Siksak - Zigzag

Jos toista vuotta keskeneräiset ufot unohdetaan, mikään neule ei ole pitkään aikaan tökkinyt yhtä pahasti kuin tämä. Ainoastaan langan väri sai punnertamaan työn loppuun.

If we forget the ufos which have been in progress over an year, this knitting was the most awful case for ages. Only the colour of the yarn got me knitting on.

Chevron Scarf

• Ohje/Pattern: Vogue Knitting Spring/Summer 2010, malli/pattern 24
  
• Lanka/Yarn: Koigu KPPPM (100 % merinovilla/merino wool, 50 g = 160 m), väri/colour P860
• Langankulutus/How much: 85 g
• Puikot/Needles: 3 mm
• Aloitettu/Started: 29.4.2010
  
• Valmistunut/Finished: 15.6.2010

Huivi neulottiin poikittain ja välillä pääteltiin kaikki silmukat ja luotiin uudet. Rupesin vielä luomaan silmukoita ohjeen suosittelemalla palmikkotekniikalla (cable cast on), mikä oli kyllä tavanomaista luontireunaa näyttävämmän lopputuloksen antavaa, mutta niin hidasta että hirvitti. Olisi voinut ottaa isommat puikotkin. En vain halunnut pinnasta kovin löyhää, joten päädyin kolmosiin, kun ei kolmepuolikkaitakaan ollut vapaana (pitäisi varmaan tehdä niille ufoille jotain).

Ohjeessa yhden raidan korkeus oli kuusi kerrosta, mutta tein kahdeksan, mistä seurasi onneksi vähemmän pääteltävää ja luotavaa. Tein myös huivista lyhyemmän kuin ohjeessa. Arvioin, että lanka olisi riittänyt vielä yhteen raitaan, mutta onneksi ei riittänyt, koska taas selvisi vähemmällä päättelyllä jne. Kuulemma tämä malli muistuttaa suuresti jotain muuta, mutta unohdin jo sen toisen nimen (saa muistuttaa).

The scarf was knitted lengthwise and at the end of a strip ypu had to bind off all the sticthes and cast on new ones. I decided to use the cable cast on recommended in the pattern and it was hopelessly slow. I should heve chosen bigger needle size. But I didn't want loose stitches and I didn't have 3,5 mm needles available (maybe I should do something with my ufos).

In the pattern one strip was six rows high but I knitted eight which was a good choice with less binding off and casting on. I also made the scarf shorter. I estimated that I could have knitted one more strip but I didn't have enough yarn which was a good choice with less binding off etc.

Koigu PMMP... eiku... muistutti ulkonäöltään Jittterbugia, mutta ei ollut niin mukavaa neulottavaa. Se nuhraantui eikä luistanut kovin hyvin puikoilla, ainakaan noilla liian pienillä. Langasta myös irtosi väriä käsiin ja liotuksessa. Mutta siis upean värin voimalla jaksoi hoidella homman loppuun.

Koigu looked like Jitterbug but it wasn't so nice to knit. But the fantastic colour helped me to finish the work.

Villaiset - Woolly

Älkää huolestuko. Tästä ei ole tulossa vauvablogia. Mutta kummityttö tarvitsi vaippahousut, joten tietenkin kummitäti sellaiset tekee.

Don't worry. This won't become a baby blog. But our goddaughter needed soakers (which you use with cloth diapers) so of course the godmother made them.

Villapöpät

• Ohje/Pattern: Ulla 1/08
  
• Koko/Size: 4-8 kk/months
• Lanka/Yarn: Jutta-hahtuva
• Langankulutus/How much: 40 g
• Puikot/Needles: 5 mm
• Aloitettu/Started: 12.6.2010
  
• Valmistunut/Finished: 16.6.2010

Jutta-hahtuvaa on myynnissä Ruohonjuuressa. Siitä ei ollut ilmoitettu mitään metrimääriä, mutta se näytti rimmaavan ohjeessa käytetyn Pirtin hahtuvan tiheyden kanssa. Hahtuvapussissa olisi ollut myös housuohje, mutta siinä ei ollut annettu tiheyttä, joten en uskaltanut ruveta siitä säätämään. Ilmeisesti hahtuvan valmistaja on päättänyt olla lannistamatta aloittelevaa neulojaa turhilla pikkuseikoilla, mutta minä olisin kaivannut niitä, kun ei ole lapsi vieressä mallina. Hahtuvan värit olivat kyllä herkkua.

