sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Varusteet - Accessories

Lotta patisti esittelemään neulevälineistöä, joten kun mistään neuleesta ei ole kertomista, onkin sopiva aika paneutua tähän aiheeseen. Listani taitaa kuitenkin olla kutakuinkin sama kuin Lotalla. Neulominen on varsin materialistinen harrastus, sillä himoneuloja tarvitsee monenlaista härpäkettä työtä helpottamaan.

I have thought that no one English speaking reads my blog anymore. Then I was told that at least one person misses my stories so here we go again. I have no knits to show but Lotta asked knitters to tell about their knitting accessories.

Kerijän ostin reilu vuosi sitten Tampereen messuilta, vyyhdinpitäjä (mikä se virallisesti onkaan, ovatko vyyhdinpuut eri asia?) on ollut äidiltä "lainassa" pienen ikuisuuden. Langan keriminen sujuu laitteella yhdessä hujauksessa; suosittelen vyyhtilankojen ystäville! Vyyhdinpitäjä on hiukan rämppä, ja se aukeaa langan loputtua levälleen, joten siihen on rakennettava kiinnitysviritelmä ennen työn aloittamista viimeksi mainitun ongelman vuoksi. Mutta asiansa se ajaa muuten loistavasti. Kerin myös 100 g:n sukkalankakeristä toisen puolen erikseen, koska tykkään tehdä molempia sukkia samanaikaisesti.

I bought a wool winder a year ago and it has become indispensable. The gadget which holds a hank (what is it in English? I'm not even sure what it's in Finnish...) I borrowed from my mom years ago and hope that I don't need to bring it back. It's old and it's a little bit broken but works fine, anyway. I also wind half sock yarns in 100 g skeins because I like to knit both socks at the same time.


Pitkään vierastin silmukkamerkkejä, mutta ilman niitä en enää tule toimeen. Pyörönä neuloessa ei enää tarvitse kytätä kerroksen vaihtumiskohtaa, ja kolmiohuiveissakin helpottaa kummasti, kun keskikohdan lähestymisen huomaa merkistä. Lukolliset merkit ovat myös kovassa käytössä kerrosmerkkeinä. Merkit ovat saatuja ja itsetehtyjä, mutta täytyy myöntää, että itsekehittämäni lenkkisysteemi on paras. Näin se vaan on.

In Finland we haven't traditionally used stitch markers but have learnt to use them thanks to American patterns. They, too, are nowadays indispensable for me. When you knit in circle you don't have to worry the beginning of the row and they are also handy when knitting triangular shawls. I have got a few markers but mostly I make them myself.


Silmukkamerkkejä säilytän Budapestista ostetussa leikekirjotussa pussukassa. Sävy sävyyn on Lotalta saatu neulakirja, jonka arvoa ei ainakaan vähennä kannessa komeileja pupu. Ennen etsin neuloja sieltä sun täältä, nykyisin ne ovat neulakirjassa tallessa. Molempia säilytän muiden tarvekalujen ohella puulaatikossa, jonka päällystin lautasliinalla. Tosin olen armoitettu tavaroiden hukkaaja enkä viitsi laittaa tavaroita heti käytön jälkeen paikoilleen, joten aina laatikosta ei löydä tarvitsemaansa.

I keep my stitch markers in a bag bought in Budapest. I got a needle book with a cute bunny from Lotta. Earlier I always lost my tapestry needles but now I keep them in the book. The both I keep in a wooden box I have decorated with a serviette.


Body Shopista ehkä 15 vuotta sitten ostettu metallirasia kätkee sisäänsä virkkuukoukkuni ja on lisäksi vielä pirteän värinen. Vaaka on tietenkin hyödyllinen ja laskinta tarvitsen usein, sillä muokkaan ohjeita, joudun laskemaan langan riittävyyttä ynnä muuta. Matematiikka on minusta mahtavaa!

A metal box bought in the Body Shop 15 years ago holds my crochet hooks and it's also very cheerful. A balance is useful, of course. I need a calculator often because I make modifications in the patterns, estimate the amount of yarn needed and so on. I love math!


