Pistoja - Stitches

Olen pitkään suunnitellut tekeväni langalla pujoteltavan kaulakorun. Maailmalla pyöriessä oivalsin, että on olemassa helmityölehtiä (sittemmin olen huomannut, että niitä saa Suomestakin). En ole aiemmin tehnyt helmityötä englanninkielisesta ohjeesta, ja valitsemani mallikin oli isotöinen. Järkevä ihminen olisi valinnut toisin, mutta minä potkaisin järjen parvekkeelta alas ja rupesin hommiin. Ja valmista tuli.

I have planned to make a sewed necklace already a long time. While travelling around the world I realized that there are such things as beadwork magazines (you can buy them also here, as I later noticed). I have never made a beadwork with a pattern in English. So a sensible person might have started with a smaller project but I couldn't have cared less. And I succeeded.



Ohje oli Bead&Button-lehden numerossa April 2010 (Issue 96). Ensin pujoteltiin korun pohja siemenhelmistä ja lopuksi päälle ommeltiin isommat helmet. Työ sisälsi ohjeen pikkupiirrosten tihrustelua, paljon purkamista, solmuun mennyttä lankaa, helmien konttaamista pitkin lattioita, kipeytyneet hartiat ja lukuisia pistoja sormiin. Mutta kuten niin monessa luovassa työssä, takamus joutui kuitenkin kovimmalle, sillä tein työtä varmaan yhteensä kymmenen päivän aikana.

The pattern was in the Bead&Button magazine April 2010 (Issue 96). First the necklace base was sewed and then the bigger beads were added for embellishment. The beading included interpreting small figures of the pattern, a lot of unstitching, knotted yarn, crawling on the floor after the beads, achy shoulders and many stitches to the fingers. But as in many creative work, one's behind did the biggest job. I beaded the necklace during about ten days.


Koruun tuli myös helmistä tehty lukko. Lisää innostavia malleja odottaa vuoroaan.

Also the clasp was beaded. There are many rousing patterns waiting.

Papuja - Beans

Tuli tehtyä taas helmitöitä.

Again a few beadworks.

Kukkasen ohje on Helmitöiden vuosi -kirjassa. Siinä pujotellaan ensin pohja ja sitten sen päälle kerroksia keskustaa kohti. Lopuksi viritin kukan taakse vaijerin, johon pujotin papumaisia helmiä.

The pattern of the flower is in a Finnish beadworkbook. I tied a wire behind the flower and added bean-like beads.

Etsi helmet papujen joukosta!

Bean or bead? (I love wordplays.)

Vuosi sitten Bremenissä osuin mainiosti nimettyyn Steinzeit (eli kiviaika) -nimiseen kauppaan. Ostin sieltä eldarit-nimisen kiven, jota esiintyy Madagaskarilla (sain mukaan kivestä kertovan lappusen). Totuttuun tapaan meni vuosi, ennen kuin sain tehtyä kivestä korun, ja siinä välillä se ehti jo hävitä, kunnes pakotin miehen käymään läpi eteisen kaappia (minäkin saan aina etsiä miehen tavaroita, joten kerrankin näin päin). En saanut kivestä hyviä kuvia enkä löytänyt netistäkään siitä juuri tietoa, mutta kuviot ovat kiehtovat.

A year ago we visited Bremen and there I found a shop called Steinzeit or stone age (as I said, I love wordplays). I bought there an eldarite or nebulastone which is found in Madagaskar. As usual, it took a year until I made a pendant of the stone. Meanwhile, I managed to lose it but then I made my husband clean a closet and he found it (I always have to search for his things so it was only fair that he had to search mine, for a change). The stone was difficult to be photographed but its figures are very fascinating.

Kukkasia - Flowers

Kiitoksia kenguruterveisistä! Olen ollut jotenkin paljon rauhallisempi, kun muistelen kengujen tapaamista. Kustantaisikohan Kela lisää kenguruterapiaa?

Thanks for the kangaroo comments! I have felt so calm when I have recalled the roos. I think our Social Insurance Institution should provide me more kangaroo therapy.