Ohje oli hyvä, mutta olisin kaivannut enemmän numeroita, eli esimerkiksi lisäysten jälkeen olisi voinut mainita, montako silmukkaa työssä pitäisi olla. Kun tekee työtä toiselle eikä ole oikein käsitystä vauvojen mittasuhteista, olisi kaikki apu tarpeen. Tein lahkeet kokonaan joustinta, koska lahkeet näyttivät kuvissa aika leveiltä.

Maartsi hei, korva-aukot ovat kivat, mutta haluaisin myös nähdä jotain. Onko tämä varmasti pipo?

Hey Maartsi, ear holes are nice but I can't see anything. Are you sure this is a hat?

Papuja - Beans

Tuli tehtyä taas helmitöitä.

Again a few beadworks.

Kukkasen ohje on Helmitöiden vuosi -kirjassa. Siinä pujotellaan ensin pohja ja sitten sen päälle kerroksia keskustaa kohti. Lopuksi viritin kukan taakse vaijerin, johon pujotin papumaisia helmiä.

The pattern of the flower is in a Finnish beadworkbook. I tied a wire behind the flower and added bean-like beads.

Etsi helmet papujen joukosta!

Bean or bead? (I love wordplays.)

Vuosi sitten Bremenissä osuin mainiosti nimettyyn Steinzeit (eli kiviaika) -nimiseen kauppaan. Ostin sieltä eldarit-nimisen kiven, jota esiintyy Madagaskarilla (sain mukaan kivestä kertovan lappusen). Totuttuun tapaan meni vuosi, ennen kuin sain tehtyä kivestä korun, ja siinä välillä se ehti jo hävitä, kunnes pakotin miehen käymään läpi eteisen kaappia (minäkin saan aina etsiä miehen tavaroita, joten kerrankin näin päin). En saanut kivestä hyviä kuvia enkä löytänyt netistäkään siitä juuri tietoa, mutta kuviot ovat kiehtovat.

A year ago we visited Bremen and there I found a shop called Steinzeit or stone age (as I said, I love wordplays). I bought there an eldarite or nebulastone which is found in Madagaskar. As usual, it took a year until I made a pendant of the stone. Meanwhile, I managed to lose it but then I made my husband clean a closet and he found it (I always have to search for his things so it was only fair that he had to search mine, for a change). The stone was difficult to be photographed but its figures are very fascinating.

Simpukat - Shells

Keskeneräisten töiden lista on pitkä kuin vessajono oopperan väliajalla, mutta silti piti laittaa uusi alulle. Onneksi se myös valmistui nopeasti.

The list of my wip's long but anyway I started a new project. And fortunately finished it quickly.

Kummitytön kesämyssy/Goddaughter's Summer Hat

• Ohje/Pattern: Vintage Bonnet
• Koko/Size: 6-9 months
• Lanka/Yarn: Marks&Kattens Eco Baby Bomull (100 % puuvilla/cotton, 50 g = 160 m), väri/colour 903
• Langankulutus/How much: 40 g
• Koukku/Hook: 2 mm
• Aloitettu/Started: 2.6.2010
  
• Valmistunut/Finished: 3.6.2010 (juuri keskiyön jälkeen/just after midnight)

Kummitytön takista jäi lankaa tähteeksi, joten lupasin tehdä siitä kesämyssyn. Koska olin sopinut treffit kummitytön (ja hänen äitinsä) kanssa torstaiksi, oli myssy urakoitava valmiiksi vaikka silmät ristissä. Lisäksi kävi niin, että printterin muste loppui parahiksi, joten virkkasin myssyä nenä kiinni ruudussa. No, kukapa hullu sitä kauniina kesäpäivänä parvekkeella virkkaisi, kun voi istua sisällä tietokoneen ääressä.

