Päätöksiä - Decisions

Neuleiden viimeistely tökkii. Väliaikaviihteenä emme tarjoa tällä kertaa pupustelua, vaan sisustelua tylsien kuvien kera.

Uudessa asunnossamme on aito, alkuperäinen muovimatto. Valitettavasti emme osaa arvostaa maton historiallisuutta, joten sille tulee lähtö ja tilalle parketti. Paljon on taas tullut uutta opittua. Minä kun luulin, että parkettia hankitaan siten, että mennään kauppaan ja ostetaan parkettia. Matkan varrella on kuitenkin tehtävä monta päätöstä. Tammea vai koivua? Saarnia vai pyökkiä? Pähkinää vai kirsikkaa? Vaahteraa vai eurovaahteraa (minulle jäi epäselväksi, kasvaako Amerikoissa vastaavasti dollarivaahteraa)? Valkolakattua vai luonnonväristä? Perinteistä vai kartanoa? Päädyimme viimein suomalaishenkisesti koivuun.

So, we purchased an apartment (in Finland it's common to buy a flat in a condo). There is a lovely plastic wall-to-wall carpet. We're are going to get rid of it and change it for parquet. I thought it's simple to buy parquet: you go to a store and buy it. But no, you have to make a lot of decisions. Oak or birch? Ash or beech? Walnut or cherry? Maple or euromaple (yes, it was called euromaple. I wonder if there is dollarmaple in America)? White varnished or natural? Finally, we decided to be real Finnish and choose birch.


Lapsena ja kyllä vielä isompanakin tutkailin mielelläni värikarttoja. Toisin kuin parkettiasiassa siis tiesin, että vaihtoehtoja riittää. Mutta että valkoisen sävyjäkin on kymmeniä! Ja niillä on nimet! Jos joku nyt paheksuu, miksi minulla on (maali)lastuja enemmän kuin Juhani Aholla, niin tulin itse siihen tulokseen, että kun olin juuri tilannut parkettia melkein kahdella tonnilla, saatoin hamstrata niin monta lastua kuin huvittaa.

When I was a child I loved to study colour charts (actually, also when I was older). So this time I knew beforehand that there are plenty of choices. But anyway, there are tens of shades of white! And they all have names! I took a bunch of those colour chips or whatever those are (they are really called chips in Finnish) and didn't even feel guilty because I had just made the parquet order.

Viimein päädyimme näihin. Makuuhuoneessa matkustetaan Caprille Henkäyksen siivin, kun taas muualla rehottaa Aaloe ja Jasmiini. Päätimme kikkailla maalaamalla makkarissa ja olkkarissa yhden seinän eri värillä. Tosin eilisessä Hesarissa sanottiin, että trendikäs ihminen maalailee seinille raitoja ja ruutuja. Taas meni pieleen.

Finally, we chose colours. In our bedroom there will be colours called Capri and Breath, in the living room we'll grow Aloe and Jasmine. So we will paint one wall in both rooms with a different colour. Unfortunately, in yesterday's newspaper was told that a trendy person paints stripes and squares on the wall. We are late, again.

Iloa - Joy

Kristus nousi kuolleista!
Iloista ja lankaisaa pääsiäistä!

Christ is risen!
Happy Easter!

Täällä - Here

Kiitos onnitteluista! Lupaan yrittää taas ruveta vastailemaan kommentteihin.

Ei tässä kummempaa, mutta ajattelin vain tulla ilmoittamaan, että olen edelleen muonavahvuudessa. Kesäyliopiston italian kurssi on vienyt aikaa (viiden vuoden tauon jälkeen olen palannut jälleen mieluisen kielen opintoihin), ja lisäksi Karin Slaughter ja kumppanit pitävät otteessaan. Kesällä minun on aina saatava lukea Christietä! Mutta eiköhän alakuvan kasasta jossain vaiheessa jotain valmista irtoa.

