Historiaa

Lähdin Lapaskuuhun heppoisin tavoittein eli lupauduin tekemään yhdet tai kahdet käsineet. Tavoite täyttyi, sillä sain aikaiseksi kahdet kämmekkäät, Pylpyrät ja nämä:

Kämmekkäät

• Ohje: Fabel-sormikkaista muokattu, 56 s
• Lanka: On-line Supersocke 100 (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 908
• Langankulutus: 30 g
• Puikot: 2 mm
• Aloitettu: joskus viikko sitten
• Valmistunut: 30.11.2008

Ensinnäkin pitäisi kirjata neuleen aloituspäivä ylös Ravelryyn tai vaikka paperilapulle, koska ei sitä kuitenkaan parin päivän päästä enää muista. Toiseksi toinenkin kämmekäs on olemassa, mutta kuvaaja on reissussa, eikä yhteistyö itselaukaisijan kanssa sujunut. Kolmanneksi peukusta tuli liian pieni, resorista löysä. Aion jossain vaiheessa neuloa elämäni ensimmäiset sormikkaat, joten kämmekkäät toimivat ohjeen testauksena.

Rannetukena kuvassa lepäilevät Secretwoolista saadut messupalkkalangat "Cascadezzot". Katselin nimittäin kaupan sivuilta lankoja ja kerroin haluavani Cascadezzoa. Katja ihmetteli, ettei hänellä sellaista lankaa ole. Viimein saimme selvitettyä, että kyseessä on Cascade 220 -lanka. Se vain näyttää yhteenkirjoitettuna sopivalla fontilla Cascadezzolta. Kuka kirjoittaisi kirjan Väärin ymmärretyt lankojen nimet? Sain lankaa puserollisen verran, ehkä ylikin. Niistä tulee Wisteria, ehkä.

Minulle tuli äkillinen tarve muistella vanhoja. Juttu on vanha tuttu, mutta viimeksi näin sen Marilla. Tapojeni mukaisesti rajoittaudun vain käsitöihin (puputkin taitavat jäädä pois tällä kertaa).

Kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 1998...
1. Olin Helsingissä työhaastattelussa ja kävin samalla ensimmäistä kertaa Novitan tehtaanmyymälässä. Ostin kilon viininpunaista Nallea. Aloitin puseron. Se on vieläkin kesken. Nolottaa.
2. Neuloin Novitan Chenillestä takin. Vaikka kaikki kerät olivat samaa värjäyserää, takakappaleessa yksi kerä oli erivärinen kuin muut, mutta huomasin sen vasta, kun kappale oli valmis. Kappale piti lähettää Novitalle tutkimuksiin. Sain hyvitykseksi lisää Chenilleä, mutta jouduin neulomaan takakappaleen uudelleen. Kaikesta huolimatta työ valmistui ja neuloin sille pariksi hameenkin.
3. Ompelin aika paljon.

Viisi vuotta sitten, eli vuonna 2003...
1. Neuloin villatakin poikaystävälleni eli tulevalle miehelleni, koska en ollut kuullut sitä viisautta, että jos aikoo pitää miehen itsellään, vasta häiden jälkeen saa neuloa puseroita. Naimisissa ollaan kyllä edelleen.
2. Aloitin kalligrafian.
3. Askartelin ensimmäistä kertaa joulukortit, ja siitä alkoi varustelukierre.

Kolme vuotta sitten, eli vuonna 2005...
1. Laatimani pieni neuleohje julkaistiin Ullassa.
2. Neuloin liskopipon.
3. Neuloin paljon muutakin, mutta en nähtävästi mitään mieleenpainuvaa.

Vuosi sitten, eli vuonna 2007...
1. Osallistuin ensimmäistä kertaa Lankahamstereihin.
2. Neuloin ison kasan huiveja.
3. Voitin Fufo-tempauksen arvonnassa sukkalankaa, mikä johti seuraavan kategorian ykköskohtaan.