Pitkästä aikaa kaivoin koruilu- ja askartelutarvikkeet esille. Ystävän synttärilahjaksi valmistui rintaneula sekä ylempi ranneketju. Alemman ketjun jätin itselle. Olisin odottanut siksak-kuvion olevan näyttävämpi, mutta aika pliisu esitys siitä tuli kauhean vaivan jälkeen. Ulkoistin korupajan parvekkeelle, mikä lisäsi työn jännitysmomenttia. Partsilla on nimittäin puuritilä, jota ei saa pois purkamatta sitä kokonaan, mihin sisältyisi kymmenien ruuvien pyörittely. Niinpä pudonneet helmet ovat toistaiseksi mennyttä. Viime kesänä yritimme kyllä yhtä lautaa irrottamalla pelastaa pudonneita palmikkopuikkoja ja silmukkamerkkejä, mutta osa jäi kadoksiin (mitkä tyypit näitä rakenteita oikein kehittävät?).

A friend had a birthday and I made her a flower brooch and a bracelet (the upper one). The lower bracelet is for me but I'm not satisfied with it. It took long time to make it but it doesn't look very fancy.


Tein myös päivänsankarille kortin. Jos olisin ajatellut asian loppuun asti, korttikin olisi voinut olla samaa värimaailmaa, mutta on siinä ainakin kukka. Idean ääriviivatarran (hetki heilahti, kun kaivoin netistä termin englanniksi) sisusten värittämisestä sain jostain suomalaisesta askartelukirjasta, mutta se oli kirjastosta, eikä nimi tule mieleen. Tekniikka on oikein sopiva minunkaltaiselleni sotkijalle, joka saan akvarellivärit leviämään vääriin paikkoihin, ellei ole mitään reunoja estämässä. Pitäisi varmaan hankkia värityskirja ja ruveta harjoittelemaan.

I also made a card for my friend. If I had planned it properly I would have chosen the colours matching the jewelry. But there are flowers in it, anyway. It's are a peel-off sticker which I coloured inside. The idea was in a card making book and it's a fantastic technique for me because I always get a mess when I try to colour a stamp with watercolour pencils. Maybe I should buy a colouring book and start practising.


En ole unohtanut pupuja kenguruhuumassa. Pentikin pupukoriste on odottanut koruksi pääsyä vuoden ellei peräti kahta. Vihdoinkin rakentelin sille ketjun.

I haven't forget bunnies despite this kangaroo enthusiasm. I bought a bunny decoration a year or two ago and finally modified it to a necklace.

Merkitty

Unohdin ihan kiittää huivikommenteista. Kiitos!

Tekaisin pitkästä aikaa silmukkamerkkejä myyntiin asti. Huutiksesta voi ostaa tai voin tehdä merkkejä myös tilauksesta.


Koska olen värimieltymysteni suhteen ajan hengessä mukana, täytyi tietenkin näprätä violetti rannekoru...



...sekä violetti rintakoru. Ohje kukkaseen oli Helmitöiden vuosi -kirjassa.


Vanhempia lempivärejäni edustaa vihreä rannekoru. Isot helmet sain kirpparilta ostetuista korviksista.

Vääntöä

Possua odotellessa iski ihan perinteinen flunssa. Räkä ja Roiskis ovat siis tulleet tutuiksi. Jotain pientä olen kuitenkin jaksanut puuhastella päikkäreiden vetelyn ohessa. Uudet ja upeat helmityöt -kirjassa oli ohje koruihin, jossa metallilankaa väännettiin helmien ympäri. Aluksi tekniikka tuntui kinkkiseltä, mutta sitten tajusin ottaa pihdit avuksi. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta luonnossa korut ovat paremman näköisiä kuin kuvissa.

Viimein muistin päivittää tuossa vieressä olevan Huuto.net-mainoksen. Laitoin sinne myyntiin myös syksyn IK:n, koska siinä ei ollut mitään minua neulotuttavaa mallia.

Runsaus

Kevät on ihanaa aikaa - välillä. Siitepölyallergia ei kuulu vuodenajan mukavuuksiin. Kunpa nenä edes vuotaisi, mutta ei, klyyvari on tukossa kuin vain olla voi. Ja siitä seuraa armoton väsymys. Ja bloggaustauko. Onneksi sain kimmokkeen tehdä helmitöitä, niin on jotain näytettävääkin valituksen kylkiäisenä.

