Koskaan

Olen sanonut monta kertaa elämässäni en koskaan. En koskaan neulo sukkia. En koskaan tee joulukortteja. En koskaan muuta Helsinkiin. Viime viikkojenkin postauksista voi havaita, että kaksi ensimmäistä väitettä ei pidä paikkaansa. Pian ei pidä kolmaskaan.

Mies sai töitä Helsingistä. Koska en itse tällä hetkellä ole työelämässä, minunhan on helppo kasata kimpsuni ja muuttaa miehen mukana, eikö vain? Asiasta käytiin muutama keskustelu, siis "keskustelu". Viimein päätettiin kuitenkin muuttaa työpaikan äärelle, ja se suuri päivä on ensi maanantaina.

Arvaako kukaan, mitä olen viime päivät puuhastellut? Niinpä. Eikä sitä tavaraa ole vallan vähän. Emme ole ostelleet huonekaluja, vaan perintömööpeleitä on tullut ihan yllättäen ja pyytämättä (kiitos, Anneli, loistavasta sanonnasta). Kaikkea ei oteta mukaan. Ei kukaan tarvitsisi hyväkuntoisia pöytiä, tuoleja, penkkejä?

On iso muutos vaihtaa omakotitalo kerrostalokolmioon. Mutta se on myös helpotus. Talomme on meille liian iso, ja pihamaassa on ihan liikaa työtä. Ja jos jatkossa vaikka vedentulo takkuilee (tämä on ollut talossamme eniten huolta tuottava asia), sen kun jättää asian huoltofirman huoleksi, eikä tarvitse soitella paikkakunnan putkimiehiä läpi. Eikä lumimyrsky vaihda elokuvailtaa kolausurakaksi. Talomme on nyt myynnissä. Ei kukaan tarvitsisi hyväkuntoista omakotitaloa?

Tampereelta tulee ikävä monta asiaa. Tammerkoskea,


pääkirjasto Metson pupuja


ja tietysti neulekavereita. Kotikunnastamme Kangasalta jään kaipaamaan eniten järviä ja harjuja. Olen koko ikäni asunut Järvi-Suomessa. Meri kuulostaa hyvin suurelta ja pelottavalta. Kai se kuitenkin kelpaa järven korvikkeeksi.

Pirkanmaalta ikävöin myös letkeää murretta. Vaikka puheessani on savolainen sointi, tarttuvat murresanat nopeasti kieleen. Olen oppinut sanomaa mää ja sää, eisevväliä, morjes, rotvalli, tykö ja vallan ("Mää käytän vallan pyöröpuikkoja"). Sen sijaan en edelleenkään kudo. Saa nähdä tai oikeammin kuulla, mitä stadin puheesta jää päähän. Toivottavasti en rupea sanomaan hima. Anteeksi vain, mutta se on kyllä suomen kielen kauheimpia sanoja. Toivottavasti en rupea ajattelemaan, että kaikki kehä kolmosen pohjoispuolella oleva on surkeaa maaseutua.

Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille! En ole jaksanut vastata niihin, mutta olen hyvin iloinen kehuistanne. Palaan kertoilemaan kuulumisia, kunhan muuttorevohka saadaan ohi.