A month ago I knitted a cardigan for our goddaughter and I promised to make a summer hat of the rest yarn. Because I met the gooddaughter (and her mom) on Thursday I decided to crochet the hat ready although I had to stay awake half of the night. In addition to that, our printer ran out of ink and I had to crochet at the computer. But who would have sat on the balcony crocheting on a sunny summer day when one could spend time inside?

Kummityttö on neljä kuukautta, mutta tein hatun isomman koon mukaan, koska siitä muuten näytti tulevan liian pieni. Ohjeessa olikin mainittu, missä kohtaa ympärysmitan voi laskea. Ohjeen mukaan olisi pitänyt virkata vielä korvaläpät, mutta koska kello oli paljon ja kyseessä kesäpäähine, niin jätin ne tekemättä. Kehuja tuli siitä, että myssykkä on edestä matalmpi, jolloin se ei tule silmille. Vähän isolta hattu näyttää tällä hetkellä, mutta saa nähdä, mahtuuko se loppukesästä.

My gooddaughter is four months old now but I chose the bigger size of the pattern. It was mentioned on the pattern when you should messure the diameter. I didn't make earflaps because it was late and maybe you don't need them on a summer hat. It looks a little bit too big now but hopefully it'll fit in late summer.

Luonnollista - Natural

Neule-Into häipyi mieron tielle, joten kyllästytän teitä taas korteilla. Minähän en askartele ihmishahmoista, vaan kaikki leimasimeni sun muut omat kasvi- ja eläinaiheisia. Olen kai jonkin sortin ihmisvihaaja, mutta esimerkiksi Magnoliat ovat ihan liian ällösöpöjä, ja Art Impressionin tätileimasimet (esim.) ne vasta järkkyjä ovatkin. Tiedän, että monet tykkäävät niistä, mutta minusta ne ovat kamalia. Joten jos inhoat minua, tiedät, mitä ostaa minulle synttärilahjaksi. ;)

My knitting mood is hiding somewhere but I made a few cards. I don't use human figures, stamps or anything else, but prefer plant and animal motifs. For me the Magnolia stamps are too cute and the "girl" stamps of Art Impression are really awful (example). I know that many crafters love them but not me.

Mutta siis kasvillisuutta tällä kertaa ja vähän perhosia.

But this time plants and a few butterflies.

Lopuksi puhdasta matematiikkaa. Yleensä valitse paperit leimojen värin mukaan - jos nyt viitsin edes leimaa värittää - mutta tällä kertaa väritin leiman paperin mukaan.

Finally, pure math. Normally I choose papers according to the stamp but this time I did vice versa and coloured the stamp according to the paper.

Kukkasia - Flowers

Kiitoksia kenguruterveisistä! Olen ollut jotenkin paljon rauhallisempi, kun muistelen kengujen tapaamista. Kustantaisikohan Kela lisää kenguruterapiaa?

Thanks for the kangaroo comments! I have felt so calm when I have recalled the roos. I think our Social Insurance Institution should provide me more kangaroo therapy.

Pitkästä aikaa kaivoin koruilu- ja askartelutarvikkeet esille. Ystävän synttärilahjaksi valmistui rintaneula sekä ylempi ranneketju. Alemman ketjun jätin itselle. Olisin odottanut siksak-kuvion olevan näyttävämpi, mutta aika pliisu esitys siitä tuli kauhean vaivan jälkeen. Ulkoistin korupajan parvekkeelle, mikä lisäsi työn jännitysmomenttia. Partsilla on nimittäin puuritilä, jota ei saa pois purkamatta sitä kokonaan, mihin sisältyisi kymmenien ruuvien pyörittely. Niinpä pudonneet helmet ovat toistaiseksi mennyttä. Viime kesänä yritimme kyllä yhtä lautaa irrottamalla pelastaa pudonneita palmikkopuikkoja ja silmukkamerkkejä, mutta osa jäi kadoksiin (mitkä tyypit näitä rakenteita oikein kehittävät?).

A friend had a birthday and I made her a flower brooch and a bracelet (the upper one). The lower bracelet is for me but I'm not satisfied with it. It took long time to make it but it doesn't look very fancy.


