Korjaus: Höpisin Vaasan käsityömessuista, vaikka tietenkin tarkoitin Seinäjokea. Mistähän se Vaasa nyt siihen tuli? Saisikohan jostain edullisesti hyväkuntoisen pään, kun ei tämä entinen tunnu oikein toimivan?
Seinäjoen käsityömessuilta ostetut langat polttelivat kovasti, mutta tuli huono omatunto siitä, että viimevuotisista Tampereen messuilta kotiutuneista langoista osa oli vielä neulomatta. Seinäjoella oli myynnissä samaista punaista Colinetten Cadenzaa kuin mitä ostin Tampereellakin, joten Seinäjoelta palattuani kerin Cadenzat saman tien ja rupesin neulomaan niistä pitkään haaveilemaani huivia.
Huivi koostuu 15 kuusikulmion muotoisesta palasta. Päätin, että neulon palan päivässä, niin työstä ei tule stressiä, mutta se kuitenkin valmistuu kohtuullisessa ajassa. Uskollisesti väänsinkin tinkiä, kunnes lanka loppui. Ohjeessa langankulutukseksi sanottiin 200g, joten oli ihan tyhmää ruveta neulomaan 150 g:n voimin. Puolustukseni haluaa kuitenkin merkittäväksi pöytäkirjaan, että tarkoitukseni oli jatkaa parin vuoden takaisella tummanpunaisella Woolilla. Se nimittäin näytti myöhään illalla olevan täsmälleen yhtä Cadenzan sävyä. Päivänvalossa värien eroavaisuus kuitenkin paljastui, enkä halunnut huivini näyttävän siltä, mitä se olisi ollut, eli että lanka on loppunut kesken. Onneksi Cadenzaa oli vielä saatavilla, joten tilasin yhden vyyhdin lisää ja sain palat valmiiksi.
Huivin kokoaminen olikin mielenkiintoinen projekti. Pidän itseäni matemaattisesti lahjakkaana ja avaruudellisia rakenteita hahmottavana, joten oletin kokoamisen kaavion mukaan sujuvan kevyesti. Onnistuin kuitenkin jossain vaiheessa sössimään, ja lopputulos oli hiukkasen poikkeava Norah Gaughanin alkuperäissuunnitelmasta. Päädyin levittämään tekeleen lattialle, ja siinä sitten kyhnötin ratkomassa saumoja ja miettimässä, miten selviäisi mahdollisimman vähäisillä korjauksilla. Miehen käskin laittamaan ruokaa, jos on nälkä, koska itse en aikonut nousta lattialta, ennen kuin sotkut on selvitetty. Loppujen lopuksi huivi tuli valmiiksi, eikä tarvinnut kokata itse.
Onko tavallista, että metallisista Addeista kuluu pinnoite pois? Puikot, joilla huivia tein, ovat menneet tosi nihkeiksi ja silmukoita sai välillä tyrkkiä eteenpäin oikein voimalla. Eivätkö ne kestäkään ikuisesti? Eivätkö edes kahta vuotta?
Seinäjoen käsityömessuilta ostetut langat polttelivat kovasti, mutta tuli huono omatunto siitä, että viimevuotisista Tampereen messuilta kotiutuneista langoista osa oli vielä neulomatta. Seinäjoella oli myynnissä samaista punaista Colinetten Cadenzaa kuin mitä ostin Tampereellakin, joten Seinäjoelta palattuani kerin Cadenzat saman tien ja rupesin neulomaan niistä pitkään haaveilemaani huivia.
- Medallion Shawl
- Ohje: Vogue Knitting Winter 2007/2008, malli 6
- Lanka: Colinette Cadenza (100 5 merinovillaa, 50 g = 120 m), väri 160
- Langankulutus: 200 g
- Puikot: 4,5 mm
- Aloitettu: 4.10.2008
- Valmistunut: 1.11.2008
Huivi koostuu 15 kuusikulmion muotoisesta palasta. Päätin, että neulon palan päivässä, niin työstä ei tule stressiä, mutta se kuitenkin valmistuu kohtuullisessa ajassa. Uskollisesti väänsinkin tinkiä, kunnes lanka loppui. Ohjeessa langankulutukseksi sanottiin 200g, joten oli ihan tyhmää ruveta neulomaan 150 g:n voimin. Puolustukseni haluaa kuitenkin merkittäväksi pöytäkirjaan, että tarkoitukseni oli jatkaa parin vuoden takaisella tummanpunaisella Woolilla. Se nimittäin näytti myöhään illalla olevan täsmälleen yhtä Cadenzan sävyä. Päivänvalossa värien eroavaisuus kuitenkin paljastui, enkä halunnut huivini näyttävän siltä, mitä se olisi ollut, eli että lanka on loppunut kesken. Onneksi Cadenzaa oli vielä saatavilla, joten tilasin yhden vyyhdin lisää ja sain palat valmiiksi.