Tänä vuonna tähän mennessä...
1. Olen opetellut neulomaan sukkia ja tykkään niistä kovasti.
2. Olen ollut harvinaisen sosiaalinen ja tutustunut moniin neulojiin käymällä tapaamisessa Joensuussa ja Seinäjoen käsityömessuilla.
3. Olen ruvennut taas ompelemaan kansalaisopiston kurssin innoittamana.

Eilen...
1. Neuloin sukkaa kampaajalla.
2. Neuloin sukkaa kotona.
3. Hermoilin, etteivät joulukortit ole vieläkään tehtynä.

Tänään...
1. Uusin huivini kävi kirkossa.
2. Päättelin em. kämmekkäiden langanpäät.
3. Aloitan ehkä uuden huivin.

Huomenna...
1. Ompelen.
2. Yritän muistaa ostaa vetoketjun ompelukseen.
3. Neulon sukkaa tai huivia.

Ensi vuonna...
1. Neulon varastolankojani enkä osta uusia.
2. Aloitan joulukorttien teon jo kesällä, niin ei tule stressiä.
3. Pidän kaikki käsityötarvikkeeni yhdessä tietyssä paikassa, ettei hyvää neulomisaikaa mene tavaroiden etsimiseen.

Huom! "Ensi vuonna" -kohdassa kaikki mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhtaita sattumia.

Kiiltävää

Olin viime viikolla Helmimeressä kurssilla. Eräs myyjistä mainosti kursseja, että siellä oppii kokeneempikin tekijä uusia asioita. Kurssi oli kuitenkin pieni pettymys. Opettajana oli henkilö, jota en ole koskaan aiemmin liikkeessä nähnyt, ja joka oli tosi tympääntyneen oloinen. Hän kyllä vastasi, jos osasi esittää oikeat kysymykset, mutta mitään vinkkejä ei pyytämättä herunut. Isoin miinus tuli siitä, ettei hän edes esitellyt itseään. En kuitenkaan saanut heti aikaiseksi lähettää palautetta. Ehkä sen voisi tehdä vieläkin.

Tavoitteenani oli opetella kurssilla tekemään lenkki, jossa ylimääräinen osa korupiikistä kierretään varren ympärille. Täydellisen siistiä lenkkiä en oppinut vieläkään, mutta muutamista helmistä tein killuttimia, jotka yhdistin puuhelmien kanssa kaulakoruksi:

Kurssiaikaa oli jäljellä, eikä tympääntynyt opettaja osannut suositella minulle mitään, enkä toisaalta halunnut tehdä maksetulla ajalla mitään sellaista, jonka jo osaan. Päädyin sitten kokeilemaan rautalankaan tehtyä rannerengasta. Rautalanka on valmiiksi muodossaan, joten helmien pujottelu siihen oli aika hankalaa. Opettaja käski kiinnittää isot helmet jälkikäteen taivuttamalla korupiikki pikkuhelmiketjun, mutta mielestäni olisi ollut helpompi tehdä helmi-korupiikkivirityksen ensin ja pujottaa ne koruun paikoilleen pikkuhelmien väliin.

Kotona tein rannerenkaalle pariksi kaulakorun vaijeriin, ja nyt tein em. viritykset ensin valmiiksi.


Näin Helmimeressä kaulakorun, joka oli tehty pujottamalla useampaan vaijeriin erimuotoisia helmiä ja viemällä välillä kaikki vaijerit ison helmen läpi. Ristin korun mielessäni runsaudensarveksi ja tein kotona punaisista helmistä rannerenkaan samalla tekniikalla. Korua oli hankala kuvata, sillä se on oikeasti ihan hyvännäköinen.


Väsäsin myös Lankaideaan lupaamani silmukkamerkit. Tilauksena oli punaisia, sinisiä ja valkoisia merkkejä.

Kaulaillen

Viime päivinä olen realisoinut syksyn messuostoksia.