I just came here to say hello. I haven't knitted much. It was five years ago when I last studied Italian and now I have started again at a course of summer university. Detective novels are sometimes more intresting than knitting, too. I always need to read Christie in summer! But maybe something is getting done.

Juhlissa - Party

En ole vuosiin pitänyt synttäreitä. Eikä minulla ole koskaan ollut teemallisia synttäreitä. Enkä ole koskaan ollut naamiaisissa. Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä!

I haven't had a birthday party for years. And I have never had a party with a theme. Neither I have never been in a costume party. But it's never too late!


Synttäreitteni teemana oli - voitteko kuvitella - pupu. Minulla ei ole kovin laajaa ystäväpiiriä, ja erinäisten sattumusten jälkeen viidestä kutsutusta paikalle pääsi vain kaksi, mutta en antanut sen masentaa. Meillä oli ruokana kasvis-texmexiä sekä muunnelmani Schwarzwaldin kakusta. Tavoitteenani oli tehdä tasainen, paksu suklaakuorrutus, joka peittäisi koko kakun, mutta ihan en onnistunut (Maailman ohuimmat kirjat: Maartsi kondiittorina). Kakkuvadilla olevien suklaiden ja kirsikoiden on tarkoitus peittää sille lentäneet roiskeet. Pakotin miehen leipomaan pupupipareita. Hän ei ole suuremmin keittiöihmisiä, mutta piparit sujuvat hyvin.

The theme of my birthday party was - can you imagine - bunny. I invited five friends but after some coincidences only two could come. We had vegetarian texmex food and my variation of a Schwarzwald cake. I thought I would have made a thick chocolate icing which cover the whole cake but the result didn't look very professional. I forced my husband to bake bunny cookies. He's not fond of cooking but he makes good cookies.


Sain kauniita kortteja ja suloisia lahjoja. Kiitän!

I got beautiful cards and lovely .


Mies antoi minulle kaulakorun, jonka ostin itse Gotlannista taiteilijalta itseltään, sekä lisäksi käsihoitolahjakortin.

My husband gave me a pendant which was bought in Gotland by me. He also gave me a gift certificate for a manicure.


Kuten jo edellä kävi ilmi, mieleisiä lahjoja saa itse hankkimalla. The Book Depository lähestyi sähköpostilla, jossa pahoiteltiin, etten ole ostanut heiltä mitään pitkään aikaan ja luvattiin 10 %:n alennus. Täytyihin sitä tilata jotain, ettei kellekään tulisi paha mieli. Aiemmin firmalla oli kuulemma toimitusvaikeuksia, mutta nyt kirjat tulivat muutamassa päivässä.

Kävin ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi Hesylle, ja siellä tulin paljastaneeksi, että teen käsitöitä. Niinpä minua kehotettiin käymään läpi yhdistykselle lahjoitetut langat ja ottamaan itselle mieleistä. Nyt minulla on sitten yllättäen&pyytämättä kilo Cottonellaa.

I also bought myself some presents. The Book Depository send me e-mail that they are very sorry because I haven't ordered anything for a long time. I was promised even 10 % off and of course I had to order something for not to make them sad.

I have promised to help at the Helsinki animal society (they take care of abandonded animals and find them new homes). When I visited there and said that I do handicrafts I was shown donated yarns and I could take anything I liked. So mysteriously my stash grew again with a kilo of cotton blend yarn.

Nousi - Risen

Kristus nousi kuolleista!
Christ is risen!

Kiekuroita

Viimeksi kun olin häissä, oli kyseessä omat häät. Niistäkin on jo muutama vuosi. Ilmeisesti lähipiiri ei ole naimisiinmenevää sorttia, tai sitten minut ja mies on tulkittu niin tylsiksi ihmisiksi, ettei meitä kutsuta minnekään. Veikkaan jälkimmäistä. Me olemme oikeasti tylsiä.

Hyvä ystäväni otti kuitenkin riskin ja kutsui meidät häihinsä. Tilaisuutta piti tietenkin juhlistaa itsetehdyllä kortilla.