Tein marraskuussa Runsaudensarveksi ristimäni rannekorun ja sille piti saada kaulalle kaveri. Pujottelin siis koruvaijeriin erilaisia punaisia helmiä, sekaan vähän violettia ja oranssia. Koru pääsi jo eilen käymään oopperassa (Nainen vailla varjoa, 4 h 30 min), joten sen sivistäminen on aloitettu komeasti.

Tein samoin marraskuun puolella pitkän kaulakorun, jonka uhkasin purkaa. Onneksi en tehnyt niin, sillä rupesin tykkäämään korusta kovasti, ja piti saada toinen samanlainen, tällä kertaa vihreän sävyissä. Sekä tässä että Runsaudensarvessa käytin lasihelmien joukossa akryylihelmiä, jotta korusta tulisi edes hiukan keveämpi. Mihinkähän tuo avain voisi sopia? Onkohan se jostain vedettävästä lelusta? Onpahan ainakin tallessa, jos sitä joskus kaivataan.

Kolmannen koruilun ohje oli Helmitöiden vuosi -kirjassa. Neljä ketjua, joihin oli pujoteltu siemenhelmiä ja lehtiä, palmikoitiin lopuksi yhteen. Työ ei ollut hankala, mutta aikaa meni yllättävän paljon, koska solmusuojiin kiinnitettäviä ketjunpäitä oli kaikkiaan kahdeksan, ja joku jätti liian lyhyet langanpäät. Lopputulos on kyllä kovasti mieluinen, ja samalla tekniikalla aion tehdä jonkin toisenlaisenkin korun.

Muutaman silmukkamerkinkin taivuttelin. En olekaan itselleni tekemällä tehnyt merkkejä, vaan olen laittanut omaan pussukkaan merkit, joissa on ollut viallisia helmiä tai muuten jotain itsekritiikkiä aiheuttavaa. Nyt kerrankin tein merkit ihan varta vasten omaan käyttöön. Lenkit ovat ultralyhyet, jotta merkkejä olisi mukava käyttää 3 mm:n ja pienempien puikkojen kanssa.

Taas olin ehtinyt unohtaa, miten hauskaa helmeily on! Täytyy kaivaa jälleen pian välineet esille. Saa jotain blogattavaakin.

Kiiltävää

Olin viime viikolla Helmimeressä kurssilla. Eräs myyjistä mainosti kursseja, että siellä oppii kokeneempikin tekijä uusia asioita. Kurssi oli kuitenkin pieni pettymys. Opettajana oli henkilö, jota en ole koskaan aiemmin liikkeessä nähnyt, ja joka oli tosi tympääntyneen oloinen. Hän kyllä vastasi, jos osasi esittää oikeat kysymykset, mutta mitään vinkkejä ei pyytämättä herunut. Isoin miinus tuli siitä, ettei hän edes esitellyt itseään. En kuitenkaan saanut heti aikaiseksi lähettää palautetta. Ehkä sen voisi tehdä vieläkin.

Tavoitteenani oli opetella kurssilla tekemään lenkki, jossa ylimääräinen osa korupiikistä kierretään varren ympärille. Täydellisen siistiä lenkkiä en oppinut vieläkään, mutta muutamista helmistä tein killuttimia, jotka yhdistin puuhelmien kanssa kaulakoruksi:

Kurssiaikaa oli jäljellä, eikä tympääntynyt opettaja osannut suositella minulle mitään, enkä toisaalta halunnut tehdä maksetulla ajalla mitään sellaista, jonka jo osaan. Päädyin sitten kokeilemaan rautalankaan tehtyä rannerengasta. Rautalanka on valmiiksi muodossaan, joten helmien pujottelu siihen oli aika hankalaa. Opettaja käski kiinnittää isot helmet jälkikäteen taivuttamalla korupiikki pikkuhelmiketjun, mutta mielestäni olisi ollut helpompi tehdä helmi-korupiikkivirityksen ensin ja pujottaa ne koruun paikoilleen pikkuhelmien väliin.

Kotona tein rannerenkaalle pariksi kaulakorun vaijeriin, ja nyt tein em. viritykset ensin valmiiksi.


