Jäistä - Icy

Siitä lähtien, kun muutimme Helsinkiin, minulla on ollut haaveena päästä käymään Suomenlinnassa talviaikaan (eikö olekin hyvä idea valita näin yksinkertaisia toiveita, niin ne on helppo toteuttaa). Olen käynyt siellä toki kesällä, mutta vain muutaman kerran. Nyt sain houkuteltua ystävän kaveriksi retkeilemään. Laivamatka jäiden ryskyessä ympärillä oli kyllä hieno kokemus.

Suomenlinna is a group of islands near the Helsinki city. It was an important sea fortress during the 18th and 19th centuries. There is still the naval academy but most of the 850 inhabitants are civilians. There is a regular ferry connection between the city and the islands. Suomenlinna is a very popular place especially in summer. I have visited there a couple of times earlier but only in summer. Now that I live in helsinki i wanted to go there during winter. A friend joined me and we spent a nice late winter afternoon there. The ferry trip in the middle of ice was a great experience.

Kuvat saa isommaksi klikkaamalla. Click to get the pictures bigger.

Kunnon retkeläisten tapaan meillä oli eväät mukana. Löysimme Suomenlinnakeskuksen läheltä laiturinpätkän, jonne levittäydyimme ruokailemaan.

A panorama towards the Helsinki city:


The red colours of many buildings are untypical in Finland.

Neulottuakin on tullut, mutta lähinnä lankavarasto on ollut kasvamaan päin. Olin viime lauantaina Lankamaailma Nordian neuletapaamisessa, jossa houkuttimena on 20 %:n alennus langoista ja tarvikkeista. Punaiset langat ovat sieltä, loput taas Vihreän Vyyhdin varastomyynnistä. Siellä oli edullista, mutta myyjät olivat tosi tyrkkyjä, kun olisin halunnut katsella rauhassa. Tai sitten näytin potentiaaliselta lankavarkaalta.

I have knitted, too, but actually my stash is growing. A yarn store has a knitting group once in a month and in that day you get 20 % discount. Not bad at all! Also another store had a sale this week so the result is not a surprise.

Rumaa - Ugly

Kiitoksia takkikommenteista! En jaksanut vastata niihin, mutta kiitos! Vieläkin tauti vähän verottaa voimia.

Tulipa vaihteeksi neulottua rumasukkalankaa. Minähän olen sitä mieltä, että tuo mainio nimitys on hellittelynimi, mutta tällä kertaa kyse on absoluuttisesta rumuudesta.

I knitted something really ugly.

Rumasukat

• Ohje/Pattern: 58-70 s, kärjestä ylös, ranskis kantapää/58-70 sts, from toe up, French heel
• Lanka/Yarn: Red Heart Sport Socks Color (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 410 m), väri/colour 15
• Langankulutus/How much: 100 g
• Puikot/Needles: 2 mm
• Aloitettu/Started: 4.1.2009
  
• Valmistunut/Finished: 18.3.2009

Aloitin sukat päivää ennen muuttoamme. Tarkoitukseni oli neuloa sukkia matkalla Helsinkiin ja niinhän minä neuloinkin - kaksi kerrosta. Sen jälkeen aikainen ylösnousu ja raataminen vaativat osansa. Lanka on ostettu viime keväänä Budapestista. Lankesin pätkävärjätyn langan ansaan, eli lanka ei näyttänyt kerällä ollenkaan niin pahalta. Halpaakin se oli. Ja ulkomailla arvostelukyky ei ole huipussaan.

Mutta hyvät hyssykät millaista neulejälkeä langasta tuli! Millainen ihminen keksii yhdistää sähkönsinisen ja ripulikakanruskean? Todennäköisesti joku harvinaisemmasta värisokeuden muodosta kärsivä, jolla on ollut paha LSD-trippi. Yhdessä kohtaa rupesi muodostumaan jotain kuvion tapaista, mutta sekin ilo loppui lyhyeen. Lanka myös nuhjaantui neuloessa, ja uudet sukat ovat jo valmiiksi kuluneen näköiset. Heikkolaatuisen langan ominaisuuksiin kuului myös kymmenkunta solmua yhdessä kerässä. Sain venytettyä sukat ulottumaan melkein polviin asti, mutta ei näitä kammotuksia lyhyen hameen kanssa pidetä.

I started the socks on the eve of our move. My plan was to knit them on the drive to Helsinki and so I did - two rows. Then I fell asleep. I bought the yarn in Budapest last spring. Okay, it didn't look so bad as a skein, it was cheap and on a holiday you easily buy things without criticism. But the mixture of bright blue and diarrhea brown makes me shiver. Who has designed it? Someone taking LSD? Neither, the quality of the yarn was good. The surface looks already worn and there were about ten knots in the skein.