Halusin pohjan kiekurakuvioiden jäävän näkyviin, joten en laittanut taustapaperia, joka näyttää olevan selviö kokeneempien kortteilijoiden teoksissa. Liian myöhään tajusin, että kortti olisi pitänyt taittaa toiseen suuntaan, sillä nyt kiekurat jäivät sisäpuolelle. Turhapa sitä on itkeä, kun maito on jo kaatunut, vai miten se sanonta menee. On muuten harvinaisen typerä lausahdus. Etukäteenkö maidon kaatumista pitäisi surra? Ja jos ottaa kovasti päähän, niin miksei sitä saisi itkeä? Minä en kuitenkaan kortin perään jäänyt vollottamaan, kun muuten olin siihen tyytyväinen.


Kortin lisäksi oli kiemuroita tukassani. Minulle ei olekaan tehty juhlakampausta niiden omien häiden jälkeen.

Toipilas - Patient

Väsyttää. Tympäisee. Mutta nytpä minulla on lääkkeet. Kävin eilen tutustumassa paikalliseen terveysasemaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että minulla saattaisi olla poskiontelotulehdus. Lisäksi puhalsin niin huonot PEF-arvot, että hän tulkitsi tulehdusta olevan keuhkoputkissakin. Siispä kotiin apteekin ja Gefilus-juomahyllykön kautta.

In my last posting I complained that I'm tired and bored. I still am but now I have a medication. I went to a doctor yesterday and she thought that I might have a sinusitis. My PEF values were so poor too that she suspected also a bronchitis. So I got antibiotics and cortisones and bought also Lactobacillus GG drink to prevent stomach problems.

Terveysasemakäynti oli tosi opettavainen. Näköjään sitä tulee hengattua vain ns. parempiosaisten kanssa, joten toisenlainen totuus oli ehkä tervetullutta. Ajattelin fiksusti, että täytän lomakkeen, jolla tietoni siirretään entiseltä kotipaikkakunnalta tänne, ettei sitten mahdollisesti astmakohtauksen kourissa päivystyksessä tarvitse kaikkea juurta jaksain selittää. Jouduin odottamaan vuoroani ikuisuuden, sillä varsinkin maahanmuuttajien asioiden selvittely kesti tosi kauan. Ei voinut välttyä kuulemasta, että siellä hommattiin lapsille päivähoitopaikkaa ja hoidettiin muita mielestäni ihan eri luukulle kuuluvia asioita. Odotin kuitenkin kärsivällisesti toisin kuin eräs äijä, joka haukkui kaikki s***anan somalit ryssät jne. (lista oli aika pitkä). Eniten häntä tuntui ärsyttävän tummasilmäinen pikkupoika. Minulla taisi olla suu auki loksahtaneena koko loppupäivän. En ole kuullut noin avoimen rasistista purkausta kyllä kenenkään (oletettavasti) selvinpäin olevan suusta.

Olen kuitenkin pystynyt virkkaamaan mutkahametta eteenpäin. Sain Pelagialta jämälankoja, jotka toivat aivan uutta intoa hommaan. Pelagia otti minulta vastikkeeksi Isoveljiä, joten aivan Hamsterikisan sääntöjen puitteissa olemme toimineet. :)

Visiting the local health care station was very educational. There were a long queue and quite a lot immigrants. An old man started to complain about all the f**cking Somalians, Russians etc. (the list was quite long) and especially he was irritated about a small dark eyed boy. I think I haven't heard so racist blowup ever. I was stunned rest of the day.

I have been crocheting a skirt (in the picture below). My friend Pelagia brought me some yarns and I gave her some of mine. During the Yarn Hamster Month you can't buy new yarn but you can change it with someone. :)

Sain tunnustuksen Winter Bunderland Swapin pariltani YowlYY:lta, kiitos!

I got an award from YowlYY, my spoilee in the Ravelry's Winter Bunderland Swap. Thank you! I will try to write in English too but in Italian, probabilmente no però chi lo sa!

