Verhoilua

Miten minulla on sellainen kuva, että aina aiemmin muuttaessani paikat ovat olleet järjestyksessä paljon nopeammin? Kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ja huusholli on hyrskynmyrskyn edelleen. Aika kultaa muistot, anteeksi vain latteus. Suurin osa levällään olevista tavaroista on minun, joten edes miestä ei voi syyttää. Jotakin ahdistuksestani kertoo, ettei ole edes tehnyt mieli lankakauppoihin. Olen luvannut itselleni, että kunhan koti on kondiksessa, menen tutustumaan Oulunkylän uuteen kauppaan. Ja sinne aion ehtiä ennen lankahamstereita. On siis syytä tsempata.

Laatikkokasan keskelle on helppo hävittää tavaroita. Olen hukannut, löytänyt, hukannut ja löytänyt yhdet kirjaston kirjat. Montakohan kertaa sykli ehtii toistua, ennen kuin kirjat on luettu ja palautettu? Onneksi kirjojen status on tällä hetkellä "löytynyt".

Meillä ei ollut entisessä talossamme juurikaan verhoja. Jotenkin seinät olivat sellaiset, etteivät ne mitään verhoja kaivanneet, ja ikkunoissa oli sälekaihtimet. Nykyisessä asunnossa ei ole sälekaihtimia, mikä on minusta outoa, eikä niitä itse ruveta vuokrakämppään kustantamaan. Verhoja kaivataan siis muutenkin kuin koristeeksi. Huoneet ovat korkeat, verholista katon rajassa eikä verhotankojen kiinnitys betoniseinään onnistunut. Parit tarpeeksi pitkät verhot löysin SPR:n Kontista (kannattaa tamperelaiset käydä, siellä on kaikkea). Monta ikkunaa jäi kuitenkin vielä paljaaksi.

Eräänä päivänä huvitin itseäni inventoimalla lompakkoa, ja sieltä löytyi apelta ja vaimoltaan joululahjaksi saatu Stockmannin lahjakortti. Päätin mennä katsastamaan tavaratalon kangasvalikoiman. Alennuksessakin olevat kankaat olivat niin hirveissä hinnoissa, että nuukuus iski. Lisäksi ekohenkisenä rupesin ajattelemaan, että pitäisi hankkia kierrätettyä. Ostin kuitenkin kaksi kangaspalaa halvimmasta päästä, pakanloppuja. Ompelin häthätää olohuoneen verhot. Eiväthän nämä kovin hienot ole, ja rojukasatkin ovat lattioilla (paitsi langat eivät tietenkään ole rojuja), mutta esittelenpä nämä kuitenkin. Lintu-lehtikangas on nättiä (ja halpaa, alennettuna 3,50 e/m), siitä olisi voinut tehdä kaikki verhot, mutta enempää sitä ei ollut.

Sen verran olen tehnyt lankatöitä, että muokkasin pannumyssyn epäonnistuneesta piposta. Sain SNY-Matamilta aikoinaan kaunista, kirjavaa Melliä. Neuloin ja huovutin koetilkun ja sen perusteella loin silmukat kissankorvapipoa varten. Tein siihen korvaläpätkin, jotta olisi lämmin päähine pakkasella. Pipo ei kuitenkaan kutistunut pesussa tarpeeksi. Pesin sen monta kertaa kuudessakympissä ja lopulta uitin sitä kiehuvassa vedessäkin. Tarinan opetus: älä suotta neulo mallitilkkua, työ menee kuitenkin pieleen. Pipo lojui vuoden hylkiönä korin pohjalla, mutta muuton yhteydessä se tuli päivänvaloon. Leikkasin korvaläpät pois, ja nyt tekele palvelee onnistuneesti pannumyssynä. Tarkkaan katsomalla voitte huomata, miten säihkyvän puhdas tiskipöytä meillä on.