhuonen oli antiikkinen eikä sitä ollut remontoitu varmaan kymmeniin vuosiin. Huoneiston keskellä oli tupakkahuone, josta kantautui hajua myös makuuhuoneisiin (tosi kiva hajuyliherkälle astmaatikolle). Ilmastoinnista piti maksaa erikseen ynnä muuta. Yövyimme matkamme aikana samalla rahalla siisteissä hotelleissakin.

Sen sijaan Roomasta voi suositella B&B Addormí -majoitusta. Oli helpotus päästä Barin murjun jälkeen siistiin ja laitettuun paikkaan, joka sijaitsi Vatikaanin takana metron lähellä.

We stayed in many different places. I must say that if you go to Bari, do not go to a hostel called B&B Bari Murat. it was an over-priced dump. The shared bathroom needen renovation badly. There was a smokin room in the middle of the apartment and the smoke came to the rooms (my asthma was really delighted at that). We had to pay extra of air conditioning, and so on. And as I said the place was expensive compared to the condition.

But I can recommend B&B Addormì in Rome. It was clean and beautiful there and it was also situated near a metro station.

Muitakin hyviä yöpymiskokemuksia oli. Venetsian hotellimme oli 1300-luvulla rakennetussa palatsissa.

We also had other good places to spend a night. Our hotel in Venice was in a palace built in the 14th century.

Huoneen ikkunoista avautui näkymä Canal Grandelle, ei yhtään huono juttu:

We could see Canal Grande from our, room, not bad at all:

Minä niin tykkäisin olla Italiassa ja oppia puhumaan kieltä paremmin. Mutta kun ihonväri kuuluu luokkaan kalkkilaivan kapteeni, hiki valuu ja naama punoittaa, tulee automaattisesti kohdelluksi turistina, jolle pakkopuhutaan englantia, tyrkytetään, kerjätään (totuuden nimessä kahdelta viimeiseltä ei välty Helsingissäkään, mutta Italiassa ollaan asteen verran aggressiivisempia). Lyhyellä reissulla ei ole toivoakaan sulautumisesta paikallisten joukkoon.

I'd love to spend time in Italy and learn to speak Italian better. When when you skin colour is pale, you sweat and your face is red you are treated as a turist to whom everyone speaks English or imposes something or begs. Well, one has to say that the last two are familiar to us in Helsinki, too, but in Italy they are a little bit more aggressive. During short trips it's impossible to blend among the locals.

Jotenkaan minulla ei enää ole pakonomaista tarvetta hamstrata lankaa. Ainoan lankatuliaisen ostin kotimatkalla Lundista, johon tutustuimme pikaisesti (vierailun arvoinen kaunis, vanha kaupunki sekin). Sen sijaan minulla on pakonomainen tarve hamstrata helmiä. Prahasta hankin edullisia siemenhelmiä. Italiasta löytyi erilaisia lasihelmiä, erityisesti Venetsiasta Muranon lasia (toivotaan ainakin, että se on paikallista tuotantoa). Näitä näemme jonain päivänä erilaisissa helmitöissä.

I brought home just one hank of yarn I bought in Lund, Sweden (a beautiful old town, worth of visiting). Instead I bought beads: seed beads in Prague and other beads in Italy, also in Venice some of Murano glass (at least I hope the beads were made there). We'll see these, hopefully, in my beadworks later.

Kukkasia - Flowers

Kiitoksia kenguruterveisistä! Olen ollut jotenkin paljon rauhallisempi, kun muistelen kengujen tapaamista. Kustantaisikohan Kela lisää kenguruterapiaa?

Thanks for the kangaroo comments! I have felt so calm when I have recalled the roos. I think our Social Insurance Institution should provide me more kangaroo therapy.

Pitkästä aikaa kaivoin koruilu- ja askartelutarvikkeet esille. Ystävän synttärilahjaksi valmistui rintaneula sekä ylempi ranneketju. Alemman ketjun jätin itselle. Olisin odottanut siksak-kuvion olevan näyttävämpi, mutta aika pliisu esitys siitä tuli kauhean vaivan jälkeen. Ulkoistin korupajan parvekkeelle, mikä lisäsi työn jännitysmomenttia. Partsilla on nimittäin puuritilä, jota ei saa pois purkamatta sitä kokonaan, mihin sisältyisi kymmenien ruuvien pyörittely. Niinpä pudonneet helmet ovat toistaiseksi mennyttä. Viime kesänä yritimme kyllä yhtä lautaa irrottamalla pelastaa pudonneita palmikkopuikkoja ja silmukkamerkkejä, mutta osa jäi kadoksiin (mitkä tyypit näitä rakenteita oikein kehittävät?).

A friend had a birthday and I made her a flower brooch and a bracelet (the upper one). The lower bracelet is for me but I'm not satisfied with it. It took long time to make it but it doesn't look very fancy.