Koneelta löytyi talvisia kuvia entisen kotimme pihalta.

Some winter pictures from our former house. It's winter in Helsinki too, ten degrees (Celsius) below zero.

Kaaos

Uhhuh, edellisestä muutostani on 4,5 vuotta, ja ehdin jo unohtaa, millaista touhua tämä on. Blogin päivittäminen ei ole ollut kovin korkealle priorisoituna. Vaikka koko aika tuntuu menevän tavaroiden järjestelyyn (tai siihen, että patistaa miestä järjestämään omansa), ei sekamelska tunnu hellittävän. Olin vielä juuri ennen muuttoa flunssassa, ja pahimpina päivinä tilanne oli se, että pakkasin yhden laatikon, ja sitten olikin jo käytävä puoleksi tunniksi pitkäkseen. Lueskelin vielä sopivasti Kaisan muuttokokemuksista ja aloin kuvitella itselleni flunssaa pahempiakin oireita.

Nyt on tullut todistettua, että neulominen ja langat ovat hyvä kiinnostuksen kohde. Muuttoapulaisena ollut miehen serkku kehui kovasti harrastustani, sillä lankalaatikkoni olivat paljon mukavampaa kannettavaa kuin miehen kirjat. Viimeksi mainittuja oli sitä paitsi varmaan kymmenkertainen määrä lankoihin verrattuna, joten minut tuntien voitte kuvitella, millainen kirjavarasto meillä on.

Ehdin käydä viime viikolla Helsingin neuletapaamisessa Cafe Ursulassa. Minun on vaikea mennä tilanteisiin, joissa on paljon ventovieraita ihmisiä, mutta viimein uskalsin avata suuni ja tutustua vieressä istujiin. Muutama tosin oli jo ennestään tuttu nimi netin kautta.

Lukuun ottamatta neuletapaamisessa syntyneitä muutamaa sukkasenttiä en ole tehnyt käsitöitä, ellei sellaiseksi lasketa biojätepussin taittelua sanomalehdestä. Meillä oli talossa oma kompostori, johon perskeet kipattiin suoraan kulhosta, joten biojätepussille ei ole aiemmin ollut tarvetta. Mutta eipähän tarvitse ottaa stressiä siitä, että komposti jäätyy pakkasilla. Lisäksi tänään näpersin verhokiinnikkeitä paikoilleen:

Teen ensimmäistä kertaa tuttavuutta U-kiskon kanssa. Asunnossa oli valmiina nuo valkoiset muoviosat. Pohdimme pari päivää, mitä ihmettä varten ne ovat. Sitten oivalsimme, että ne tulevat verhokiskoon, mutta seuraavat pari päivää pohdimme, miten verhot saa niihin kiinni. Nipsut piti siis tajuta hankkia itse.

Muutenkin upouusi talo on tuottanut yllätyksiä. Lamppujen pistokkeet on vaihdettava, nettiyhteyden kytkeminen takkuili epäsopivien johtojen vuoksi jne. Kaiken huipuksi tänne on unohdettu asentaa yksi sisäikkuna!

Käsitöitä ei ole kauheasti siis luvassa lähiaikoina, mutta hiukan aktiivisemmin aion päivittää muuton edistymisestä.

Koskaan

Olen sanonut monta kertaa elämässäni en koskaan. En koskaan neulo sukkia. En koskaan tee joulukortteja. En koskaan muuta Helsinkiin. Viime viikkojenkin postauksista voi havaita, että kaksi ensimmäistä väitettä ei pidä paikkaansa. Pian ei pidä kolmaskaan.

Mies sai töitä Helsingistä. Koska en itse tällä hetkellä ole työelämässä, minunhan on helppo kasata kimpsuni ja muuttaa miehen mukana, eikö vain? Asiasta käytiin muutama keskustelu, siis "keskustelu". Viimein päätettiin kuitenkin muuttaa työpaikan äärelle, ja se suuri päivä on ensi maanantaina.

