Vetäytymässä - Retreating

Tulin luvanneeksi näyttää viimeinkin neuleita matkamuistelurupeaman jälkeen. Jotain tuli jopa valmiiksi.

I promised to show knittings after travelling memoirs. I even completed something.

Lilasukat/Lilac Socks

• Ohje/Pattern: kirjasta/from the book Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
• Lanka/Yarn: Katia Olé Socks Tribu (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 6701
• Langankulutus/How much: 70 g
• Puikot/Needles: 2 mm
• Aloitettu/Started: 1.3.2010
  
• Valmistunut/Finished: 25.3.2010

Sukat olivat Amerikan reissulla auto- ja junamatkojen ajanvietteenä. Optimistisesti otin päättelyvälineetkin mukaan, jos saisin sukat valmiiksi matkan aikana, mutta ehdin hädintuskin kantapäihin asti. Lanka näytti kerällä tosi levottomalta, mutta raidoituksesta tuli ihan siedettävä. Tosin toisessa sukassa tuli vastaan solmu, ja sen jälkeen lanka jatkui väärästä kohtaa väärään suuntaan, mutta koska kyseessä on edullisesta langasta tehdyt käyttösukat farkkujen alle, annoin virheen olla. Mutta voisi sukkalangoissa olla parempi laadunvalvonta, koska tuollainen virhe esiintyy usein.

I knitted the socks in America during the car and train journeys. I thought I could have finished them there but I was too optimistic, of course. The yarn looked restless on skein but the stripes seem to be okay. But there were a knot in the yarn and after that the striping changed direction. I decided not to bother it because I'm going to use these socks with jeans. But I hope they would have better quality control with self-striping yarns.


Mutta varsinainen iso juttu on se, että olin mukana retriitissä! Olen epäsosiaalinen, ihmisjoukot eivät vedä puoleensa ja mieluiten kyhjötän jos en ihan omissa oloissani, niin ainakin pienemmässä porukassa. Viime retriitissä kuului kuitenkin olleen niin mukavaa, että päätin uskaltautua kokeilemaan, miten pärjäisin. Minulla ei ollut suorastaan hulvattoman hauskaa, mutta viihdyin hyvin eikä ahdistuskaan iskenyt, ainakaan henkinen. Fyysisesti kyllä oli hetken verran rankkaa, sillä Päivölän ilmanvaihto ei ollut paras mahdollinen, ja langoista ja kuiduista tullut pöly aiheutti hengenahdistusta. Onneksi minulla oli lääkkeitä mukana, ja sain viimein hengityksen pelittämään. Nyyttäripöytä suklaa- ja karkkikasoineen piti myös olon reippaana.


En ilmoittautunut mihinkään työpajoihin, mutta jotkut ompelivat neulepussukoita, ja koska Tui oli diilannut paikalle tietynlaista kangasta, niin oli pakko tekaista uusi pussi. Kehräämistä oli kiehtova katsella. Villasukka antoi minun kokeillakin, mutta vihreä aikaansaannokseni oli lähinnä säälittävä. Olisihan se kiva kehrätä joskus huivilangat, mutta hengitysvaikeuksien riski on otettava huomioon. Samoin pinnan lyhyys. Kiitokset seurasta vanhoille ja uusille neulekavereille!



I participated in a knitting retreat last weekend. I'm quite unsocial, even on the Finnish scale, but this time I decided to try and enjoyed. There were lovely people, lots of candy and chocolate and beautiful yarns. I enjoyed watching spinning and Villasukka let me also try it. The result was lousy but I have tried out, anyway. Some people were sewing project bags and because there was fabric with bunnies I also had to make one, too.

Kietaistu

Garderobiini ei ole kuulunut kietaisutakkia. Nyt on sekin puute korjattu.

Soap Bubble Wrap

• Ohje: Interview Knit Spring 2009 (oli saatavilla netissä)
  
• Lanka: Cascade Yarns Cascade 220 (100 % villaa, 100 g = 200 m), väri 2403
• Koko: koon 42" silmukat
  
• Langankulutus: 490 g
  
• Puikot: 4 mm
  
• Aloitettu: 12.3.2009
• Valmistunut: 29.5.2009

Ohje oli esitelty kevään IK:ssa, mutta se piti ladata netistä. Enää se ei näytä olevan saatavilla, mutta IK:n sivuilla luvataan, että se tulee pian nettikauppaan.

Mallissa minua miellytti erikoisempi pitsikuvio ja sen epäsymmetrinen sijoittelu. Sen sijaan hihat oli tehty luomalla lisää silmukoita hihan aloituskohtaan ja siis neulomalla hihat vartalokappaleiden ohessa, mistä seurasi aamutakkimainen vaikutelma. Muutinkin siis ohjetta neulomalla hihat erikseen. Otin osviittaa hihojen muotoiluun samassa lehdessä olleesta Silk Cocoon Cardiganista ja tein hihansuihin pätkän saippuakuplakuviota. Vyön sijasta neuloin i-cordina sitomisnauhat.