Sitten parempia uutisia. Mies pääsi taas reissuamaan työnantajan laskuun ja toi tuliaisia (oletettavasti ne on kuitenkin maksettu omalla rahalla).

My husband was on a business trip again and brought me presents.


Saimme talon viimeinkin myytyä, ja ensimmäiseksi tietenkin sekin lunastamisen jälkeen painalsin lankakauppaa. Ihan koko rahalla ei tullut lankaa ostettua, vaan tyydyin kahteen silkki-villa-bambusekoitevyyhteen, ehkä tulevaan Aquilaan. Minua on ruvennut viime aikoina kiinnostamaan voimakkaammat värit, mutta silti pitäydyin vanhassa tutussa värimaailmassa.

We finally sold our house and of course I first went to a yarn store. The yarn is a silk-wool-bamboo blend, Aquila perhaps.

Sopiva

En ole pitkään aikaan neulonut itselleni puseroa. Edelliset lajityypinnedustajat ovat olleet täysin sopimattomia, joten lannistuin. Sitten rupesin pohtimaan ongelman syytä. Asia on nimittäin niin, että kuppikokoni ei ole aivan aakkosten alkupäässä. Sen sijaan mahani ei ole ollenkaan niin pömppä kuin tällä painoindeksillä voisi olettaa (eläköön suhteellisen säännöllinen hoovereiden teko). Niinpä rinnanympäryksen mukaan valitut puseromallit jättävät mahan kohdalle pussin. Olenkin sortunut tekemään muutaman ylisuuren vaatteen, jotka ovat ihan mukavia kotona pidettäviä, mutta ei niitä viitsi ihmisten ilmoille pukea.

Olen aiemmin perehtynyt vain Novitan ohjeisiin, joissa ei ole mitään muotoiluja eikä varsinkaan kannustusta omien mittojen mukaisiin muutoksiin. IK:n ja Knitting Dailyn seuraaminen on avannut silmät, että ei tarvitse tyytyä suunnittelijan antamiin mittoihin, vaan voi ihan itse muokata malleja oman kropan mukaiseksi. Monia ohjeita yhdistelemällä valmistui harvinaisen sopiva vaatekappale.

Takkinen

• Lanka: Novita Samos Lollipop (50 % puuvillaa, 50 % akryylia, 50 g = 90 m), väri 881
  
• Langankulutus: 605 g
• Puikot: 4 mm, resoreissa 3,75 mm
  
• Aloitettu: Syyskuussa
  
• Valmistunut: 11.3.2009
  

Tarkoituksena oli siis, ettei saa tulla liian isoa vaatetta. Taipumuksenani on ottaa varmuuden vuoksi liian iso koko, ja kun käsiala on vielä löysähkö, niin säkkihän siitä tulee. Valitsin siis vaatteen koon keskikropan mittojen mukaan, ja tissiongelman ratkaisin tekemällä rintamuotoilut, joihin otin mallia Ullan Freddiestä ja Tarjan Scoopysta. Perusohjeen yhdistelin kahdesta Kevät-Novitan 2006 mallista; tuolloin nimittäin lehdessä vielä uskottiin, että neulojat osaavat tehdä vyötärömuotoilut. Halusin myös, että hihasauma menee olkapään reunalla. Hiukan pidempi olisi takista saanut tulla, kaulus on aika tiukka ja vetoketju vähän mutruilee, mutta nytpähän tiedän, että osaan tehdä sopivia vaatteita. Uusi pusero on jo puikoilla.

Taannoin nimesin Samoksen yhdeksi lempilangoistani. Mikähän mielenhäiriö sekin oli? Enää en kyseiseen lankaan aio tarttua ainakaan isommin.

Olen taas sairaana. Vastahan tässä selvittiin poskiontelotulehduksesta, nyt iski ärhäkkä flunssa. Kuvat ovatkin päättömiä, kun olemus tuntui tavallistakin räjähtäneemmältä. Eilen olin niin kipeä, etten pystynyt edes neulomaan. Aika huolestuttavaa!

Kiekuroita

Viimeksi kun olin häissä, oli kyseessä omat häät. Niistäkin on jo muutama vuosi. Ilmeisesti lähipiiri ei ole naimisiinmenevää sorttia, tai sitten minut ja mies on tulkittu niin tylsiksi ihmisiksi, ettei meitä kutsuta minnekään. Veikkaan jälkimmäistä. Me olemme oikeasti tylsiä.

Hyvä ystäväni otti kuitenkin riskin ja kutsui meidät häihinsä. Tilaisuutta piti tietenkin juhlistaa itsetehdyllä kortilla.