Tein myös päivänsankarille kortin. Jos olisin ajatellut asian loppuun asti, korttikin olisi voinut olla samaa värimaailmaa, mutta on siinä ainakin kukka. Idean ääriviivatarran (hetki heilahti, kun kaivoin netistä termin englanniksi) sisusten värittämisestä sain jostain suomalaisesta askartelukirjasta, mutta se oli kirjastosta, eikä nimi tule mieleen. Tekniikka on oikein sopiva minunkaltaiselleni sotkijalle, joka saan akvarellivärit leviämään vääriin paikkoihin, ellei ole mitään reunoja estämässä. Pitäisi varmaan hankkia värityskirja ja ruveta harjoittelemaan.

I also made a card for my friend. If I had planned it properly I would have chosen the colours matching the jewelry. But there are flowers in it, anyway. It's are a peel-off sticker which I coloured inside. The idea was in a card making book and it's a fantastic technique for me because I always get a mess when I try to colour a stamp with watercolour pencils. Maybe I should buy a colouring book and start practising.


En ole unohtanut pupuja kenguruhuumassa. Pentikin pupukoriste on odottanut koruksi pääsyä vuoden ellei peräti kahta. Vihdoinkin rakentelin sille ketjun.

I haven't forget bunnies despite this kangaroo enthusiasm. I bought a bunny decoration a year or two ago and finally modified it to a necklace.

Kesken - Ufos

Taas koitti toukokuu ja fufoilu. Viimevuotiseen tapaan esittelen keskeneräiset, joita pitäisi ruveta työstämään, vaikkei voisi vähempää kiinnostaa.

Vihreä. Näistä tulee villapöksyt Unmentionables-ohjetta muokkaamalla ja Vilman esimerkin innoittamana. Näiden piti valmistua jo viime syksynä, mutta... Ohjeen laatija on unohtanut sen tosiseikan, että ihmisellä on yleensä takapuoli, joka on pyöreämpi kuin vastaava kohta etumuksessa. Ainakin meikäläisen pyrstö on sen kokoinen, että ohjeen mukaan neuloessa takakappaleesta tulisi monta senttiä lyhyempi. Täytyy siis tehdä taakse lyhennettyjä kerroksia. Ja koska alushousuissa ei kauheasti väljyysvaraa pitäisi olla, niitä täytyy sovittaa neulomisen aikana. Eli täytyy riisua puolet vaatteista pois ja vetää verhot ikkunaan (ehkä kuitenkin mieluiten käänteisessä järjestyksessä). Ja sovituksen ajaksi silmukat täytyy siirtää monelle puikolle tai apulangalle ja sitten tietenkin takaisin. Viimeksi mainittu toimenpide on turkasen hidas ja ensin mainitussa tapauksessa silmukat karkaavat. Ymmärrätte siis, miksi pökät ovat jääneet kesken.

Harmaa. Tuli luvattua tehdä miehelle sormikkaat, koska hän ei lapasia pidä. Esittelin lankavarastoani, ja värivalinta osui räväkkään grafiitinharmaaseen. Se on kaunis väri esimerkiksi kalliossa, mutta neulottaessa supertylsä. Lisäksi tein sen virheen, että rupesin neulomaan käsineitä samalta kerältä. Minulta menee hermo selvittäessä toistensa ympäri kiertyneitä lankoja. Olisi pitänyt keriä kerä kahtia. (Olisi pitänyt miettiä tarkkaan, mitä menee lupaamaan.)

Aprikoosi-viininpunainen. Viimevuotista linkkiä vilkaisseet huomaavat, että tämä oli kesken silloinkin, krhm. Tulossa olisi kolmioista koottava Hypotenuusa-hame. Valitin jo viimeksi, miten nerokkaasta ja simppelistä mallista on tehty monimutkainen, jolloin jokainen kerros on pitänyt kirjoittaa auki monisivuiseksi ohjeeksi, jota on seurattava jatkuvasti. Lisäksi kolmioista tuli paljon pienempiä kuin ohjeessa, joten jos noista alkaisi hametta kasata, se peittäisi juuri ja juuri ns. vesirajan. Eihän säädyllinen rouvashenkilö voi sellaisessa kulkea! Kyllä jotain pitää arvailun varaankin jättää. Täytyy siis kehitellä jotain kolmioiden pinta-alan kasvattamiseksi.

Just briefly in English. A Fufo KAL is beginning and I try to finish these nuisances. The green one will be Unmentionables and I planned to have them ready last fall. I have to try them on while knitting and that's why it's so slow and frustrating. The gray things are gloves for my husband. He chose the colour which is absolutely not one of my favourites. The last one will be a Hypotenuse skirt. The triangles are too small and I have to enlarge them somehow, otherwise the skirt would be really immodest. Actually, none of the ufos interests me but I'd like to get them ready, anyway.

Lisäksi olen aloittanut hiljattain neljä eri työtä (yksi unohtui kuvasta), joita ei ehkä varsinaisesti voi ufoksi luokitella. Joku ahtaasti ajatteleva voisi olla sitä mieltä, että minulla on ongelma, mutta muotoilisin mieluummin asian niin, että olen hyvin aloitekykyinen.

I have a couple of more interesting wip's on needles. One of them is even missing in the picture. Somebody might say that I have a problem but I'd say I don't at least lack initiative.

Mutta valmistujaisiakin päästään pian viettämään.

Something will be ready soon.