• Lace Ribbon Scarf
  
• Ohje: Knitty Spring 2008, mutta vain 35 s
• Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa, 110 g = 291 m), väri 75
  
• Langankulutus: 110 g
• Puikot: 4 mm
• Aloitettu: 28.10.2008
• Valmistunut: 21.11.2008

Haaveenani oli pitkän pitkä kapea huivi, joka yltää kaulan ympäri ainakin pari kertaa. Vyyhti Jitterbugia ei kuitenkaan riittänyt kovin pitkälle, ja leveyttäkin tuli enemmän kuin toivoin. Täytyy siis tehdä toinenkin Lace Ribbon. Aiemmin olen virkannut Jitterbugia, nyt lankaan tuli ensikosketus puikkojen kanssa, ja kylläpä oli ihanaa! Jitterbug loikkasi suosikkilankalistalleni kärkipäähän.

Huivi kuulemma rullautuu käytössä. Ainakaan vielä ei sellaista ole havaittavissa, mutta teinkin reunat Silver Bells Scarfista opitulla menetelmällä eli kahden silmukan sileällä nurjalla. Mielestäni siten tulee kauniimpi reunus kuin ainaoikeinsilmukoilla.

Koska halusin saada sen pitkän, kapean huivin, otin käyttöön Kädentaidoilta ostetun käsinkehrätyn silkkilangan. Tarkoitus oli neuloa jotain, mutta lanka ei näyttänyt neuleessa hyvältä. Otin siis virkkuukoukun esiin ja kehitin ikioman mallivirkkauksen: 2 kjs, 1 ks ensimmäiseen kjs:aan. Todennäköisesti tuo on jossain kirjassakin, mutta tulipa nyt keksittyä pyörä uudelleen. Tuloksena oli ahamainen ketju. Silkkilanka meni tuhannelle sykkyrälle, joten suurin osa ajasta meni lanagn selvittämiseen.


Kuvasta huomaisin, että minulla on tahra paidassa. Ja on ihan juuri pesusta tullut paita. Mahtavaa.

Virkkailin silkkilankaa illalla yhdentoista aikaan puolinukuksissa. Sain vielä idean tehdä kukkasen virkkaamalla parin kerroksen ajan kolme kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan. Lopuksi ompelin kukkaa kasaan, ja siitähän tulikin neilikka. Kiinnitin taakse hakaneulan. Täytyy kyllä myöntää, että yleensä yöaikaan saadut ideat eivät näytä enää aamulla hyviltä, mutta tämä kerta oli poikkeus.


Lopuksi haluan jakaa kanssanne hiukan tahatonta huumoria. Käyn erään Tampereen naapurikunnan eräällä yläasteella step-jumpassa. Steppilautavaraston seinällä on huolellisesti muotoiltu tiedote:


Olen hiukan huolissani nuorisostamme. Miten on mahdollista, ettei lappusta ole paranneltu tai kommentoitu mitenkään, kun kyse sentään on yläasteesta? Ehkä varston ovessa oleva lukko on vaikuttanut asiaan. Myös tällainen kieltotaulu on pitänyt tällätä pukuhuoneen oveen:


Vakavasti ottaen olen ihmeissäni, että tuollainen viesti täytyy erikseen laittaa esille. Mutta koska vain kännykällä kuvaaminen on kiellettyä, saatoinkin hyvällä omallatunnolla räpsiä nämä kuvat kameralla.

Koot

En juuri piittaa meemeistä. Mutta kaikenlainen verbaalinäppäryys kiehtoo, joten kun Lotta myi kirjaimia, oli sellainen hankittava. Kohtalokseni koitui K. Koska rajoitan blogini sisällön käsitöihin (ja tiettyihin pikkuelukoihin), niin myös lista edustaa vain tätä puolta elämästäni. Siispä K niin kuin kädentaidot.

Kerät - niitä riittää. Kutsuvat kylään kaverinsakin.

Kolmiohuivit ovat olleet viime vuosina suosikkineuleitani. Minulle sopiikin paremmin kolmionmallinen kuin suorakaiteen muotoinen huivi.