Muistiinpanoja varten tarvitaan kynä, paperia ja tarralappuja. Valitettavasti olen laiska muistiinmerkitsijä, joten jos työ jää pitkäksi aikaa tauolle, saa aikansa selvitellä sekavia ja puutteellisia merkintöjä. Kuvausta varten löytämäni lappunen sisältää Vihervaaran koordinaatit. Tuskin osaan itsekään tulkita niitä.

For notes I need a pen, paper and post-its. Unfortunately I make poor notes and if I don't touch an ufo for a long time I'm in trouble. That note conteins information for the Green Gable. I hardly understand it myself.


Puikkoni ovat Addit, enkä ole uskaltanut Knitpicksejä edes kokeilla, kun Addiin on tullut sijoitettua. Neulon ainoastaan pyöröillä. Puikkoja säilytän farkkuveskassa, joka lienee tarkoitettu toilettilaukuksi, mutta toimii paremmin puikkojen kotina. Taskuihin saa laitettua puikkomittarin ja palmikkopuikkoja.

My needles are Addi's and I have put so much money on them that I haven't dare to try Knitpicks or others. I knit only with circular needles. I have my needles in a bag which also has pockets for other things.


Minulla on aina tekeillä monta neuletta yhtäaikaa, joten koreja ja neulepussukoita tarvitaan. Suosikkini on itseommeltu pussi, jossa on neulovia pupuja.

I have many waips at the same time so I need many knitting baskets and bags. My favourite of them is a self made bag with knitting bunnies.


En häiriinny hiljaisuudesta enkä kaipaa taustahälyä. Neuloessa on kuitenkin välillä mukava kuunnella musiikkia. Musiikkimakuni on laidasta laitaan, paitsi että laitojen välistä puuttuu aika monta tyylilajia. Kuuntelen mm. heviä, Suomi-rokkia ja klassista, myös modernia.

I like to be in silence. But sometimes it's nice to have music while knitting. I like many music genres, especially heavy rock, Finnish rock and classical - also contemporary.


Pingotan neuleet perinteiseen tapaan nuppineuloilla. Pingotusalustana toimii olohuoneen matto. Onneksi kilpikonnilla on paksu kilpi, joten ne eivät häiriinny neulatyynynä toimimisesta.

I block my knittings with pins on a carpet in our living room. Fortunately turtles have a hard shell so they don't mind being pin cushions.


Lempineulomispaikkani on sohvannurkka. Puikkopussikuvan taustasta voi tosin huomata, että paikalle on tunkua.

My favourite place for knitting is our sofa. But as you can see in the backround of the needle bag image, it's often crowded.


sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Raidoitus

Minäkin päädyin raidoittamaan elämääni, ja samalla valmistui ensimmäinen huivi 10 Shawls in 2010 -tempaukseen.

Noro1

Noro-raitahuivi
  • Ohje: 56 s, sileää oikeaa, reunoissa 2 s ainaoikeaa
  • Lanka: Noro Kureyon (100 % villaa, 50 g = 100 m), värit 124 ja 170
  • Langankulutus: 170 g
  • Puikot: 5 mm
  • Aloitettu: 1.1.2010
  • Valmistunut: 22.1.2009
Noro4

Elin siinä luulossa, että Noro-raitahuivi tehdään siten, että otetaan kaksi eri väristä kerää, neulotaan kaksi riviä vuorotellen ja rentoudutaan nauttimalla herkullisista väriyhdistelmistä. Ihan niin ei juttu sujunut. Valitsemissani väreissä oli tosi paljon samoja sävyjä, osa jopa täsmälleen samoja. Niinpä raidat uhkasivat hävitä pitkäksi aikaa näkyvistä. Kun ensimmäinen tuollainen kohta tuli, päädyin purkamaan ja ottamaan toisesta kerästä eri kohdan. Kierteestä ei sitten tullut loppua. Aina ne samat sävyt osasivat osua kohdakkain. Neuloin huivia pienissä pätkissä, koska purkamis-värinsovitteluprosessia ei kestänyt tehdä monta kertaa päivässä. Pääteltäviä langanpätkiä kertyi parisenkymmentä. Odottamani rentouttava neulekokemus oli siis aikamoinen painajainen.