Ohjeen langanmenekki on varmaankin laskettu Novitan kaavalla. Lankaa olisi pitänyt mennä noin kilo, ja vaikka käyttämäni lanka oli ohuempaa kuin ohjeen (100 g = 170 m), en olisi odottanut noin suurta heittoa. Tietenkin on mukavaa, kun lanka ei loppunut kesken. Langan väri on jännä. Sen sävy vaihtuu valaistuksesta riippuen. Joskus se näyttää hyvin tummalta ruskealta, joskus tummanviininpunaiselta. Lanka oli tosi mukavaa neuloa, eikä pinta nuhjaantunut, vaikka lanka onkin huopuvaa. Solmujakaan ei tullut vastaan, vaan lankaa oli jatkettu kiertämällä langanpäät yhteen. Ei ihme, että Cascade 220 on Ravelryssa suosituimpia lankoja.

En ole vielä varma, tykkäänkö kietsuista. Alempaa etukappaletta joutuu asettelemaan, jotta se ei jäisi roikkumaan rumasti. Takkia ei siis kietaista nopsasti päälle.

Tässä välissä kerronkin ihan asiaankuulumattoman jutun. Opin nimittäin kietaista-sanan toisen merkityksen vasta tutustuttuani mieheeni. Näin joskus Kietaise lonkero -mainoksia, joissa mustekala oli kietaissut lonkeronsa lonkkupullon ympärille, enkä tajunnut vitsiä. Vasta kun mies kerran valitti, että jokin ruoka on näköjään sitten kietaistu, lamppu syttyi.

Tässä on kuva takista ehtoopuoleltakin. Tuon sanan opin vasta eilen. Toiseen olkapäähän olisi pitänyt tulla taaksekin saippuaa, mutta jätin laiskuuttani sen pois.

Jalassa minulla on itseommellut caprit. Aloittelin ne syksyllä työväenopiston ompelukurssilla. Ennen Saksan reissua kaivoin keskeneräisen työn viimein esille. Minulla oli kauhuskenaario, että housuista on ompelematta vetoketju, vyötärökaitale ja muut hankalat osat, mutta eihän siitä onneksi puuttunut kuin lahkeiden käänteet. Ajattelin pujottaa lahkeisiin kiristysnauhat, mutta se on toistaiseksi tekemättä. Kangas on pellava-viskoosisekoitetta, todella miellyttävän tuntuista. Mutta ymmärrättehän nyt kaikki, että kyseessä on pellava, eikä suinkaan laiskuuteni silittämiseen.

Verhoilua

Miten minulla on sellainen kuva, että aina aiemmin muuttaessani paikat ovat olleet järjestyksessä paljon nopeammin? Kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ja huusholli on hyrskynmyrskyn edelleen. Aika kultaa muistot, anteeksi vain latteus. Suurin osa levällään olevista tavaroista on minun, joten edes miestä ei voi syyttää. Jotakin ahdistuksestani kertoo, ettei ole edes tehnyt mieli lankakauppoihin. Olen luvannut itselleni, että kunhan koti on kondiksessa, menen tutustumaan Oulunkylän uuteen kauppaan. Ja sinne aion ehtiä ennen lankahamstereita. On siis syytä tsempata.

Laatikkokasan keskelle on helppo hävittää tavaroita. Olen hukannut, löytänyt, hukannut ja löytänyt yhdet kirjaston kirjat. Montakohan kertaa sykli ehtii toistua, ennen kuin kirjat on luettu ja palautettu? Onneksi kirjojen status on tällä hetkellä "löytynyt".

Meillä ei ollut entisessä talossamme juurikaan verhoja. Jotenkin seinät olivat sellaiset, etteivät ne mitään verhoja kaivanneet, ja ikkunoissa oli sälekaihtimet. Nykyisessä asunnossa ei ole sälekaihtimia, mikä on minusta outoa, eikä niitä itse ruveta vuokrakämppään kustantamaan. Verhoja kaivataan siis muutenkin kuin koristeeksi. Huoneet ovat korkeat, verholista katon rajassa eikä verhotankojen kiinnitys betoniseinään onnistunut. Parit tarpeeksi pitkät verhot löysin SPR:n Kontista (kannattaa tamperelaiset käydä, siellä on kaikkea). Monta ikkunaa jäi kuitenkin vielä paljaaksi.