Tein myös päivänsankarille kortin. Jos olisin ajatellut asian loppuun asti, korttikin olisi voinut olla samaa värimaailmaa, mutta on siinä ainakin kukka. Idean ääriviivatarran (hetki heilahti, kun kaivoin netistä termin englanniksi) sisusten värittämisestä sain jostain suomalaisesta askartelukirjasta, mutta se oli kirjastosta, eikä nimi tule mieleen. Tekniikka on oikein sopiva minunkaltaiselleni sotkijalle, joka saan akvarellivärit leviämään vääriin paikkoihin, ellei ole mitään reunoja estämässä. Pitäisi varmaan hankkia värityskirja ja ruveta harjoittelemaan.

I also made a card for my friend. If I had planned it properly I would have chosen the colours matching the jewelry. But there are flowers in it, anyway. It's are a peel-off sticker which I coloured inside. The idea was in a card making book and it's a fantastic technique for me because I always get a mess when I try to colour a stamp with watercolour pencils. Maybe I should buy a colouring book and start practising.


En ole unohtanut pupuja kenguruhuumassa. Pentikin pupukoriste on odottanut koruksi pääsyä vuoden ellei peräti kahta. Vihdoinkin rakentelin sille ketjun.

I haven't forget bunnies despite this kangaroo enthusiasm. I bought a bunny decoration a year or two ago and finally modified it to a necklace.

Lempeät - Gentle

Tällä kertaa tutustumme eläimiin, jotka loikkivat ja joilla on pehmeä turkki, pystyt korvat, kauniit silmät... ja pitkä häntä. Ei siis pupuja tällä kertaa, mutta tuskin tarvitsee ihmetellä, miksi ihastuin täysillä kenguruihin.

This time we get to know animals which hop and which have soft fur, upright ears, beautiful eyes... and long tail. No bunnies this time but no wonder that I fell in love with kangaroos.

Vahva häntä on tärkeä kenguruiden liikkumiselle ja tasapainolle. Sen avulla voi nousta seisomaan takajaloille.

A sturdy tail is needed for moving and balance. It's an extra foot while standing on hindlimbs.

Hitaasti liikkuessaan kenguru käyttää kaikkia neljää jalkaansa - tai oikeastaan viittä, sillä häntä on olennainen osa liikettä. Mutta sitten kun päästään vauhtiin, painetaan menemään takajaloilla.

While moving slowly a kangaroo uses its all five limbs - including the tail - which is called pentapedal walk. But when the movement is swifter a kangaroo changes for bipedal hop.

Clelandin luonnonpuisto on harvoja paikkoja, joissa kenguruita saa ruokkia. En taas ole varma, mitä mieltä pitäisi olla villieläinten kesyttämisestä ja totuttamisesta ihmiseen, mutta lukemani mukaan villitkään kengurut eivät pelkää ihmistä. Ja niiden ruokkiminen ja helliminen oli MAHTAVAA!

Cleland Wildlife Park is one of the few parks that encourages to feed kangaroos. I don't know what I should think about taming wild animals but I read that even wild kangaroos are not afraid of humans. And feeding and patting them was FANTASTIC!

Kengurut käyttäytyivät tosi hyvin: ne eivät tapelleet ruuasta eivätkä yrittäneet raapia tai purra. Joillakin vallabeilla, jotka ovat varsinaisia kenguruita pienempiä eläimiä, oli tapana napata hellästi kiinni ruokkijan kädestä. Siis tämä oli ihan uskomatonta!

The kangaroos behaved very well. They didn't fight for food or try bite or scratch. Some little wallabies tended to hold the feeder's hand gently. Incredible!

Valitettavasti emme nähneet yhtään emon pussissa majailevaa poikasta. Mutta katsokaa nyt tätä pikkuvallabia, mitkä silmäripset!

Unfortunately, we didn't see any joey in the pouch of the mother. But look at this wallaby joey, what eye lashes!

Pienet vallabit olivat supersöpöjä, mutta eniten pidin kuitenkin isommista kenguruista, erityisesti jättipunakenguruista.

The small wallabies were ultra cute but I preferred bigger kangaroos, especially red kangaroos.