Käpälänlämmittimet eli sukat ovat päässeet puikoilleni tämän vuoden aikana. Paljon en ole niitä tehnyt aikuisten kokoa, mutta monet sukkamallit ovat tehtävälistalla. Myös etukäpäliin yritän väsätä lämmikettä; onhan nyt Lapaskuukin.

Kerijä on uusin leluni. Kyllä muuten menee nopeasti lanka kerälle. Ikävästä askareesta on tullut hauskaa.

Kaapeli on tärkeä yksityiskohta, koska käytän ainoastaan pyöröpuikkoja. Olen investoinut Addeihin enkä ole uskaltanut koskea Knitpickseihin siinä pelossa, että puikkovarasto menee taas uusiksi.

Koukku heiluu satunnaisesti. Jostain syystä virkkaaminen innostaa varsinkin kesällä (mikä mainio k-sana sekin).

Kortti on askartelupuolella perusrepertuaariani. Askartelen kuitenkin vain satunnaisesti. Muistuipa mieleeni, että joulukortit pitäisi tehdä...

Korut taas edustavat helmitöitä. Harvakseltaan niitäkin tulee tehtyä, mutta kun helmet saa käsiinsä, ajankulu unohtuu täysin.

Kangas on ruvennut kiinnostamaan ompelukurssin myötä. Tosin tällä viikolla tökki niin pahasti, että tuli jo vannottua, että kunhan kurssista päästään, en ompele enää ikinä. Todennäköisesti tulen lieventämään kantaani.

Kanit. Hei, ette kai kuvitelleet, että puput jäisivät pois listaltani! Ikävää on, etten saa allergian vuoksi koskaan omaa töpöhäntää.


Minulta voi hankkia kirjaimia, jos joku tuntee tarvetta :). Tapojeni vastaisesti haastan sanataituri Pelagian laatimaan oman listansa. Minulta voi kysellä kirjainta.

Idea

Tampereella on uusi lankakauppa! Mutta ei, minäkään en ole myymässä varastoani pois. Lankaidea sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 29, Hämeenkadun ja Verkatehtaankadun välisessä korttelissa. Valikoima on kattava, hintataso kohtuullinen ja omistaja ystävällinen. Mikään näistä kolmesta ei ole aiemmin kohdannut Tampereella. Erään tietyn liikkeen myyjien asennevamma on rajoittanut käynnit siellä minimiin. Joten oli jo aikakin saada parannusta asiaan.

Lankaideaan muuten tulee myyntiin jossain vaiheessa silmukkamerkkejäni. Myös nettisivut ja verkkokauppa ovat työn alla.

Pylpyrät

Viime päivinä on blogeissa ja Ravelryssa vellonut keskustelu, mikä on itsesuunniteltua ja mikä ei. En mielelläni laita valmiin työn tietoihin, että ohje on oma, koska jos ottaa mallineuleen kirjasta ja neuloo esimerkiksi suorakaiteen muotoisen huivin, mikä siinä on omaa suunnittelua? Sekö, että on osannut kertoa mallineuleen silmukkamäärän kolmella? Mutta tällä kertaa uskaltaisin väittää, että oma on:

• Pylpyrä-kammekkäät
• Ohje: oma
• Lanka: Raijan Aitan paksumpi Wolli (70 % villaa, 30 % pellavaa, 100 g = 165 m)
  
• Langankulutus: 80 g
• Puikot: 3,75 mm
• Aloitettu ja valmistunut viime viikolla