Arvaako kukaan, mitä olen viime päivät puuhastellut? Niinpä. Eikä sitä tavaraa ole vallan vähän. Emme ole ostelleet huonekaluja, vaan perintömööpeleitä on tullut ihan yllättäen ja pyytämättä (kiitos, Anneli, loistavasta sanonnasta). Kaikkea ei oteta mukaan. Ei kukaan tarvitsisi hyväkuntoisia pöytiä, tuoleja, penkkejä?

On iso muutos vaihtaa omakotitalo kerrostalokolmioon. Mutta se on myös helpotus. Talomme on meille liian iso, ja pihamaassa on ihan liikaa työtä. Ja jos jatkossa vaikka vedentulo takkuilee (tämä on ollut talossamme eniten huolta tuottava asia), sen kun jättää asian huoltofirman huoleksi, eikä tarvitse soitella paikkakunnan putkimiehiä läpi. Eikä lumimyrsky vaihda elokuvailtaa kolausurakaksi. Talomme on nyt myynnissä. Ei kukaan tarvitsisi hyväkuntoista omakotitaloa?

Tampereelta tulee ikävä monta asiaa. Tammerkoskea,


pääkirjasto Metson pupuja


ja tietysti neulekavereita. Kotikunnastamme Kangasalta jään kaipaamaan eniten järviä ja harjuja. Olen koko ikäni asunut Järvi-Suomessa. Meri kuulostaa hyvin suurelta ja pelottavalta. Kai se kuitenkin kelpaa järven korvikkeeksi.

Pirkanmaalta ikävöin myös letkeää murretta. Vaikka puheessani on savolainen sointi, tarttuvat murresanat nopeasti kieleen. Olen oppinut sanomaa mää ja sää, eisevväliä, morjes, rotvalli, tykö ja vallan ("Mää käytän vallan pyöröpuikkoja"). Sen sijaan en edelleenkään kudo. Saa nähdä tai oikeammin kuulla, mitä stadin puheesta jää päähän. Toivottavasti en rupea sanomaan hima. Anteeksi vain, mutta se on kyllä suomen kielen kauheimpia sanoja. Toivottavasti en rupea ajattelemaan, että kaikki kehä kolmosen pohjoispuolella oleva on surkeaa maaseutua.

Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille! En ole jaksanut vastata niihin, mutta olen hyvin iloinen kehuistanne. Palaan kertoilemaan kuulumisia, kunhan muuttorevohka saadaan ohi.

Koot

En juuri piittaa meemeistä. Mutta kaikenlainen verbaalinäppäryys kiehtoo, joten kun Lotta myi kirjaimia, oli sellainen hankittava. Kohtalokseni koitui K. Koska rajoitan blogini sisällön käsitöihin (ja tiettyihin pikkuelukoihin), niin myös lista edustaa vain tätä puolta elämästäni. Siispä K niin kuin kädentaidot.

Kerät - niitä riittää. Kutsuvat kylään kaverinsakin.

Kolmiohuivit ovat olleet viime vuosina suosikkineuleitani. Minulle sopiikin paremmin kolmionmallinen kuin suorakaiteen muotoinen huivi.

Käpälänlämmittimet eli sukat ovat päässeet puikoilleni tämän vuoden aikana. Paljon en ole niitä tehnyt aikuisten kokoa, mutta monet sukkamallit ovat tehtävälistalla. Myös etukäpäliin yritän väsätä lämmikettä; onhan nyt Lapaskuukin.

Kerijä on uusin leluni. Kyllä muuten menee nopeasti lanka kerälle. Ikävästä askareesta on tullut hauskaa.

Kaapeli on tärkeä yksityiskohta, koska käytän ainoastaan pyöröpuikkoja. Olen investoinut Addeihin enkä ole uskaltanut koskea Knitpickseihin siinä pelossa, että puikkovarasto menee taas uusiksi.

Koukku heiluu satunnaisesti. Jostain syystä virkkaaminen innostaa varsinkin kesällä (mikä mainio k-sana sekin).

