Minäkin päädyin raidoittamaan elämääni, ja samalla valmistui ensimmäinen huivi 10 Shawls in 2010 -tempaukseen.
Noro-raitahuivi
Elin siinä luulossa, että Noro-raitahuivi tehdään siten, että otetaan kaksi eri väristä kerää, neulotaan kaksi riviä vuorotellen ja rentoudutaan nauttimalla herkullisista väriyhdistelmistä. Ihan niin ei juttu sujunut. Valitsemissani väreissä oli tosi paljon samoja sävyjä, osa jopa täsmälleen samoja. Niinpä raidat uhkasivat hävitä pitkäksi aikaa näkyvistä. Kun ensimmäinen tuollainen kohta tuli, päädyin purkamaan ja ottamaan toisesta kerästä eri kohdan. Kierteestä ei sitten tullut loppua. Aina ne samat sävyt osasivat osua kohdakkain. Neuloin huivia pienissä pätkissä, koska purkamis-värinsovitteluprosessia ei kestänyt tehdä monta kertaa päivässä. Pääteltäviä langanpätkiä kertyi parisenkymmentä. Odottamani rentouttava neulekokemus oli siis aikamoinen painajainen.
Muodotuneet väriyhdistelmät eivät usein silmääni miellyttäneet. Ruosteinen oranssi ja ukkospilvensininen on aika töksö kombinaatio. Petroolinsininen ja aniliini toivat mieleen tuulipuvun, joka minulla oli joskus 80-luvun lopulla, ja niiden jälkeen seurasi silkkaa Hello Kitty -värimaailmaa. Toisessa 170-kerässä olisi ollut vihreää, mutta se onnistui pariutumaan tummanvioletin kanssa eikä päässyt oikeuksiinsa.
Edelleen suhtaudun Kureyonin erinomaisuuteen kriittisesti. Aiemmin neulomani huivi on nuhjuinen ja nyppyinen, vaikka sitä on pidetty vain pari kertaa. Langassa oli useampi solmu, joiden jälkeen väri vaihtui totaalisesti (minullahan ei ollut ylimääräistä pääteltävää muutenkaan). Toinen 170-kerä ei sisältänyt ollenkaan vihreää ja keltaista. Minähän en keltaisesta pahemmin välitä, mutta nyt jopa kaipasin sitä. Kureyon on karheaa ja kutittaa nenää. Enkä ole värivalinnoista ollenkaan ihan samaa mieltä Noron suunnittelijoiden kanssa. Pakkoko sitä sinistä on joka paikkaan tunkea.
Noro-raitahuivi
- Ohje: 56 s, sileää oikeaa, reunoissa 2 s ainaoikeaa
- Lanka: Noro Kureyon (100 % villaa, 50 g = 100 m), värit 124 ja 170
- Langankulutus: 170 g
- Puikot: 5 mm
- Aloitettu: 1.1.2010
- Valmistunut: 22.1.2009
Elin siinä luulossa, että Noro-raitahuivi tehdään siten, että otetaan kaksi eri väristä kerää, neulotaan kaksi riviä vuorotellen ja rentoudutaan nauttimalla herkullisista väriyhdistelmistä. Ihan niin ei juttu sujunut. Valitsemissani väreissä oli tosi paljon samoja sävyjä, osa jopa täsmälleen samoja. Niinpä raidat uhkasivat hävitä pitkäksi aikaa näkyvistä. Kun ensimmäinen tuollainen kohta tuli, päädyin purkamaan ja ottamaan toisesta kerästä eri kohdan. Kierteestä ei sitten tullut loppua. Aina ne samat sävyt osasivat osua kohdakkain. Neuloin huivia pienissä pätkissä, koska purkamis-värinsovitteluprosessia ei kestänyt tehdä monta kertaa päivässä. Pääteltäviä langanpätkiä kertyi parisenkymmentä. Odottamani rentouttava neulekokemus oli siis aikamoinen painajainen.
Muodotuneet väriyhdistelmät eivät usein silmääni miellyttäneet. Ruosteinen oranssi ja ukkospilvensininen on aika töksö kombinaatio. Petroolinsininen ja aniliini toivat mieleen tuulipuvun, joka minulla oli joskus 80-luvun lopulla, ja niiden jälkeen seurasi silkkaa Hello Kitty -värimaailmaa. Toisessa 170-kerässä olisi ollut vihreää, mutta se onnistui pariutumaan tummanvioletin kanssa eikä päässyt oikeuksiinsa.
Edelleen suhtaudun Kureyonin erinomaisuuteen kriittisesti. Aiemmin neulomani huivi on nuhjuinen ja nyppyinen, vaikka sitä on pidetty vain pari kertaa. Langassa oli useampi solmu, joiden jälkeen väri vaihtui totaalisesti (minullahan ei ollut ylimääräistä pääteltävää muutenkaan). Toinen 170-kerä ei sisältänyt ollenkaan vihreää ja keltaista. Minähän en keltaisesta pahemmin välitä, mutta nyt jopa kaipasin sitä. Kureyon on karheaa ja kutittaa nenää. Enkä ole värivalinnoista ollenkaan ihan samaa mieltä Noron suunnittelijoiden kanssa. Pakkoko sitä sinistä on joka paikkaan tunkea.
Huivi on siis hiukan roisin värinen minun tyyliini. Napakka pingotus toi huiviin lisää senttejä, joten ainakin se lämmittää hartioita.
4 kommenttia:
Olipa melkoinen urakka! Lopputulos on kaunis mielestäni.
Nätti se on.
Noroissa on aina sininen raita jossakin kohtaa, vaikka olisi ihan muu värimaailma muuten. Kiusallaan varmaan laittavat, että saavat sinistäkin kulutettua...;).
Voi sentään, mun mielestä tuo on toella kaunis!!
Kauniilta näyttää minustakin!
Juu, minunkin Noroissani oli taannoin monta solmua, Puro-kerissä ei ole ollut. Höh, Noro-Puro...
Lähetä kommentti