Näin Helmimeressä kaulakorun, joka oli tehty pujottamalla useampaan vaijeriin erimuotoisia helmiä ja viemällä välillä kaikki vaijerit ison helmen läpi. Ristin korun mielessäni runsaudensarveksi ja tein kotona punaisista helmistä rannerenkaan samalla tekniikalla. Korua oli hankala kuvata, sillä se on oikeasti ihan hyvännäköinen.


Väsäsin myös Lankaideaan lupaamani silmukkamerkit. Tilauksena oli punaisia, sinisiä ja valkoisia merkkejä.

Pylpyrät

Viime päivinä on blogeissa ja Ravelryssa vellonut keskustelu, mikä on itsesuunniteltua ja mikä ei. En mielelläni laita valmiin työn tietoihin, että ohje on oma, koska jos ottaa mallineuleen kirjasta ja neuloo esimerkiksi suorakaiteen muotoisen huivin, mikä siinä on omaa suunnittelua? Sekö, että on osannut kertoa mallineuleen silmukkamäärän kolmella? Mutta tällä kertaa uskaltaisin väittää, että oma on:

• Pylpyrä-kammekkäät
• Ohje: oma
• Lanka: Raijan Aitan paksumpi Wolli (70 % villaa, 30 % pellavaa, 100 g = 165 m)
  
• Langankulutus: 80 g
• Puikot: 3,75 mm
• Aloitettu ja valmistunut viime viikolla

Pylpyräkuvio on Sirkka-Liisa Riuskan kirjasta Neulomisen perustiedot. Aloitin kämmekkäät kärjestä, jotta lanka ei ainakaan loppuisi kesken, ja totesin saaneeni aikaiseksi kivan pykäreunuksen. Pylpyrät jäykistävät neuletta aika paljon, enemmän kuin tavalliset palmikot. Toisaalta taas yläreunasta tuli löysä. Aion tehdä uuden version aiheesta ja vähän kehitellä ideaa. Jos hyvin käy, niin ohjettakin voisi väsäillä, mutta lupaamaan en mene. Eniten minua askarruttaa, miten neulekaavion saisi tehtyä tietokoneella. Syysaamu-huivissa sain sovitettua kaavion tekstinkäsittelyn taulukkoon, mutta palmikonkierrot pitäisi saada vedettyä useamman ruudun yli. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Wolli oli luonnonläheisen tuntuista lankaa - kuin olisi nokkospehkoon pyllähtänyt. Valmiit kämmetkäätkin pistelevät ja kutittavat. Lisäksi neuloessa lanka pöllysi paljon, köh köh. Olisi niin mukava suosia suomalaisia valmistajia, mutku... Ostin kuitenkin messuilta kaksi vyyhtiä ohuempaa Wollia huivia varten, joten annan langalle toisen mahdollisuuden. Paksu Wolli ehti jo olla ehdolla villapuserolangaksi, mutta onneksi tuli kokeiltua ensin pienempään työhön.

Huomaattehan kämmekkäiden muodikkaan pituuden? Siitäs saitte kaikki te, jotka kiusasitte minua koulussa epämuodikkaiden vaatteiden takia!

Kävin vähän aikaa sitten Papruksessa, ja siellä myyjärouvalla oli helmiketju, joka oli kietaistu kaulaan samaan tapaan, kuin huivia tavataan pitää. Myyjä esitteli korua ja siihen tarvittavia välineitä siihen malliin, että päättelin apinoinnin olevan sallittua, jopa suotavaa. Ketjun päässä on antiikkiliikkeestä ostettu kristallikruunun palanen. Minun pitää kyllä miettiä, tuliko ketjusta liian levoton, ja meneekö se purkuun. Helmityön purkaminen ei onneksi kirpaise yhtä pahasti kuin neuleen.



Messuilla näin kaulakorun, jossa menee kaksinkertainen vaijeri ja isot ja pienet helmet vuorottelevat. Alun keskusteluun liittyen tämäkään ei siis ole omaa keksintöä. Yhdistelin erivärisiä helmiä ja tein vielä pariksi ranneketjun pienemmistä helmistä. Jos neuleiden edustava kuvaaminen on hankalaa, niin korujen vasta vaikeaa onkin. Nämäkin tuotokseni näyttävät kuvissa tosi pliisuilta.