Vuoden Tapaus on ohi. Messuilin kaksi päivää, ensin työläisenä, sitten asiakkaana. Secretwoolin Katjan apulaisena toimiminen antoi uuden näkökulman lankabisnekseen. Olen tehnyt myyntityötä ennenkin, mutta messujen hektinen tunnelma oli omaa luokkaansa. En juuri tuntenut aiemmin Secretwoolin tuotteita, joten lyhyessä ajassa yritin painaa mieleen lankojen keskeisimmät tiedot ja koetin parhaani mukaan olla näyttämättä ihan pölvästiltä.
Panin merkille, että useat asiakkaat eivät kiinnitä ollenkaan huomiota myyjään. Tietenkin ihanat langat vievät huomion, mutta pieni vilkaisu ja nyökkäys myyjän suuntaan olisi tuntunut mukavalta. Yritinkin itse seuraavana päivänä kojuja kierrellessäni panostaa tervehtimiseen. Melkein kaikki hiplasivat Katjan neulomaa ohuen ohutta Aquilaa ja kyselivät ohjetta. Kun itse on roikkunut netissä pitkän aikaa ja tutustunut siellä ohjeisiin ja ihmisiin, tuntui oudolta, että monet - nuoremmatkaan - eivät ole kuulleet Ullasta. Vanhemmalle väelle ei lankakauppojen tarjonta ja hintataso olleet tuttuja, sillä kävin useamman kerran tietynlaisen keskustelun:
- Onko tämä tässä kilohinta?
- Ei, se on vyyhdin hinta.
- Mikä tässä oikein maksaa?
Kaksikin mummoa tuli lyhyen langanpätkän kanssa (ei vyötettä, ei mitään tietoa langan koostumuksesta tai iästä) ja halusivat samaa tai edes vastaavaa tilalle. Sitten kun sopivaa ei löytynyt, vedettiin naama ryttyyn. Onnea vain langanmetsästykselle. Takana ovat ne ajat, jolloin lankaa oli saatavilla vain paria eri merkkiä.
Valituksesta huolimatta oli oikein mukavaa, mutta yksi päivä riitti minulle mainiosti. Erityisen makeaa oli marssia sisääntulossa esittelijäkortin kanssa mummomafian ohi. :)
Lauantai oli sitten ostospäivä. Minulla oli Villasukan kanssa treffit, ja lisäksi Teija tunnisti ja päästiin sitten tutustumaan ihan kasvotusten. Ja toki jo ennestään tuttuihin neulekavereihin törmäili tuon tuostakin. Mutta ne ostokset. Raijan Aitan ohutta Wollia huivilangaksi sekä sukkalankaa en-muista-mistä:
Vihdoinkin sain hankittua ensimmäiset Noroni. Kesällä Kööpenhaminassahan se onnistui melkein (postauksen loppupuolella on kerrottu tämä juttu). Norot sekä Wendy Fusionit, jotka mahdollisesti jalostuvat Höngäksi, ovat Priimaa.
Soijalankakin on kokeilematta, joten sitä(kin) tuli ostettua. Käsinkehrätty silkkilanka, tuo röpelöinen, on myös ennenkokematonta herkkua. Lorna's Lacen punakirjavan vyyhdin sekä puiset palmikkopuikot hankin "työnantajani" osastolta. Askarteluvälineitä ei ollut tarkoitus ostaa, mutta leimasintarjous piti hyödyntää.
Lisäksi siirryin viimein minäkin nykyaikaan: hankin kerijälaitteen. Vyyhdinpuut minulla jo on äidiltä sosialisoituna, mutta kerät olen toistaiseksi vääntänyt vanhanaikaisesti - ja tietenkin kontannut lattialle vierineen kerän perässä. Pupuitta en nytkään kotiutunut, mutta koska pupujuttu menee lahjaksi, sitä ei toistaiseksi esitellä.
Panin merkille, että useat asiakkaat eivät kiinnitä ollenkaan huomiota myyjään. Tietenkin ihanat langat vievät huomion, mutta pieni vilkaisu ja nyökkäys myyjän suuntaan olisi tuntunut mukavalta. Yritinkin itse seuraavana päivänä kojuja kierrellessäni panostaa tervehtimiseen. Melkein kaikki hiplasivat Katjan neulomaa ohuen ohutta Aquilaa ja kyselivät ohjetta. Kun itse on roikkunut netissä pitkän aikaa ja tutustunut siellä ohjeisiin ja ihmisiin, tuntui oudolta, että monet - nuoremmatkaan - eivät ole kuulleet Ullasta. Vanhemmalle väelle ei lankakauppojen tarjonta ja hintataso olleet tuttuja, sillä kävin useamman kerran tietynlaisen keskustelun:
- Onko tämä tässä kilohinta?
- Ei, se on vyyhdin hinta.
- Mikä tässä oikein maksaa?
Kaksikin mummoa tuli lyhyen langanpätkän kanssa (ei vyötettä, ei mitään tietoa langan koostumuksesta tai iästä) ja halusivat samaa tai edes vastaavaa tilalle. Sitten kun sopivaa ei löytynyt, vedettiin naama ryttyyn. Onnea vain langanmetsästykselle. Takana ovat ne ajat, jolloin lankaa oli saatavilla vain paria eri merkkiä.