Kortti on askartelupuolella perusrepertuaariani. Askartelen kuitenkin vain satunnaisesti. Muistuipa mieleeni, että joulukortit pitäisi tehdä...

Korut taas edustavat helmitöitä. Harvakseltaan niitäkin tulee tehtyä, mutta kun helmet saa käsiinsä, ajankulu unohtuu täysin.

Kangas on ruvennut kiinnostamaan ompelukurssin myötä. Tosin tällä viikolla tökki niin pahasti, että tuli jo vannottua, että kunhan kurssista päästään, en ompele enää ikinä. Todennäköisesti tulen lieventämään kantaani.

Kanit. Hei, ette kai kuvitelleet, että puput jäisivät pois listaltani! Ikävää on, etten saa allergian vuoksi koskaan omaa töpöhäntää.


Minulta voi hankkia kirjaimia, jos joku tuntee tarvetta :). Tapojeni vastaisesti haastan sanataituri Pelagian laatimaan oman listansa. Minulta voi kysellä kirjainta.

Messuilla

Kädentaidot-messuja ei voi jättää väliin, kun ne sijaitsevat ihan naapurissa. Minä messuilen oikein perin pohjin, sillä perjantaina menen apulaiseksi Secretwoolin osastolle ja lauantaina katsastan muun tarjonnan. Secretwool sijaitsee C-hallissa osastolla 707. Tulkaa morjestamaan, jos olette perjantaina messuilla! Mitä todennäköisimmin olen pukeutunut uusimpaan huiviini, mutta otan vapauden päätyä viime hetken mielenmuutoksiin.

Filosofiaa

Vanhan blogini kuvauksessa pyysin lukijoita varautumaan epämääräiseen filosofointiin. Ajattelin filosofoida lauantain ratoksi, kun ei neuleissakaan juuri kertomista ole.

Monilla tuntuu olevan hyvin lokeroitunut käsitys neulojista. Kun ihminen tunnustautuu himoneulojaksi, joutuu erilaisten oletusten kohteeksi. Kuten vaikka:

1) Neuloja hallitsee suvereenisti kaikki muutkin tekstiilityötekniikat. Häntä voi siis pyytää korjaamaan vaatteita, ompelemaan vaikka mitä tai niisimään kangaspuut. Neuloja luonnollisesti omistaa kaikki roippeet, joita noissa hommissa tarvitaan.

2) Kun neuloja kerran neuloo, niin tokihan hän neuloo muillekin ihan mitä vain kehtaa pyytää lyhyelläkin varoitusajalla. Kyllä minä voin maksaa langat! Ja voin antaa pari euroa kahvirahaakin. Jos joku tekee jotain ilokseen, eihän siitä tarvitse työpalkkaa.

3) Neuloja on kodinhengetär, joka rakastaa ruuanlaittoa ja pitää huushollin siistinä. Häneltä voi kysellä kodinhoito- ja leivontaniksejä, ja häntä voi pyytää emännöimään isojakin pitoja.

4) Neuloja on ylipäätään kiltti ja kunnollinen eikä esitä kiusallisia mielipiteitä.

Kommentoin itse itseäni:

1) Suomessa koululaitoksen ansiosta ne, jotka oppivat neulomaan, oppivat myös virkkaamaan. Suuressa maailmassa edes nämä taidot eivät kulje käsi kädessä.

2) Itselle tuleva neule voi olla sitä sun tätä. Tilaustyön on pakko onnistua. Siksi sellaisen tekeminen on stressaavaa. Villapuserosta olisi pyydettävä nelinumeroinen summa, jos haluaisi kohtuullisen tuntipalkan.