Isot kengurut olivat tosi ilmeikkäitä. Jos joku on seurannut Disapproving Rabbits -sivustoa, voi todeta myös kenguruiden hallitsevan ylenkatseen salat. Tämäkin harmaakenguru (jos tunnistin lajin oikein) kehtaa näyttää kieltään!

The big kangaroos were very expressive. If you are familiar with the Disapproving Rabbits site you probably notice that also kangoroos know how to disapprove. This grey kangaroo (hope I identified it right) sticks out its tongue!

Juu, mikäpä tässä on oleillessa. Päivä paistaa ja hölmöt ihmiset kantavat ruokaa kuonon eteen...

So isn't that something. The sun is shining and silly humans keep on bringing food...

Kengurusälääkin tuli sitten ostettua, mm. muki, kirja, ja mieskin valitsi itselleen asianmukaisen solmion (en siis ollut ruokakuntamme ainut kengurufani). Tarkoitus ei ollut ostaa pehmokengurua, mutta lentokentältä sellainenkin loikkasi reppuun. Löytyi onneksi Australiassa tehty kenguru kiinalaisen tuotannon sijaan. Saanko esitellä, Caroline Kangaroo ja poikansa Carl.

Of course I had to by kangaroo things, a mug, a book and my husband choose an appropriate tie himself, too. So I wasn't the only one who loved these animals. We didn't intend to buy a toy kangaroo but at the airport I found one in my backpack. Fortunately, we find an Australian made one. May I introduce you Caroline the Kangaroo and her son Carl.

Jääkaappimagneetti kuvaa täydellisesti olotilaani, ja lisäksi siinä on suosikkini punakenguru. Alemman aboriginaalikengurun sain miehen kollegalta ja hänen vaimoltaan. Sekin on magneetti, mutta ajattelin muokata sen rintaneulaksi.

A fridge magnet tells exactly how I always feel. The lower kangaroo is aboriginal art and it was given to me by my husband's colleague and his wife. It's a magnet, too, but I thought I'll modify it as a brooch.

Kyllä lankaakin tuli ostettua. Australia tunnetaan villantuottajamaana, mutta eivätpä kauppojen hyllyt pullistelleetkaan paikallista lankaa. Kävin Adelaidessa kahdessa lankakaupassa, mutta niissä oli suppea valikoima, kalliit hinnat eikä mitään ohutta lankaa (paitsi Opalin sukkalankoja, jotka maksoivat melkein kolme kertaa enemmän kuin meillä), joten en ostanut niistä mitään. Mutta mies halusi retkelle saksalaisten perustamaan Hahndorfin kylään, ja siellä myytiin aitoa australialaista villaa, jota hankin myssytarpeet. Siellä oli myös käsinkehrättyjä lankoja, mutta minusta ne oli kerrattu aivan liian löysäksi (kannatti kuunnella retriitissä neulojien juttuja, niin että minulla on jotain käsitystä kehräyksen saloista). Amerikkalaiset lehdet olivat nekin paljon kalliimpia kuin Suomessa, mutta australialaisiakin neulelehtiä oli myös kaupan. Lammaskuva on otettu bussin ikkunasta tuolla Hahndorfin reissulla.

Yes, I bought a little yarn. Australia is famous of its wool production but surprisingly there wasn't a lot local yarn in the shops. I dropped in two yarn shops in Adelaide but bought nothing because I didn't find anything I liked and the yarns were quite expensive. But we made a trip to Hahndorf, a German village, and there was australian wool in a shop and bought two balls for a hat. I also brought home a couple of knitting magazines. The image of sheep was taken during the Hahndorf trip.

Mutta palataan vielä noihin lempeisiin, ilmeikkäisiin loikkijaotuksiin. Kyllä olisi tehnyt mieli ottaa yksi kotiinviemisiksi! (Ensi kerralla en käytä enää niin paljon huutomerkkejä.)

I want to show a couple of more pictures of those gentle, expressive hoppers. If only it were possible to bring one of them home! (Next time less exclamation marks.)

Saanko suudella kättänne, madame?

May I kiss your hand, ma'am?