Pylpyräkuvio on Sirkka-Liisa Riuskan kirjasta Neulomisen perustiedot. Aloitin kämmekkäät kärjestä, jotta lanka ei ainakaan loppuisi kesken, ja totesin saaneeni aikaiseksi kivan pykäreunuksen. Pylpyrät jäykistävät neuletta aika paljon, enemmän kuin tavalliset palmikot. Toisaalta taas yläreunasta tuli löysä. Aion tehdä uuden version aiheesta ja vähän kehitellä ideaa. Jos hyvin käy, niin ohjettakin voisi väsäillä, mutta lupaamaan en mene. Eniten minua askarruttaa, miten neulekaavion saisi tehtyä tietokoneella. Syysaamu-huivissa sain sovitettua kaavion tekstinkäsittelyn taulukkoon, mutta palmikonkierrot pitäisi saada vedettyä useamman ruudun yli. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Wolli oli luonnonläheisen tuntuista lankaa - kuin olisi nokkospehkoon pyllähtänyt. Valmiit kämmetkäätkin pistelevät ja kutittavat. Lisäksi neuloessa lanka pöllysi paljon, köh köh. Olisi niin mukava suosia suomalaisia valmistajia, mutku... Ostin kuitenkin messuilta kaksi vyyhtiä ohuempaa Wollia huivia varten, joten annan langalle toisen mahdollisuuden. Paksu Wolli ehti jo olla ehdolla villapuserolangaksi, mutta onneksi tuli kokeiltua ensin pienempään työhön.

Huomaattehan kämmekkäiden muodikkaan pituuden? Siitäs saitte kaikki te, jotka kiusasitte minua koulussa epämuodikkaiden vaatteiden takia!

Kävin vähän aikaa sitten Papruksessa, ja siellä myyjärouvalla oli helmiketju, joka oli kietaistu kaulaan samaan tapaan, kuin huivia tavataan pitää. Myyjä esitteli korua ja siihen tarvittavia välineitä siihen malliin, että päättelin apinoinnin olevan sallittua, jopa suotavaa. Ketjun päässä on antiikkiliikkeestä ostettu kristallikruunun palanen. Minun pitää kyllä miettiä, tuliko ketjusta liian levoton, ja meneekö se purkuun. Helmityön purkaminen ei onneksi kirpaise yhtä pahasti kuin neuleen.



Messuilla näin kaulakorun, jossa menee kaksinkertainen vaijeri ja isot ja pienet helmet vuorottelevat. Alun keskusteluun liittyen tämäkään ei siis ole omaa keksintöä. Yhdistelin erivärisiä helmiä ja tein vielä pariksi ranneketjun pienemmistä helmistä. Jos neuleiden edustava kuvaaminen on hankalaa, niin korujen vasta vaikeaa onkin. Nämäkin tuotokseni näyttävät kuvissa tosi pliisuilta.

Messuilta

Vuoden Tapaus on ohi. Messuilin kaksi päivää, ensin työläisenä, sitten asiakkaana. Secretwoolin Katjan apulaisena toimiminen antoi uuden näkökulman lankabisnekseen. Olen tehnyt myyntityötä ennenkin, mutta messujen hektinen tunnelma oli omaa luokkaansa. En juuri tuntenut aiemmin Secretwoolin tuotteita, joten lyhyessä ajassa yritin painaa mieleen lankojen keskeisimmät tiedot ja koetin parhaani mukaan olla näyttämättä ihan pölvästiltä.

Panin merkille, että useat asiakkaat eivät kiinnitä ollenkaan huomiota myyjään. Tietenkin ihanat langat vievät huomion, mutta pieni vilkaisu ja nyökkäys myyjän suuntaan olisi tuntunut mukavalta. Yritinkin itse seuraavana päivänä kojuja kierrellessäni panostaa tervehtimiseen. Melkein kaikki hiplasivat Katjan neulomaa ohuen ohutta Aquilaa ja kyselivät ohjetta. Kun itse on roikkunut netissä pitkän aikaa ja tutustunut siellä ohjeisiin ja ihmisiin, tuntui oudolta, että monet - nuoremmatkaan - eivät ole kuulleet Ullasta. Vanhemmalle väelle ei lankakauppojen tarjonta ja hintataso olleet tuttuja, sillä kävin useamman kerran tietynlaisen keskustelun:

- Onko tämä tässä kilohinta?
- Ei, se on vyyhdin hinta.
- Mikä tässä oikein maksaa?