Huivin kokoaminen olikin mielenkiintoinen projekti. Pidän itseäni matemaattisesti lahjakkaana ja avaruudellisia rakenteita hahmottavana, joten oletin kokoamisen kaavion mukaan sujuvan kevyesti. Onnistuin kuitenkin jossain vaiheessa sössimään, ja lopputulos oli hiukkasen poikkeava Norah Gaughanin alkuperäissuunnitelmasta. Päädyin levittämään tekeleen lattialle, ja siinä sitten kyhnötin ratkomassa saumoja ja miettimässä, miten selviäisi mahdollisimman vähäisillä korjauksilla. Miehen käskin laittamaan ruokaa, jos on nälkä, koska itse en aikonut nousta lattialta, ennen kuin sotkut on selvitetty. Loppujen lopuksi huivi tuli valmiiksi, eikä tarvinnut kokata itse.
Onko tavallista, että metallisista Addeista kuluu pinnoite pois? Puikot, joilla huivia tein, ovat menneet tosi nihkeiksi ja silmukoita sai välillä tyrkkiä eteenpäin oikein voimalla. Eivätkö ne kestäkään ikuisesti? Eivätkö edes kahta vuotta?
17 kommenttia:
Tykkään!!! Siis huivista, kiva malli ja muoto ja lankahan tietysti on jumalaista - itsellänihän on samaa Seinäjoen messuilta ja otin sen juuri äsken käsittelyyn.
Kylllä minun addeistani on pinnoitus kulunut, mutta eivät ne silti kovin nihkeiltä tunnu, tai ehkä en muista kun enimmäkseen kuitenkin käytän Knitpicksejä ja bambuja.
Kaunis huivi! Pesu saattaisi auttaa tuohon puikkojen nihkeyteen, niin ainakin olen kuullut. Tein sinulta saamastani langasta kuitenkin pipon, saa nähdä, kenelle päätyy.
Ihana malli ja kaunis toteutus.
Huivi on roikkunut munkin listalla lehden ilmestymisestä asti ;)
Voi kun sievä! Minusta ei tuohon olisi, on vieläkin traumoja parin vuoden takaisen rosee-ponchon tekemisestä... :)
Uskotko, että jopa KnitPickseistäni (ostettu heinäkuussa) on metalliosista kulunut pinnoite??
Ihana malli ja ihanan näköistä lankaa!
Hauskan näköinen huivi. Värikin on kaunis. Saisikohan Tampereen messuilta tuota lankaa, en ole koskaan kokeillut.
Ihana!
Villasukka: Siitä sainkin kimmokkeen huiviin, kun esittelit ostamaasi lankaa ja muistin, että minulla on samaa.
Aura: Kiitos! Kokeilen pestä puikkoja. Chamonixista neulottu myssy on ainakin lämmin. Testasin omaani tänään, ja oli vielä liian kuuma tällä säällä.
Laura Koo: Samoin oli minun listallani, mutta nyt vasta ohje ja lanka löysivät toisensa.
Kaisa: Kiitokset! Vai ei nykyään enää saa kunnon puikkoja. :(
Katja: Kiitos!
Päivi: Lanka on Suomen Käsityötarvikkeesta eli Lankakauppa.comista. Nettisivuilla sitä ei ole, mutta jospa sitä olisi messuilla.
JohannaL: Kiitos!
Komea huivi, todellinen katseen vangitsija.
Kullanvärisistä Addeista on pinnoite kulunut pois. Ne ovat ilmeisesti vanhempaa mallistoa. Uudemmissa kirkkaissa pinnoite on pysynyt paremmin.
Joo, se piikki ei todellakaan tuntunut kivalta laittaa, mutta se ilta piikin jälkeen oli ihan kauhea. Onneksi yö meni joten kuten ja lauantai jo ihan ok. Toivottavasti ei tarvitse enää lisää laittaa...
Sattuipa silmiini sinulle sopiva pieni ompeluprojekti... Vai mitäs tästä sanot:
http://cachefly.oreilly.com/make/craft/CRAFT_Magazine_pattern87.pdf
=) Ja juu, veljen häissä oli mukavaa!
Nna: Kiitos! Värikin on minulle epätavallisen räväkkä. :)
Karoliina: Nämä ovat kyllä niitä uudempia.
Villasukka: Minullakin on polvitähystyksistä se kokemus, että toimeenpiteen jälkeen on kohtalainen olo, mutta kipu iskee täysillä seuraavana yönä. Pistokset nivelen sisään ovat kamalia!
Pelagia: Mahtava projekti! Kiitokset linkistä. Ehkä näemme hänet joskus täälläkin. :)
Blogissani on sinulle haaste :)
Hieno :).
Elelin n. 2 minuutta luulossa, että huivi on virkattu ;).
Tupuna: Kiitoksia vain, mutta jätän väliin.
Virkku: Melkein siis huijaus onnistui ;). Palat on kyllä virkattu yhteen.
Aivan älyttömän kiva huivi!
Lähetä kommentti