Viimeksi kun olin häissä, oli kyseessä omat häät. Niistäkin on jo muutama vuosi. Ilmeisesti lähipiiri ei ole naimisiinmenevää sorttia, tai sitten minut ja mies on tulkittu niin tylsiksi ihmisiksi, ettei meitä kutsuta minnekään. Veikkaan jälkimmäistä. Me olemme oikeasti tylsiä.
Hyvä ystäväni otti kuitenkin riskin ja kutsui meidät häihinsä. Tilaisuutta piti tietenkin juhlistaa itsetehdyllä kortilla.
Halusin pohjan kiekurakuvioiden jäävän näkyviin, joten en laittanut taustapaperia, joka näyttää olevan selviö kokeneempien kortteilijoiden teoksissa. Liian myöhään tajusin, että kortti olisi pitänyt taittaa toiseen suuntaan, sillä nyt kiekurat jäivät sisäpuolelle. Turhapa sitä on itkeä, kun maito on jo kaatunut, vai miten se sanonta menee. On muuten harvinaisen typerä lausahdus. Etukäteenkö maidon kaatumista pitäisi surra? Ja jos ottaa kovasti päähän, niin miksei sitä saisi itkeä? Minä en kuitenkaan kortin perään jäänyt vollottamaan, kun muuten olin siihen tyytyväinen.
Kortin lisäksi oli kiemuroita tukassani. Minulle ei olekaan tehty juhlakampausta niiden omien häiden jälkeen.
4 kommenttia:
No mutta kylläpä nuttura pukee sinua!
Kaunis kortti tulikin. Voi, kun osais, olen ihan onneton noissa korttijutuissa.
Kampaus on kiva.
tosi nätti kortti, kiva, niinpä kunpa osais... ja hienot on kiehkurat... ;) terkuin tallu
Kaisa: Kunpa joku laittaisikin hiukset joka päivä! ;)
Päivi ja Tallu: Kiitos! Korttien teossa sama juttu kuin muissakin kädentaidoissa: tekemällä oppii.
Lähetä kommentti