Kaksikin mummoa tuli lyhyen langanpätkän kanssa (ei vyötettä, ei mitään tietoa langan koostumuksesta tai iästä) ja halusivat samaa tai edes vastaavaa tilalle. Sitten kun sopivaa ei löytynyt, vedettiin naama ryttyyn. Onnea vain langanmetsästykselle. Takana ovat ne ajat, jolloin lankaa oli saatavilla vain paria eri merkkiä.

Valituksesta huolimatta oli oikein mukavaa, mutta yksi päivä riitti minulle mainiosti. Erityisen makeaa oli marssia sisääntulossa esittelijäkortin kanssa mummomafian ohi. :)

Lauantai oli sitten ostospäivä. Minulla oli Villasukan kanssa treffit, ja lisäksi Teija tunnisti ja päästiin sitten tutustumaan ihan kasvotusten. Ja toki jo ennestään tuttuihin neulekavereihin törmäili tuon tuostakin. Mutta ne ostokset. Raijan Aitan ohutta Wollia huivilangaksi sekä sukkalankaa en-muista-mistä:

Vihdoinkin sain hankittua ensimmäiset Noroni. Kesällä Kööpenhaminassahan se onnistui melkein (postauksen loppupuolella on kerrottu tämä juttu). Norot sekä Wendy Fusionit, jotka mahdollisesti jalostuvat Höngäksi, ovat Priimaa.

Soijalankakin on kokeilematta, joten sitä(kin) tuli ostettua. Käsinkehrätty silkkilanka, tuo röpelöinen, on myös ennenkokematonta herkkua. Lorna's Lacen punakirjavan vyyhdin sekä puiset palmikkopuikot hankin "työnantajani" osastolta. Askarteluvälineitä ei ollut tarkoitus ostaa, mutta leimasintarjous piti hyödyntää.


Lisäksi siirryin viimein minäkin nykyaikaan: hankin kerijälaitteen. Vyyhdinpuut minulla jo on äidiltä sosialisoituna, mutta kerät olen toistaiseksi vääntänyt vanhanaikaisesti - ja tietenkin kontannut lattialle vierineen kerän perässä. Pupuitta en nytkään kotiutunut, mutta koska pupujuttu menee lahjaksi, sitä ei toistaiseksi esitellä.

Messuilla

Kädentaidot-messuja ei voi jättää väliin, kun ne sijaitsevat ihan naapurissa. Minä messuilen oikein perin pohjin, sillä perjantaina menen apulaiseksi Secretwoolin osastolle ja lauantaina katsastan muun tarjonnan. Secretwool sijaitsee C-hallissa osastolla 707. Tulkaa morjestamaan, jos olette perjantaina messuilla! Mitä todennäköisimmin olen pukeutunut uusimpaan huiviini, mutta otan vapauden päätyä viime hetken mielenmuutoksiin.

Epäsymmetriaa

Kaiken järjen mukaan kesä tulee pian; onhan sitä jo puolitoista vuotta odotettu. Minä ainakin olen valmistautunut pitkään kuumaan kesään ompelemalla hamosen. Kaava on Suuresta käsityölehdestä 4/2007, kaava 24. Se oli ns. isojen tyttöjen mallia, enkä ole ihan niin iso, mutta otin pienimmän koon (48) ja jätin siitä vetoketjun pois. Kangas on Nanson trikoota.

Hameessa kiinnosti epäsymmetrisyys, sillä kiilapaloista toinen on sivulla ja toinen edessä. Kuva nyt ei ole paras mahdollinen, mutta kiva hame tuli joka tapauksessa.

Filosofiaa

Vanhan blogini kuvauksessa pyysin lukijoita varautumaan epämääräiseen filosofointiin. Ajattelin filosofoida lauantain ratoksi, kun ei neuleissakaan juuri kertomista ole.

