Ällöä

Ällötyspuoli tulee lopussa. Aluksi vuorossa ihan kiva -osastoa. Viimeinen hamsterityöni oli keväällä Budapestistä ostetusta langasta muotoutunut kaulaliina. Langan sanottiin olevan täyttä villaa, eikä minulla ole siihen vastaansanomista. Lanka saattoi olla käsinvärjättyäkin, sillä siitä irtosi pieniä tikkuja tai jotain kasvinosia.

Lanka oli kai lähinnä jotain ryijy- tai mattolankaa, joten se ei oikein osannut käyttäytyä puikoilla. Kokeilin noin viittä eri mallineuletta palmikoista lähtien ja salomoninsolmujakin, mutta ei sujunut. Viimein päätin, että mallissa on oltava pelkkiä oikeita silmukoita, koska nurjan vääntäminen oli työlästä (ne palmikot vasta työläitä olivatkin). Antiikkisesta Sirkka-Liisa Riuskan Neulomisen perustiedot -kirjasta löytyi viimein sopiva mallineule. Se on melkein sama kuin Pompom-huivissa, mutta reikärivien välissä on useampi ainaoikeinkerros.


Koska neuleista ei nyt irtoa tämän enempää turinaa, on vuorossa jotain muuta. Vain käsitöistä kiinnostuneet voivat siirtyä muualle. Kaisa oli haastettu kertomaan inhokkiruuistaan, ja minäkin haluan pistää lusikkani samaan soppaan. Ensimmäiseksi mainittakoon, että olen kasvissyöjä. Olen valinnut listalle siis kasvisruokia, jotka eivät mene alas. Kasvisten suhteen en ole kovinkaan kranttu, mutta pienen pohdinnan jälkeen kyllä vastenmielisiäkin ruokia muistui mieleen.

Soijasuikaleet, -leikkeet jne. Näyttävät lihalta, tuntuvat suussa lihalta. En ymmärrä näiden funktiota. Onko niiden avulla tarkoitus totuttaa piintynyt lihansyöjä kasvisruokiin? Jos ihminen on tieten tahtoen ryhtynyt vegetaristiksi, hän ei kaipaa mitään lihaa muistuttavaa. Vältän ruuan jättämistä lautaselle, mutta jos sinne on eksynyt soijasuikaleita, ne on pakko onkia pois.

Kesäkeitto. Maito on ällöä kylmänäkin, saati sitten kuumana. Suklainen kaakao tekee tietenkin poikkeuksen, ja tykkään minä riisipuurostakin, mutta maitoliemi tökkii ja pahasti.

Lanttulaatikko. En suostu edes maistamaan. Porkkanalaatikko kuuluu samaan sakkiin, mutta sitä voin sentään ottaa vähäsen. Koska ymmärrettävästi kinkunkin jätän väliin, voi todeta, että perinteiset jouluruuat eivät nosta vettä kielelle. Meillä onkin jouluna kahdet ruuat, kun mies puolestaan haluaa olla perinteinen.

Kasvisgratiini. Maailmassa on kaksi lämmintä ruokaa, joihin juusto sopii: pizza ja lasagne. No hyvä on, parmesaania myös pastan päälle, mutta siinä ne olivatkin. Paksu juustokuorrutus ja vetiset kasvikset on puistattava yhdistelmä. Sitä paitsi juusto nostaa muuten kevyen ruuan kaloripitoisuuden ihan uusiin sfääreihin.

Vuohenjuustoruuat. Vielä pari vuotta sitten joka paikassa oli fetaa (joka on herkkuani kylmänä), mutta nykyinen trendi on vuohenjuusto, jota tungetaan kaikkialle hampurilaisista quesadilloihin. Vuohet ovat sympaattisia eläimiä, mutta se haju! Juusto haisee ihan samalle ja maistuu myös, koska makuaistihan perustuu hajuihin. En kyllä ymmärrä aurajuustonkaan päälle. Onkohan minulla yli- vai alikehittynyt hajuaisti?