Halusin pohjan kiekurakuvioiden jäävän näkyviin, joten en laittanut taustapaperia, joka näyttää olevan selviö kokeneempien kortteilijoiden teoksissa. Liian myöhään tajusin, että kortti olisi pitänyt taittaa toiseen suuntaan, sillä nyt kiekurat jäivät sisäpuolelle. Turhapa sitä on itkeä, kun maito on jo kaatunut, vai miten se sanonta menee. On muuten harvinaisen typerä lausahdus. Etukäteenkö maidon kaatumista pitäisi surra? Ja jos ottaa kovasti päähän, niin miksei sitä saisi itkeä? Minä en kuitenkaan kortin perään jäänyt vollottamaan, kun muuten olin siihen tyytyväinen.


Kortin lisäksi oli kiemuroita tukassani. Minulle ei olekaan tehty juhlakampausta niiden omien häiden jälkeen.

Ällöä

Ällötyspuoli tulee lopussa. Aluksi vuorossa ihan kiva -osastoa. Viimeinen hamsterityöni oli keväällä Budapestistä ostetusta langasta muotoutunut kaulaliina. Langan sanottiin olevan täyttä villaa, eikä minulla ole siihen vastaansanomista. Lanka saattoi olla käsinvärjättyäkin, sillä siitä irtosi pieniä tikkuja tai jotain kasvinosia.

Lanka oli kai lähinnä jotain ryijy- tai mattolankaa, joten se ei oikein osannut käyttäytyä puikoilla. Kokeilin noin viittä eri mallineuletta palmikoista lähtien ja salomoninsolmujakin, mutta ei sujunut. Viimein päätin, että mallissa on oltava pelkkiä oikeita silmukoita, koska nurjan vääntäminen oli työlästä (ne palmikot vasta työläitä olivatkin). Antiikkisesta Sirkka-Liisa Riuskan Neulomisen perustiedot -kirjasta löytyi viimein sopiva mallineule. Se on melkein sama kuin Pompom-huivissa, mutta reikärivien välissä on useampi ainaoikeinkerros.


Koska neuleista ei nyt irtoa tämän enempää turinaa, on vuorossa jotain muuta. Vain käsitöistä kiinnostuneet voivat siirtyä muualle. Kaisa oli haastettu kertomaan inhokkiruuistaan, ja minäkin haluan pistää lusikkani samaan soppaan. Ensimmäiseksi mainittakoon, että olen kasvissyöjä. Olen valinnut listalle siis kasvisruokia, jotka eivät mene alas. Kasvisten suhteen en ole kovinkaan kranttu, mutta pienen pohdinnan jälkeen kyllä vastenmielisiäkin ruokia muistui mieleen.

Soijasuikaleet, -leikkeet jne. Näyttävät lihalta, tuntuvat suussa lihalta. En ymmärrä näiden funktiota. Onko niiden avulla tarkoitus totuttaa piintynyt lihansyöjä kasvisruokiin? Jos ihminen on tieten tahtoen ryhtynyt vegetaristiksi, hän ei kaipaa mitään lihaa muistuttavaa. Vältän ruuan jättämistä lautaselle, mutta jos sinne on eksynyt soijasuikaleita, ne on pakko onkia pois.

Kesäkeitto. Maito on ällöä kylmänäkin, saati sitten kuumana. Suklainen kaakao tekee tietenkin poikkeuksen, ja tykkään minä riisipuurostakin, mutta maitoliemi tökkii ja pahasti.

Lanttulaatikko. En suostu edes maistamaan. Porkkanalaatikko kuuluu samaan sakkiin, mutta sitä voin sentään ottaa vähäsen. Koska ymmärrettävästi kinkunkin jätän väliin, voi todeta, että perinteiset jouluruuat eivät nosta vettä kielelle. Meillä onkin jouluna kahdet ruuat, kun mies puolestaan haluaa olla perinteinen.

Kasvisgratiini. Maailmassa on kaksi lämmintä ruokaa, joihin juusto sopii: pizza ja lasagne. No hyvä on, parmesaania myös pastan päälle, mutta siinä ne olivatkin. Paksu juustokuorrutus ja vetiset kasvikset on puistattava yhdistelmä. Sitä paitsi juusto nostaa muuten kevyen ruuan kaloripitoisuuden ihan uusiin sfääreihin.

Vuohenjuustoruuat. Vielä pari vuotta sitten joka paikassa oli fetaa (joka on herkkuani kylmänä), mutta nykyinen trendi on vuohenjuusto, jota tungetaan kaikkialle hampurilaisista quesadilloihin. Vuohet ovat sympaattisia eläimiä, mutta se haju! Juusto haisee ihan samalle ja maistuu myös, koska makuaistihan perustuu hajuihin. En kyllä ymmärrä aurajuustonkaan päälle. Onkohan minulla yli- vai alikehittynyt hajuaisti?