Monilla tuntuu olevan hyvin lokeroitunut käsitys neulojista. Kun ihminen tunnustautuu himoneulojaksi, joutuu erilaisten oletusten kohteeksi. Kuten vaikka:

1) Neuloja hallitsee suvereenisti kaikki muutkin tekstiilityötekniikat. Häntä voi siis pyytää korjaamaan vaatteita, ompelemaan vaikka mitä tai niisimään kangaspuut. Neuloja luonnollisesti omistaa kaikki roippeet, joita noissa hommissa tarvitaan.

2) Kun neuloja kerran neuloo, niin tokihan hän neuloo muillekin ihan mitä vain kehtaa pyytää lyhyelläkin varoitusajalla. Kyllä minä voin maksaa langat! Ja voin antaa pari euroa kahvirahaakin. Jos joku tekee jotain ilokseen, eihän siitä tarvitse työpalkkaa.

3) Neuloja on kodinhengetär, joka rakastaa ruuanlaittoa ja pitää huushollin siistinä. Häneltä voi kysellä kodinhoito- ja leivontaniksejä, ja häntä voi pyytää emännöimään isojakin pitoja.

4) Neuloja on ylipäätään kiltti ja kunnollinen eikä esitä kiusallisia mielipiteitä.

Kommentoin itse itseäni:

1) Suomessa koululaitoksen ansiosta ne, jotka oppivat neulomaan, oppivat myös virkkaamaan. Suuressa maailmassa edes nämä taidot eivät kulje käsi kädessä.

2) Itselle tuleva neule voi olla sitä sun tätä. Tilaustyön on pakko onnistua. Siksi sellaisen tekeminen on stressaavaa. Villapuserosta olisi pyydettävä nelinumeroinen summa, jos haluaisi kohtuullisen tuntipalkan.

3) Minulla on tapana keitellä hilloja kotipihan marjoista, koska aamunavaukseeni kuuluu maustamaton jugurtti hillon kanssa. Meillä oli ennen tapana viedä hilloja tuliaisiksi, mutta sitten miehen suvun piirissä alkoi levitä huhu, miten taitava talousihminen olen (juuri tätä sanaa käytettiin). Hillonvienti loppui siihen. Leipominen on minusta ihan kivaa, varsinkin kun oivalsin, että kaikenlaisten taikinoiden teon voi jättää yleiskoneen huoleksi: miksi nähdä vaivaa, kun on kone, joka vaivaa. Pahus vain, kun kaikkia laitteen osia ei voi pestä tiskikoneessa. Jos en olisi astmaatikko, meillä ei varmaan ikinä siivottaisi, mutta keuhkoputkeni reagoivat heti, kun on kulunut viikko edellisestä imuroinnista. Ehkä pitäisi ottaa iloisena vastaan kiitokset talousihmisen taidoista, mutta en vain halua.

4) Tähän ei varmaan ole mitään lisättävää.

Viimevuotinen kuva Syysaamu-huivista.

Haastavaa

Jehkottaren korttihaaste innoitti jälleen kaivamaan askarteluvälineet esille. Tai no, siellähän ne lojuvat varastohuoneen pöydällä (tähän voitte kuvitella sellaisen silmiä pyörittelevän hymiön). Tällä kertaa minulla oli vaikeuksia saada mahtumaan kaikkea luonnoksessa olevia yksityiskohtia kortille, vaikka yleensä on päinvastoin. Uskollisimmin toteutin luonnoksen tässä kortissa:

Hiirulainen on lähdössä isänpäiväkortiksi, joten tässä toteutuu lisähaaste eli kortti miehelle. Hiirtä ei tietysti mielletä kovin miehekkääksi, mutta isälleni sopii tuollainen söpö eläinaihe traktoria paremmin. Leimakuva on saatu vaihdossa Merjalta. Leimojen värittäminen ei oikein suju minulta. Hiirikuva on töhritty vesivärillä eikä kannata katsoa kuvasta mitään suurennosta.

