Monilla tuntuu olevan hyvin lokeroitunut käsitys neulojista. Kun ihminen tunnustautuu himoneulojaksi, joutuu erilaisten oletusten kohteeksi. Kuten vaikka:
1) Neuloja hallitsee suvereenisti kaikki muutkin tekstiilityötekniikat. Häntä voi siis pyytää korjaamaan vaatteita, ompelemaan vaikka mitä tai niisimään kangaspuut. Neuloja luonnollisesti omistaa kaikki roippeet, joita noissa hommissa tarvitaan.
2) Kun neuloja kerran neuloo, niin tokihan hän neuloo muillekin ihan mitä vain kehtaa pyytää lyhyelläkin varoitusajalla. Kyllä minä voin maksaa langat! Ja voin antaa pari euroa kahvirahaakin. Jos joku tekee jotain ilokseen, eihän siitä tarvitse työpalkkaa.
3) Neuloja on kodinhengetär, joka rakastaa ruuanlaittoa ja pitää huushollin siistinä. Häneltä voi kysellä kodinhoito- ja leivontaniksejä, ja häntä voi pyytää emännöimään isojakin pitoja.
4) Neuloja on ylipäätään kiltti ja kunnollinen eikä esitä kiusallisia mielipiteitä.
Kommentoin itse itseäni:
1) Suomessa koululaitoksen ansiosta ne, jotka oppivat neulomaan, oppivat myös virkkaamaan. Suuressa maailmassa edes nämä taidot eivät kulje käsi kädessä.
2) Itselle tuleva neule voi olla sitä sun tätä. Tilaustyön on pakko onnistua. Siksi sellaisen tekeminen on stressaavaa. Villapuserosta olisi pyydettävä nelinumeroinen summa, jos haluaisi kohtuullisen tuntipalkan.
3) Minulla on tapana keitellä hilloja kotipihan marjoista, koska aamunavaukseeni kuuluu maustamaton jugurtti hillon kanssa. Meillä oli ennen tapana viedä hilloja tuliaisiksi, mutta sitten miehen suvun piirissä alkoi levitä huhu, miten taitava talousihminen olen (juuri tätä sanaa käytettiin). Hillonvienti loppui siihen. Leipominen on minusta ihan kivaa, varsinkin kun oivalsin, että kaikenlaisten taikinoiden teon voi jättää yleiskoneen huoleksi: miksi nähdä vaivaa, kun on kone, joka vaivaa. Pahus vain, kun kaikkia laitteen osia ei voi pestä tiskikoneessa. Jos en olisi astmaatikko, meillä ei varmaan ikinä siivottaisi, mutta keuhkoputkeni reagoivat heti, kun on kulunut viikko edellisestä imuroinnista. Ehkä pitäisi ottaa iloisena vastaan kiitokset talousihmisen taidoista, mutta en vain halua.
4) Tähän ei varmaan ole mitään lisättävää.
Viimevuotinen kuva Syysaamu-huivista.
9 kommenttia:
Tuohon kohtaan 2. Törmää yhtenään. Olen pyytäjille sanonut, että ammattilaiselta tilaamalla saat halvemmalla. Minä kun en ole saanut alan koulutusta tekeminen kestää kauemmin ja kun siihen menee aikaa niin se maksaa. Tähän samaan asiaan törmään ammattinikin puolesta. Kun olen IT-alalla niin kaikkihan harrasteleva tietokoneita ja ilokseen laittavat kaikkien puolituttujenkin koneet kuntoon, ihan vaan pullakahvien hinnalla. JEAH, eikän mulla muuta tekemistä olekaan.
Voi kyllä nuo on niiin totta! En kehtaa neulomuksistani yleensä edes pyytää mitään, ehkäpä tuon nelinumeroisen luvun pöytään lyöminen saattaisi hillitä hiukan kyselyjä =)
kukaan ei ole vakavissaan vielä pyytänyt mua nypläämän heille, mutta moni on ehdottanut että sinähän voit näitä nyplätä myyntiin. No ei todellakaan, minimipalkallakin tulisi niin komea hinta, että kukaan ikimaailmassa ei suostuisi sellaista maksamaan. Ne tuotteet mitä on oikeasti myynnissä, ovan niin pilkkahintaisia ettei uskoiskaan
Tuula: Varmaan monenkin alan ammattilaiset saavat pyyntöjä tulla tekemään jotain kavereilleen pullakahvipalkalla, eikä sitten osata arvostaa työtä. Yksinkertaisenkin oloiseen hommaan voi upota työtunteja paljon.
Aiju: Niinpä, on myös hankala hinnoitella työtään. Harrastajien keskuudessa vaihtokaupat ovat varmaan reiluin tapa maksaa työstä.
Kio: Sama juttu neuleiden kanssa, että jos haluaa edes muutaman euron tuntipalkan, niin hintaa tulee. Minuakin kehotetaan tekemään myyntiin ja se on tosi ärsyttävää. Tosin sain asiasta valitettuani eräältä ihmiseltä hyvän neuvon, että kannattaa kysyä, miksi kaiken pitää olla kaupan.
joo-o. Neulasepas tuosta äkkiä mulle se ja se ja se ja.... Tai käännäpäs tuo teksti kun en ite ymmärrä - sehän on saksaa, en minä sitä... - ai et vai? Etkös ookaan kieltenope?
Kyllä minäkin kahvelin tunnen! Mamma käyttää. Ja kihvelin.
Villasukka: Juuri niin :(. Kihveli on kyllä tuttu myös!
Niin totta joka sana. Toisaalta se on jopa aika huvittavaakin.
Just oli neuletapaamisessakin puhetta siitä, miten ei ihmiset ollenkaan tiedä, mitä lanka edes maksaa. Jos siis pyytäis lankojen hinnan jostain työstä, puhumattakaan työtunneista! Niin mäkin joskus laskin, että nlinumeroinen summa pitäis pyytää, jos aikois edes nimellisen korvauksen työstään saada :).
No joo ja noi talousihmiskuvitelmat. Haha :D.
Syysaamu on mun todo-listalla, vielä kun keksisin, mistä langasta... :). Se on niiiiiin kaunis malli!
Helmis: Mukavaa, kun Syysaamu kiinnostaa! Sitä ei olekaan paljon tehty, koska samassa Ullassa oli supersuosittu Revontuli (joka on puolestaan minun listallani).
Lähetä kommentti