Muodotuneet väriyhdistelmät eivät usein silmääni miellyttäneet. Ruosteinen oranssi ja ukkospilvensininen on aika töksö kombinaatio. Petroolinsininen ja aniliini toivat mieleen tuulipuvun, joka minulla oli joskus 80-luvun lopulla, ja niiden jälkeen seurasi silkkaa Hello Kitty -värimaailmaa. Toisessa 170-kerässä olisi ollut vihreää, mutta se onnistui pariutumaan tummanvioletin kanssa eikä päässyt oikeuksiinsa.

Noro2

Edelleen suhtaudun Kureyonin erinomaisuuteen kriittisesti. Aiemmin neulomani huivi on nuhjuinen ja nyppyinen, vaikka sitä on pidetty vain pari kertaa. Langassa oli useampi solmu, joiden jälkeen väri vaihtui totaalisesti (minullahan ei ollut ylimääräistä pääteltävää muutenkaan). Toinen 170-kerä ei sisältänyt ollenkaan vihreää ja keltaista. Minähän en keltaisesta pahemmin välitä, mutta nyt jopa kaipasin sitä. Kureyon on karheaa ja kutittaa nenää. Enkä ole värivalinnoista ollenkaan ihan samaa mieltä Noron suunnittelijoiden kanssa. Pakkoko sitä sinistä on joka paikkaan tunkea.

Huivi on siis hiukan roisin värinen minun tyyliini. Napakka pingotus toi huiviin lisää senttejä, joten ainakin se lämmittää hartioita.

Noro3

lauantai 16. tammikuuta 2010

Vihanneksia

Kannatti uhata lääkäriinmenolla. Tauti säikähti siitä niin, että päätti vaihtaa maisemaa, ja nyt olen voinut kömpiä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.

Edellisten sukkien kommenteissa minun käskettiin ottaa sukanneulonta rennommin, joten enpä sitten hössöttänyt näiden käpälänlämmittäjien kanssa.

Vihannessukat

Vihannessukat
  • Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
  • Lanka: Schoppel Wolle Admiral Ringel (75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 210 m), väri 1627 Ringel
  • Langankulutus: 63 g
  • Puikot: 2 mm
  • Aloitettu: 7.1.2010
  • Valmistunut: 15.1.2009
Sukat saivat nimensä värien mukaan: tomaatinpunaista, porkkanaoranssia, munakoisoviolettia... ja homeenharmaata. Homeen tilalle olisin kyllä laittanut jotain muuta. Aloitin sukat kutakuinkin samasta kohtaa, mutta raidat olivat nyrjähtäneet epäsynkkaan jo ennen kantapäätä. Tällä kertaa tein lyhyet varret.

Illalla kymmenen aikaan otetuista kuvista ei oikein mikään ollut kelvollinen. Kuvaajaa on kuulusteltu fokusoinnissa tapahtuneiden rikkeiden vuoksi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Epä

Sileiden sukkien neulominen kuulemma on helppoa ja rentouttavaa, sen kun antaa paukkua vaan. Minä taas ahdistun lähes jokaisessa mahdollisessa vaiheessa. Kärjestä aloitettavissa sukissa ahdistusketju menee kutakuinkin näin:

- Loin varmaan kärkeä varten liian vähän/paljon silmukoita.
- Kärjestä tulee varmasti liian suippo/leveä.
- Lanka nyhjääntyy ihan pilalle, kun kärkialoitus on sellaista nyhertämistä.
- Lopullinen silmukkamäärä olisi oikeastaan saanut olla kasi enemmän/vähemmän.
- Kantapää näyttää oudolta ja ihan liian matalalta.
- Teenkö nilkkapituiset sukat vai neulonko niin pitkälle kuin 100 g:sta riittää?
- Missä vaiheessa pitää ruveta tekemään pohjelisäyksiä?
- Pohjelisäys tuli tehtyä liian aikaisin, ja nyt varsi on löysä.
- Pohjelisäys tuli tehtyä liian myöhään, ja nyt varsi kiristää.
- Taas tuli vastaan solmu.
- Raitalangan kuviot menevät ihan eri tahtiin, vaikka aloitin varmasti samasta kohtaa.
- Päättelystä tulee takuulla liian tiukka ja joudun purkamaan koko höskän.