Tähänkin korttiin on viikon haasteluonnos ollut pohjana. Ostin ärtsynvihreitä korttipohjia, jotta tulisi käytettyä muitakin kuin hillittyjä värejä. Olinkin pulassa voimakkaiden värien kanssa, mutta lopputuloksesta tuli näyttävä (kuvasta ei).

Tein lisäksi kaksi nolottavan yksinkertaista korttia. Korttipohja on kohokuvioitu, joten mielestäni sitä ei kannata mennä peittelemään. Nämäkin kortit näyttävät luonnossa paremmilta kuin kuvassa.

Geometriaa

Korjaus: Höpisin Vaasan käsityömessuista, vaikka tietenkin tarkoitin Seinäjokea. Mistähän se Vaasa nyt siihen tuli? Saisikohan jostain edullisesti hyväkuntoisen pään, kun ei tämä entinen tunnu oikein toimivan?

Seinäjoen käsityömessuilta ostetut langat polttelivat kovasti, mutta tuli huono omatunto siitä, että viimevuotisista Tampereen messuilta kotiutuneista langoista osa oli vielä neulomatta. Seinäjoella oli myynnissä samaista punaista Colinetten Cadenzaa kuin mitä ostin Tampereellakin, joten Seinäjoelta palattuani kerin Cadenzat saman tien ja rupesin neulomaan niistä pitkään haaveilemaani huivia.

• Medallion Shawl
• Ohje: Vogue Knitting Winter 2007/2008, malli 6
• Lanka: Colinette Cadenza (100 5 merinovillaa, 50 g = 120 m), väri 160
• Langankulutus: 200 g
• Puikot: 4,5 mm
• Aloitettu: 4.10.2008
• Valmistunut: 1.11.2008

Huivi koostuu 15 kuusikulmion muotoisesta palasta. Päätin, että neulon palan päivässä, niin työstä ei tule stressiä, mutta se kuitenkin valmistuu kohtuullisessa ajassa. Uskollisesti väänsinkin tinkiä, kunnes lanka loppui. Ohjeessa langankulutukseksi sanottiin 200g, joten oli ihan tyhmää ruveta neulomaan 150 g:n voimin. Puolustukseni haluaa kuitenkin merkittäväksi pöytäkirjaan, että tarkoitukseni oli jatkaa parin vuoden takaisella tummanpunaisella Woolilla. Se nimittäin näytti myöhään illalla olevan täsmälleen yhtä Cadenzan sävyä. Päivänvalossa värien eroavaisuus kuitenkin paljastui, enkä halunnut huivini näyttävän siltä, mitä se olisi ollut, eli että lanka on loppunut kesken. Onneksi Cadenzaa oli vielä saatavilla, joten tilasin yhden vyyhdin lisää ja sain palat valmiiksi.

Huivin kokoaminen olikin mielenkiintoinen projekti. Pidän itseäni matemaattisesti lahjakkaana ja avaruudellisia rakenteita hahmottavana, joten oletin kokoamisen kaavion mukaan sujuvan kevyesti. Onnistuin kuitenkin jossain vaiheessa sössimään, ja lopputulos oli hiukkasen poikkeava Norah Gaughanin alkuperäissuunnitelmasta. Päädyin levittämään tekeleen lattialle, ja siinä sitten kyhnötin ratkomassa saumoja ja miettimässä, miten selviäisi mahdollisimman vähäisillä korjauksilla. Miehen käskin laittamaan ruokaa, jos on nälkä, koska itse en aikonut nousta lattialta, ennen kuin sotkut on selvitetty. Loppujen lopuksi huivi tuli valmiiksi, eikä tarvinnut kokata itse.

Onko tavallista, että metallisista Addeista kuluu pinnoite pois? Puikot, joilla huivia tein, ovat menneet tosi nihkeiksi ja silmukoita sai välillä tyrkkiä eteenpäin oikein voimalla. Eivätkö ne kestäkään ikuisesti? Eivätkö edes kahta vuotta?