Entiset neulekaverit eivät ole vielä unohtaneet, vaan kutsuivat pikkujouluihinsa Tampereelle. Ohjelmaan kuului tietenkin lahjontaa. Paketteihin ei merkitä antajan nimeä, vaan saaja saa arvuutella, keneltä lahja on peräisin. Minäpä arvasin, että pakettini on Lotalta! Tosin olin jonon hännillä arvaamassa, joten vaihtoehtoja ei ollut paljon jäljellä.
Sain Hecho-lankaa, täsmälleen sitä väriä, jota hiplasin messuilla, mutta en tullut ostaneeksi, kun kassi jo tursusi lankaa ennestään. Uskomaton sattuma, että sain juuri sitä. Tosin ei Lottakaan taida sylkeä lasiin tuon värin kohdalla. ;)
Sain Petteri Kaniini -tarroja, pupukiiltokuvia ja lumihiutaleääriviivatarroja (pitäisiköhän ne ensi vuoden kortit tosiaan tehdä jo tässä vaiheessa, sillä lumihiutaleet sopivat suunnitelmiin erinomaisesti?).
Sain lempisuklaatani. Kaiken kaikkiaan paketti oli täydellinen. Kiitos, Lotta!
Minulla lahjottavaksi arpoutui Vilma. Päätin ostaa hänelle jotain ihkulankaa, jollaiseksi tulkitsin alpakka-silkin, vaikken itse tuota pystyisikään neulomaan. Lisäsin pakettiin langan kanssa värikoodattuja karkkeja. Pakkasin koko hoidon valkoiseen paperikassiin, johon leimailin nimilapun. Tarkoitus oli laatia myös jokin nauha-kukkahärpäke, mutta totesin, että lappu näyttää yksinään paremmalta. Vähän etukäteen jännitin, vieläkö Vilma tykkää petroolista, mutta kun hän saapui paikalle sliparissaan, totesin huoleni olevan turha.
Oli siis onnistuneet pikkujoulut (kuten aina Tanen kera). Sain pitkästä aikaa neulottuakin kunnolla.
Sain Hecho-lankaa, täsmälleen sitä väriä, jota hiplasin messuilla, mutta en tullut ostaneeksi, kun kassi jo tursusi lankaa ennestään. Uskomaton sattuma, että sain juuri sitä. Tosin ei Lottakaan taida sylkeä lasiin tuon värin kohdalla. ;)
Sain Petteri Kaniini -tarroja, pupukiiltokuvia ja lumihiutaleääriviivatarroja (pitäisiköhän ne ensi vuoden kortit tosiaan tehdä jo tässä vaiheessa, sillä lumihiutaleet sopivat suunnitelmiin erinomaisesti?).
Sain lempisuklaatani. Kaiken kaikkiaan paketti oli täydellinen. Kiitos, Lotta!
Minulla lahjottavaksi arpoutui Vilma. Päätin ostaa hänelle jotain ihkulankaa, jollaiseksi tulkitsin alpakka-silkin, vaikken itse tuota pystyisikään neulomaan. Lisäsin pakettiin langan kanssa värikoodattuja karkkeja. Pakkasin koko hoidon valkoiseen paperikassiin, johon leimailin nimilapun. Tarkoitus oli laatia myös jokin nauha-kukkahärpäke, mutta totesin, että lappu näyttää yksinään paremmalta. Vähän etukäteen jännitin, vieläkö Vilma tykkää petroolista, mutta kun hän saapui paikalle sliparissaan, totesin huoleni olevan turha.
Oli siis onnistuneet pikkujoulut (kuten aina Tanen kera). Sain pitkästä aikaa neulottuakin kunnolla.
4 kommenttia:
Vilma todellakin tykkäsi paketistaan! Olin todella otettu tuosta ihanasta nimilapusta, se on niin kaunis. Lanka on mahtavaa ja täydellisen väristä. Ja ne karkit; hyviä oli! :)
Vilma: Ai siis oli? Ei kai niitä ole jo nyt syöty???
No ehh, niin juuri tais päästä käymään. Mut lieventävänä asianhaarana kerrottakoon, että jaoin ne miehen kanssa. :)
Vilma, se oli kiltisti tehty :). Minä söin suklaani ihan yksin.
Lähetä kommentti