Bambusukat2

Bambusukat
  • Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks
  • Lanka: Hjertegarn Bamboo strømpegarn (60 % villaa, 25 5 bambua, 15 % polyamidia, 50 g = 200 m), väri 9599
  • Langankulutus: 100 g
  • Puikot: 2 mm
  • Aloitettu: 15.12.2009
  • Valmistunut: 7.1.2009
Bambusukat3

Jostain syystä minulle on erityisen stressaavaa päättää, lopetanko sukat nilkan korkeudelle vai jatkanko pidemmälle. Pidemmät sukat ovat käteviä hameiden kanssa, mutta pohjelisäysten teko vaatii jatkuvaa sovittelua. Näin pieni asia aiheuttaa aina suunnattoman aivomyrskyn.

Tällä kertaa päädyin pidempään versioon. Uhkakuvista toteutui se, että raidat eivät menneet tasan. Solmun jälkeen kuvio hyppäsi toiseen kohtaan, ja huomasin tilanteen niin myöhään, että päädyin jälleen yhden aivomyrskyn jälkeen olemaan purkamatta. Tuli siis epätäydelliset sukat epätäydellisiin jalkoihini.

Bambusukat1

Poskiontelot voivat jo paremmin, mutta kuume ei ota asettuakseen. Eilen se lähenteli jo 38:a. Paradoksaalisesti minulla oli kovemman kuumeen aikana parempi ja pirteämpi olo. Nyt kun kuume on alempi, on taas vetelä ameebaolo. Missähän vaiheessa tohtisi taas vaivata terveydenhuoltojärjestelmää?


torstai 7. tammikuuta 2010

Röyhelöitä

Ilmoittauduin Ravelryn 10 Shawls in 2010 -ryhmään. En ole viime aikoina oikein ollut parhaimmillani yhteisneulonnoissa, mutta toivon, ettei kymmenen huivin neulominen vuoden aikana osoittaudu kovin ahdistavaksi. Minulla on Ravelryn suosikeissa kymmeniä huiviohjeita, joten ainakaan inspiraatiopula ei uhkaa. Mutta ennen urakkaan ryhtymistä oli kilvoiteltava puikoilta pois yksi murheen aiheuttaja.

Borneo2

Borneo-huivi
  • Ohje: Knitter's Summer 2008, Curacao Blue Shawl
  • Lanka: Zitron Trekking Hand Art (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 560/Borneo
  • Langankulutus: 200 g
  • Puikot: 4 mm
  • Aloitettu: 1.11.2009
  • Valmistunut: 4.1.2010
Borneo5

Malli on Victorian Lace Today -kirjan tekijän Jane Sowerbyn suunnittelema. Pidin tähtimäisen kuvion graafisuudesta ja selkeydestä. Valitettavasti yksinkertaisuus oli tässä tapauksessa synonyymi tylsyydelle. Jo ensimmäisessä mallikerrassa asia tuli selväksi, ja loppu oli väkisin vängertämistä. Toisaalta mallikerran oppi helposti ulkoa.

Reunaröyhelö oli taas oma tapauksensa. Siinä tehtiin langankiertoja muutaman silmukan välein, joten silmukkamäärä kasvoi huikeasti ja täytti 100 cm:n puikon. Koska lanka minulla oli vain kaksi vyyhteä, eikä sitä ole ainakaan tällä hetkellä saatavilla, jouduin jättämään röyhelöiden korkeudesta puolet pois. Ohjeen mukaan päättelyssä olisi pitänyt tehdä pykäreunus, jossa vuoroin luodaan kaksi silmukkaa ja päätetään viisi. Reunusta oli mukava värkätä, mutta se oli tosi hidasta. Kun olin pari-kolme tuntia reunaa vääntänyt ja saanut kaksi kolmasosaa silmukoista pääteltyä, huomasin, ettei lanka kaikista laskelmista huolimatta riitäkään. Siispä purin päättelyt, mihin meni taas kaksi tuntia. Sitten päättelin normaaliin tapaan - kaksi tuntia. Onneksi lanka riitti sillä kertaa.