Valituksesta huolimatta oli oikein mukavaa, mutta yksi päivä riitti minulle mainiosti. Erityisen makeaa oli marssia sisääntulossa esittelijäkortin kanssa mummomafian ohi. :)
Lauantai oli sitten ostospäivä. Minulla oli Villasukan kanssa treffit, ja lisäksi Teija tunnisti ja päästiin sitten tutustumaan ihan kasvotusten. Ja toki jo ennestään tuttuihin neulekavereihin törmäili tuon tuostakin. Mutta ne ostokset. Raijan Aitan ohutta Wollia huivilangaksi sekä sukkalankaa en-muista-mistä:
Vihdoinkin sain hankittua ensimmäiset Noroni. Kesällä Kööpenhaminassahan se onnistui melkein (postauksen loppupuolella on kerrottu tämä juttu). Norot sekä Wendy Fusionit, jotka mahdollisesti jalostuvat Höngäksi, ovat Priimaa.
Soijalankakin on kokeilematta, joten sitä(kin) tuli ostettua. Käsinkehrätty silkkilanka, tuo röpelöinen, on myös ennenkokematonta herkkua. Lorna's Lacen punakirjavan vyyhdin sekä puiset palmikkopuikot hankin "työnantajani" osastolta. Askarteluvälineitä ei ollut tarkoitus ostaa, mutta leimasintarjous piti hyödyntää.
Lisäksi siirryin viimein minäkin nykyaikaan: hankin kerijälaitteen. Vyyhdinpuut minulla jo on äidiltä sosialisoituna, mutta kerät olen toistaiseksi vääntänyt vanhanaikaisesti - ja tietenkin kontannut lattialle vierineen kerän perässä. Pupuitta en nytkään kotiutunut, mutta koska pupujuttu menee lahjaksi, sitä ei toistaiseksi esitellä.
9 kommenttia:
Juu, kuuntelin Priiman kojulla (väriä pähkäillessäni) viereisten rouvien (noin 50v) hinnan taivastelua. Ja kaiken lisäksi heidän nenien edessään seinällä oli lappu, jossa kerrottiin, että käsin kehrättyä ja käsin värjättyä!
:D
Kivoja ostoksia, tuo alimman kuvan monivärinen vyyhti...mä oon hiplaillu vastaavia kaupoissa ja messuillakin, mutta kun ei tiedä mitä sellasesta tekis, huivin...? Toisaalta vois olla aika räyhä piponakin. Nyt ei tullut ostettua, ehkä ensi vuonna :)
Kävinpä minäkin perjantaina messuilla ja Katjan kojussa ostoksilla. Yhden vyyhdin kanssa pähkäilin langan riittävyyttä lapasiin ja sinä sanoit sen riittävän :) No, silloin en tiennyt että sinä olit kyseessä !
Ihania ostoksia olet tehnyt !
Voi että, lauantaina oli paljon rennompaa joukkoa sit liikkeellä - näin myyjän näkökulmasta.
Koska perjantaina mua harmitti joillain kojuilla etten saanut rauhassa möyhiä lankoja, päätin lauantaina olla olematta yhtään tyrkky ja antaa ihmisten hiplailla lanksuja rauhassa.
Peesaan Laura Koota! Jos voisi olla varma, että myyjä on fiksu eikä tyrkytä, niin mielellään sitä tervehtisi ja juttelisi. Mutta valitettavasti on huonoja kokemuksia messumyyjistä jotka iskevät kiinni ja tyrkyttävät tarjouksia niin, ettei saa yhtään rauhassa penkoa... Sitten sitä rupeaa tylyksi eikä vilkaisekaan myyjää. Ikävää!
Ihania ostoksia, käy kateeksi. Mä tahtoisin lisää Noroa... :)
Villasukka: Niinpä niin. Mitähän langat ovat ennen maksaneet suhteissa muihin hyödykkeisiin? Kiinnostaisi tietää.
Teija: Jotain kapeaa huivia ajattelin.
Lettu: Muistan kyllä, että joku kysyi langan riittävyyttä, mutta en tarkkaan minkä näköinen, sillä vilske oli kova. Nytpähän tiedät, minne voi tulla valittamaan, jos lanka ei riitäkään! ;)
Laura Koo: Ehkä niin, tai sitten kyse on siitä, että sinä olet tottunut työskentelemään ihmisten parissa, minä en. Minulle oli kyllä opettavaista päästä näkemään erilaista porukkaa, mutta pitemmän päälle en ehkä jaksaisi.
Kaisa: Tuota näkökulmaa en tullut ajatelleeksi, kun en itse ole tyrkky :). Minäkin tykkään katsella tavaroita rauhassa.
Samat jutut olen itsekin huomannut, näin lankamyyjän ominaisuudessa. Samat hintataivastelut ja lankojen etsimiset toistuvat kyllä liikkeessäkin. Taisinkin niistä mainita joskus blogissani.
Omasta mielestäni lukeudun niihin myyjiin, jotka antavat hiplailla ja pohtia, koska inhoan tyrkkyttämistä.
Totanoin, tehtiinkö me keskenään kauppaa, tunnut niin tutun oloiselta...?
Niin - ei ihan saatu sua kiinni silloin Teijan kanssa. Aika äkkiä tuolla tungoksessa katoaa siihen ihmisvilinään. Tai sitten ite näkee jotain kiinnostavaa. Ehkä ensi vuonna tavataan. Mä olin messuilla ekaa kertaa, mutta en taatusti viimeistä!
Andra: Varmaan ne samat tyypit kävivät sinunkin osastollasi ;). Kerijän tosiaan teiltä ostin.
Minna: Eiköhän jossain vielä törmätä!
Lähetä kommentti