Ilmoittauduin Ravelryn 10 Shawls in 2010 -ryhmään. En ole viime aikoina oikein ollut parhaimmillani yhteisneulonnoissa, mutta toivon, ettei kymmenen huivin neulominen vuoden aikana osoittaudu kovin ahdistavaksi. Minulla on Ravelryn suosikeissa kymmeniä huiviohjeita, joten ainakaan inspiraatiopula ei uhkaa. Mutta ennen urakkaan ryhtymistä oli kilvoiteltava puikoilta pois yksi murheen aiheuttaja.
Borneo-huivi
Borneo-huivi
- Ohje: Knitter's Summer 2008, Curacao Blue Shawl
- Lanka: Zitron Trekking Hand Art (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 560/Borneo
- Langankulutus: 200 g
- Puikot: 4 mm
- Aloitettu: 1.11.2009
- Valmistunut: 4.1.2010
Malli on Victorian Lace Today -kirjan tekijän Jane Sowerbyn suunnittelema. Pidin tähtimäisen kuvion graafisuudesta ja selkeydestä. Valitettavasti yksinkertaisuus oli tässä tapauksessa synonyymi tylsyydelle. Jo ensimmäisessä mallikerrassa asia tuli selväksi, ja loppu oli väkisin vängertämistä. Toisaalta mallikerran oppi helposti ulkoa.
Reunaröyhelö oli taas oma tapauksensa. Siinä tehtiin langankiertoja muutaman silmukan välein, joten silmukkamäärä kasvoi huikeasti ja täytti 100 cm:n puikon. Koska lanka minulla oli vain kaksi vyyhteä, eikä sitä ole ainakaan tällä hetkellä saatavilla, jouduin jättämään röyhelöiden korkeudesta puolet pois. Ohjeen mukaan päättelyssä olisi pitänyt tehdä pykäreunus, jossa vuoroin luodaan kaksi silmukkaa ja päätetään viisi. Reunusta oli mukava värkätä, mutta se oli tosi hidasta. Kun olin pari-kolme tuntia reunaa vääntänyt ja saanut kaksi kolmasosaa silmukoista pääteltyä, huomasin, ettei lanka kaikista laskelmista huolimatta riitäkään. Siispä purin päättelyt, mihin meni taas kaksi tuntia. Sitten päättelin normaaliin tapaan - kaksi tuntia. Onneksi lanka riitti sillä kertaa.
Lanka oli mukavaa neulottavaa, mutta värityksestä en tykännyt. Vyyhdillä väriyhdistelmä oli kaunis, mutta neulottu pinta muistutti ysärivilliksiä, joissa oli pientä kirjoneuletta kymmenellä värillä. Täytyy nyt viimein uskoa, että en pidä langoista, joiden säikeet ovat erivärisiä, olivatpa ne kerällä miten houkuttelevia tahansa.
Päivät ovat menneet poskiontelotulehduksen häätämisessä. Kuumetta ei ole paljonkaan, mutta sekin vähä vie voimat täysin pois. Pahinta on ollut megapäänsärky, joka on lähes täysin invalidisoiva ja vie yöunet. Taloutemme särkylääkerepertuaari ei mahtanut sille mitään, mutta ilmeisesti antibiootti alkaa purra, sillä tänään on ollut vähemmän särkyinen päivä. Niinpä jaksan roikkua koneenkin ääressä (en ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat, miten hirveä päänsärky/mahatauti/kuolemantauti heillä parhaillaan on, ja silti he jaksavat blogata siitä). Jospa huomenna jo jaksaisi raahautua lähi-Siwaan karkkiostoksille (mies tuo ihan liian pieniä suklaapatukoita).
Reunaröyhelö oli taas oma tapauksensa. Siinä tehtiin langankiertoja muutaman silmukan välein, joten silmukkamäärä kasvoi huikeasti ja täytti 100 cm:n puikon. Koska lanka minulla oli vain kaksi vyyhteä, eikä sitä ole ainakaan tällä hetkellä saatavilla, jouduin jättämään röyhelöiden korkeudesta puolet pois. Ohjeen mukaan päättelyssä olisi pitänyt tehdä pykäreunus, jossa vuoroin luodaan kaksi silmukkaa ja päätetään viisi. Reunusta oli mukava värkätä, mutta se oli tosi hidasta. Kun olin pari-kolme tuntia reunaa vääntänyt ja saanut kaksi kolmasosaa silmukoista pääteltyä, huomasin, ettei lanka kaikista laskelmista huolimatta riitäkään. Siispä purin päättelyt, mihin meni taas kaksi tuntia. Sitten päättelin normaaliin tapaan - kaksi tuntia. Onneksi lanka riitti sillä kertaa.
Lanka oli mukavaa neulottavaa, mutta värityksestä en tykännyt. Vyyhdillä väriyhdistelmä oli kaunis, mutta neulottu pinta muistutti ysärivilliksiä, joissa oli pientä kirjoneuletta kymmenellä värillä. Täytyy nyt viimein uskoa, että en pidä langoista, joiden säikeet ovat erivärisiä, olivatpa ne kerällä miten houkuttelevia tahansa.
Päivät ovat menneet poskiontelotulehduksen häätämisessä. Kuumetta ei ole paljonkaan, mutta sekin vähä vie voimat täysin pois. Pahinta on ollut megapäänsärky, joka on lähes täysin invalidisoiva ja vie yöunet. Taloutemme särkylääkerepertuaari ei mahtanut sille mitään, mutta ilmeisesti antibiootti alkaa purra, sillä tänään on ollut vähemmän särkyinen päivä. Niinpä jaksan roikkua koneenkin ääressä (en ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat, miten hirveä päänsärky/mahatauti/kuolemantauti heillä parhaillaan on, ja silti he jaksavat blogata siitä). Jospa huomenna jo jaksaisi raahautua lähi-Siwaan karkkiostoksille (mies tuo ihan liian pieniä suklaapatukoita).
3 kommenttia:
Kaunis huivi! Samassa ryhmässä olen minäkin, ensimmäisen huivin tein jo mutta en ole saanut vielä kuvattua sitä :P
Paranemista!! Tautipäänsärky on kammottavaa, minulla oli "vain" yskästä johtuvaa ja meinasin kuolla jo siihen, joten voin kuvitella sinun särkysi... brr.
Huivi on ihana, mutta röyhelöstä luettuani päätin, ettei ehkä minua varten. :) Muutenkin olen huono liittymään mihinkään tempauksiin, jossa "pitää" tehdä jotakin - olen ihan liian hysteerinen stressaaja! Voin kyllä neuloa kymmenen huivia vuodessa, mutta en halua suunnitella sitä etukäteen. Vaikea, minäkö??
Kaunis huivi! Minä en uskalla kyllä liittyä tuohon 10 huivia vuodessa, vaikka huiveihin hurahtanut olenkin. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mitä saat aikaiseksi. Ja juu, ne kirjavat on kyllä aina kerällä niin kauniita, mutta ei pidä niitä silti ostaa vaikka aika usein mieli tekisi.
Lähetä kommentti