Borneo1

Lanka oli mukavaa neulottavaa, mutta värityksestä en tykännyt. Vyyhdillä väriyhdistelmä oli kaunis, mutta neulottu pinta muistutti ysärivilliksiä, joissa oli pientä kirjoneuletta kymmenellä värillä. Täytyy nyt viimein uskoa, että en pidä langoista, joiden säikeet ovat erivärisiä, olivatpa ne kerällä miten houkuttelevia tahansa.

Borneo4

Päivät ovat menneet poskiontelotulehduksen häätämisessä. Kuumetta ei ole paljonkaan, mutta sekin vähä vie voimat täysin pois. Pahinta on ollut megapäänsärky, joka on lähes täysin invalidisoiva ja vie yöunet. Taloutemme särkylääkerepertuaari ei mahtanut sille mitään, mutta ilmeisesti antibiootti alkaa purra, sillä tänään on ollut vähemmän särkyinen päivä. Niinpä jaksan roikkua koneenkin ääressä (en ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat, miten hirveä päänsärky/mahatauti/kuolemantauti heillä parhaillaan on, ja silti he jaksavat blogata siitä). Jospa huomenna jo jaksaisi raahautua lähi-Siwaan karkkiostoksille (mies tuo ihan liian pieniä suklaapatukoita).

perjantai 1. tammikuuta 2010

Mustikoita

Korjauslisäys: Kommenteista selvisi, että pupupannulappu olikin Teijalta eikä Taijalta, kuten aiemmin luulin. Hups, olen kyllä nyt tosi nolo. Alla on korjattu versio tapahtumien kulusta. Anteeksi, Teija! Blogin kuvauksessa minun luvataan puhuvan pehmoisia, joten olihan tämä odotettavissa...

Olen ollut kilttinä. Joulun alla posti toi yllätyskuoren Teijalta, ja sisältä putkahti esiin pupupannulappu. Sain sen siitä hyvästä, kun taannoin osallistuin pohdiskelemaan erästä kieliongelmaa Teijan blogissa. Mistähän Teija muuten arvasi, että tykkään pupuista?

Pari päivää sitten kyläillessään taas Taija toi toisen itsetehdyn patalapun sekä kauniin kynttilän. Kiitos edelleen!


Mieskin on ollut kiltti ja sai sukat jo toisena jouluna peräkkäin. Tästä taitaa tulla perinne.

Sukat1

Mustikkasukat
  • Ohje: 60 s, kärjestä ylös
  • Lanka: Novita Nalle Marjaretki (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 260 m), väri 823/mustikka
  • Langankulutus: 85 g
  • Puikot: 2,5 mm
  • Aloitettu: 14.10.2009
  • Valmistunut: 18.12.2009
Kaksi kuukautta meni sukkien tekoon, joten tämä tonttu ei kovin ahkera ollut. Aloitin sukat kärjestä muutamalla silmukalla ja tein käänteisen sädekavennuksen, eli lisäyskerrosten väliin jäävien kerrosten määrä kasvoi lisäysten edetessä. Lanka oli lisäaineetonta Nallea sujuvampaa neulottavaa, mutta saa nähdä, miten pian se nyhjääntyy. Kärkialoitus oli sellaista pipertämistä, että lanka rupesi jo menemään nuhjuksi. Kantapäästä tuli ruma ja reikäinen, raidat eivät sattuneet kohdalleen, vaikka aloitin täsmälleen samasta kohdasta, eikä päättelyreunastakaan nätti tullut. Leevi and the Leavingsin sanoin ei mikään varsinainen taidonnäyte, mutta hyvin ne kestää kylmyyttä. Toivottavasti.

Sukat2

Uusivuosi on mennyt kuumeillessa ja nuhaillessa. Eilen piristyin sen verran, että kävimme Heurekan pihalla katsomassa, kun alipalkattujen kiinalaisten pakkaamia raskasmetalleja syydettiin luontoon. Reissu otti kyllä voimille, sillä hengityselimistön lisäksi myös kantapääni esittivät vastalauseensa.