3) Minulla on tapana keitellä hilloja kotipihan marjoista, koska aamunavaukseeni kuuluu maustamaton jugurtti hillon kanssa. Meillä oli ennen tapana viedä hilloja tuliaisiksi, mutta sitten miehen suvun piirissä alkoi levitä huhu, miten taitava talousihminen olen (juuri tätä sanaa käytettiin). Hillonvienti loppui siihen. Leipominen on minusta ihan kivaa, varsinkin kun oivalsin, että kaikenlaisten taikinoiden teon voi jättää yleiskoneen huoleksi: miksi nähdä vaivaa, kun on kone, joka vaivaa. Pahus vain, kun kaikkia laitteen osia ei voi pestä tiskikoneessa. Jos en olisi astmaatikko, meillä ei varmaan ikinä siivottaisi, mutta keuhkoputkeni reagoivat heti, kun on kulunut viikko edellisestä imuroinnista. Ehkä pitäisi ottaa iloisena vastaan kiitokset talousihmisen taidoista, mutta en vain halua.

4) Tähän ei varmaan ole mitään lisättävää.

Viimevuotinen kuva Syysaamu-huivista.

Muutos

Vaihdoin virtuaalimajaa. Olen jo pitkään harkinnut blogipalvelun vaihtoa, mutta olen halunnut suosia kotimaista vapaaehtoistyötä. Kun Vuodatus siirtyi markkinavoimien omistukseen, katsoin, että minäkin voin pelata samoilla säännöillä, ja sanoutua irti palvelusta, johon en ole tyytyväinen. Toki vanha blogini jää edelleen Vuodatukseen. Kuulin huhun, että päivittämättömät blogit saatetaan jossain vaiheessa poistaa. Mahtaako pitää paikkansa?

Joillekin tuntuu olevan kova paikka, kun suosikkiblogi siirtyy Vuodatuksesta Bloggeriin. Jotkut ovat saaneet hyvinkin kärkkäitä kommentteja vaihdon johdosta. Enpä ole kuullut vastaavaa elämöintiä, jos joku vaihtaa pankkia tai vakuutusyhtiötä...

Blogger on tuttu yhteisblogeista, kuten Sukkasadosta. Tosin eniten minua mietitytti juuri se, että Blogger on niin monessa mukana, Googlessa ja muussa. Käteväähän se on, mutta silti olen vastahankainen. Kokeilin blogin perustamista Ajatukseni.net-palveluun, mutta se vaikutti kovin monimutkaiselta, enkä esim. saanut selvitettyä, miten fonttia saa vaihdettua, blogipohjaa muokattua, ja taisi jopa linkin luominen jäädä hämäräksi. Tietotekniikka on minulle vain renki, enkä jää roikkumaan palveluun, jossa perusasioidenkin tekeminen on vaikeaa.

Bloggerissa on hyvät puolensa Vuodatukseen nähden. Ohjelma muistaa, mitä väriä tai fonttia kirjoittaja käyttää, kun taas Vuodatuksessa fontti, koko, väri ja selvyyden vuoksi käyttämäni lihavointi oli valittava jokaikinen kerta erikseen. Vuodatus myös välillä vaihtoi fonttia omin päin kesken kaiken. Bloggerissa laatikoiden paikanvaihto sujuu näppärästi hiirellä vetämällä, eikä tarvitse mennä ronkkimaan koodia, mihin ainakin minulla on iso kynnys. Sen sijaan Bloggerin yhteistyöstä Picasan kanssa en ole vakuuttunut. Kun Ravelrya varten kuvat pitää olla Flickrissä, niin en ymmärrä, miksi tallentaisin ne vielä toiselle kuvapalvelimelle.

Bloggerin hyviä puolia on myös se, että otsikkopalkkiin sai oman kuvan. Olen muuten aikas ylpeä itsestäni, kun sain tehtyä Gimpillä tuon kuvakoosteen! Tosin en ole siihen täysin tyytyväinen, mutta ainakin nyt saa helposti uuden tilalle. Sen sijaan en tykkää taustassa alimmaisena olevasta 70-luvun kukkatapetista. Saisikohan sen jotenkin vaihdettua vaikka yksiväriseksi tummanruskeaksi?

Mutta näillä eväillä jatketaan. Tervetuloa jatkamaan tarinoideni seuraamista!