Eräänä päivänä huvitin itseäni inventoimalla lompakkoa, ja sieltä löytyi apelta ja vaimoltaan joululahjaksi saatu Stockmannin lahjakortti. Päätin mennä katsastamaan tavaratalon kangasvalikoiman. Alennuksessakin olevat kankaat olivat niin hirveissä hinnoissa, että nuukuus iski. Lisäksi ekohenkisenä rupesin ajattelemaan, että pitäisi hankkia kierrätettyä. Ostin kuitenkin kaksi kangaspalaa halvimmasta päästä, pakanloppuja. Ompelin häthätää olohuoneen verhot. Eiväthän nämä kovin hienot ole, ja rojukasatkin ovat lattioilla (paitsi langat eivät tietenkään ole rojuja), mutta esittelenpä nämä kuitenkin. Lintu-lehtikangas on nättiä (ja halpaa, alennettuna 3,50 e/m), siitä olisi voinut tehdä kaikki verhot, mutta enempää sitä ei ollut.

Sen verran olen tehnyt lankatöitä, että muokkasin pannumyssyn epäonnistuneesta piposta. Sain SNY-Matamilta aikoinaan kaunista, kirjavaa Melliä. Neuloin ja huovutin koetilkun ja sen perusteella loin silmukat kissankorvapipoa varten. Tein siihen korvaläpätkin, jotta olisi lämmin päähine pakkasella. Pipo ei kuitenkaan kutistunut pesussa tarpeeksi. Pesin sen monta kertaa kuudessakympissä ja lopulta uitin sitä kiehuvassa vedessäkin. Tarinan opetus: älä suotta neulo mallitilkkua, työ menee kuitenkin pieleen. Pipo lojui vuoden hylkiönä korin pohjalla, mutta muuton yhteydessä se tuli päivänvaloon. Leikkasin korvaläpät pois, ja nyt tekele palvelee onnistuneesti pannumyssynä. Tarkkaan katsomalla voitte huomata, miten säihkyvän puhdas tiskipöytä meillä on.

Muuttumassa

Tervetuloa seuraamaan muuttumisleikkiämme! Tämänkertainen muuttujamme on Vieno Mekkonen Kaapinperän pitäjästä. Vieno on ollut jo pitkään tyytymätön ulkonäköönsä eikä juuri ole kehdannut ihmisten ilmoille tulla. Vieno on mielestään tasapaksu ja tylsä ja kaipasi radikaalia muutosta.

Ensimmäiseksi päätimme, että Vienon kankaan pituudesta napsaistaan reilusti pois. Yläosa sai lähteä ja alaosaan tehtiin muodikas epäsymmetrinen kiilaleikkaus. Latvat värjättiin Vienon luonnolliseen kauniiseen tummanpunaiseen väriin sointuvalla ruskealla.

Kankauksen jälkeen Vieno ehostettiin punaisella nyörillä. Nyöri ommeltiin kiemuroille, jotka korostavat Vienon uuden leikkauksen muotoja.

Lopuksi Vieno sai valita kauden mallistosta mieleisensä vyötärökuminauhan. Vieno Mekkonen on niin tyytyväinen muodonmuutokseensa, että hän vaihtoi nimensä Ilona Hamoseksi.

Epäsymmetriaa

Kaiken järjen mukaan kesä tulee pian; onhan sitä jo puolitoista vuotta odotettu. Minä ainakin olen valmistautunut pitkään kuumaan kesään ompelemalla hamosen. Kaava on Suuresta käsityölehdestä 4/2007, kaava 24. Se oli ns. isojen tyttöjen mallia, enkä ole ihan niin iso, mutta otin pienimmän koon (48) ja jätin siitä vetoketjun pois. Kangas on Nanson trikoota.

Hameessa kiinnosti epäsymmetrisyys, sillä kiilapaloista toinen on sivulla ja toinen edessä. Kuva nyt ei ole paras mahdollinen, mutta kiva hame tuli joka tapauksessa.

Kotoista

Petra totesi, että velouria saavat käyttää aikuisetkin. Siitä innostuneena hankin kotihousujeni materiaaliksi plyysiä (onhan se sama asia kuin velour, etten nyt vain nolaa itseäni!). Se ei ollut edes kovin kallista, sillä yksivärinen college oli jopa tyyriimpää. Sen sijaan astmaatikolle sopivaa kangas ei ollut. Voi tavaton sitä pölyn määrää! Onneksi sain housut tehtyä ompelukurssilla, niin ei tarvinnut pölistellä kotona. Saumurilla oli mukavaa ja nopeaa suristella, paitsi silloin, kun töpeksi ja leikkuri oli ehtinyt nirhaista liikaa pois. Vyötärön kanssa oli ko. ongelmia, mutta ne onneksi jäävät paidanhelman alle.

Kaava on Suuresta käsityölehdestä 4/2006. Lahkeet ovat vähän turhan leveät. Voin kuvitella, millaista on ollut ennen vanhaan ratsastaa viitta hulmuten, kun minulla on pikkuviitat nilkoissani.

En ole oikeasti noin laiha.

Monilla bloggaajilla on mukava tapa vastata jokaiseen saamaansa kommenttiin. Yritän itse samaa systeemiä, mutta ei pidä loukkaantua, jos en ihan jokaiselle saa vastattua. Kommentit ovat joka tapauksessa erittäin tervetulleita.