Kisut

Kuten tiedetään, olen pupuihminen. Mutta jos pitäisi valita mieleisin lemmikki pupujen jälkeen, kissa kamppailisi kärkipaikoista. Lähipiirissä on kissojen ystäviä, ja niinpä minulle on kertynyt kissa-aiheista askartelumateriaalia.

Jehkottaren korttihaasteen teemana oli tehdä kortteja TAYS:n vastasyntyneiden teho-osastolle pikkuisten onnittelukorteiksi ja ilmeisestikin myös vanhempien tsemppaamiseksi. Toivottavasti sielläkin on kissaihmisiä, sillä kisukortteja syntyi useampikin. Nämä on tehty lautasliinasta leikatuista kissoista:

Korteista tuli mielestäni onnistuneita. Täytynee tehdä lisää jossain vaiheessa, kun noita lautasliinojakin on koko paketillinen. Värittelin myös pari leimakuvaa ja tein niistä kortit samaan haasteeseen.

Lahjat

Miehen kohtaloksi koitui tänä jouluna pehmeä paketti.

Raitasukat

• Ohje: 68 s, ranskalainen kantapää
  
• Koko: 42
• Lanka: Austermann Step (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 0004
  
• Langankulutus: 75 g
• Puikot: 2 mm
• Aloitettu: 16.12.2008
• Valmistunut: 23.12.2008

Oli kyllä vähällä, että mies olisi saanut vain lupauksen joskus valmistuvista sukista. Mutta aatonaattona, kun päätin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, heräsin klo: 5.30, eikä uni enää tullut silmään. Siispä nousin kuudelta ylös, ja kun mies lähti töihin, puikot vauhtiin.

Sukat on vaihteeksi neulottu ylhäältä alas. Mutta kylläpä oli tylsä vääntää kantalappua! Ensimmäiset miehelle neulomani sukat olivat muuten sopivat, mutta nauhakavennuksilla (tai oikeastaan lisäyksillä, koska kyseessä oli kärkialoitus) tehtyyn kärkeen jäi tyhjää. Niinpä tein nyt sädekavennuksen, ja se näyttää istuvan paremmin miehen jalkaan. Kärjen raidoituksestakin tuli nätti, vaikka vähän hirvitti, kun valkoisesta alkoi muodostua leveä raita.

Langan jojoba ja aloe vera selvästi tehosivat, sillä yleensä minulta halkeaa etusormista iho kakkosen puikoilla neuloessa, mutta tällä kertaa ei. Täytyy vain saada mies vakuuttumaan, että sukkia kannattaa käyttää ihoa vasten.

Miehen paketissa oli lisäksi messuilta ostettu tyynyliina. Kyllä, sydänkäpyset ovat suloisia.


Minä puolestani sain mieheltä neulekirjan:


Ihan omin päin hän ei sitä hankkinut, vaan sai kyllä tarkat ohjeet linkkeineen Book Depositoryyn. Pari viikkoa sitten tilasin myös itse Marianne Kinzelin huivikirjat. Pitsihuivien neulonta on ollut hiukan hyydyksissä viime aikoina, mutta enköhän uusien kirjojen myötä taas innostu. Kinzelin ohjeet ovat lähinnä pöytäliinoja, mutta kukapa kieltää käyttämästä niitä huiveina.


Mies kysyi sopivasti Stockmannilla, halusinko vielä jotain muuta joululahjaksi. No, halusinhan minä. Arvaa kuinka paljon sinua rakastan -sarjan kaikki neljä mukia on nyt kerätty.


Hyvää pyhien jatkoa!

Paketit

Toivotimme lähipiirille hyvät joulut tällaisilla korteilla:

Myös teille kaikille
Oikein hyvää joulua!
Kristus syntyy, kiittäkää!

Risuja

Kirjolohisukat tehtyäni harmittelin, ettei 100 g:n kerästä tullut polvisukkia. Sittemmin olen todennut, että säären puoliväliin yltävät sukat ovat mainiot pitkien hameiden kanssa, koska ne lämmittävät palelevia nilkkojani, vaikkeivät polveen asti ylläkään. Minulla oli kirjolohilangan kanssa yhtäaikaa ostettu samanmerkkinen vihreä-ruskea kerä. Päätin tehdä siitäkin pohjesukat, mutta halusin jotain kuviota mukaan.

Risuaita-sukat

• Ohje: Hepsi, lisäyksiä pohkeessa, lopussa 64 s
  
• Koko: 38
• Lanka: Scholler Stahl Fortissima Colori (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 17/Alpen
• Langankulutus: 80 g
• Puikot: 2 mm
• Aloitettu: 28.11.2008
• Valmistunut: 20.12.2008

Tein nyt toista kertaa ranskalaisen kantapään kärjestä ylös, ja siinä onkin suosikkikantapääni tällä hetkellä. Parasta on, ettei tarvitse neuloa tylsää kantalappua ja poimia silmukoita sen reunasta. On se hienoa, ettei sukkia tarvitse neuloa ainoastaan sillä koulussa opetetulla (ja ainoalla Novitan tuntemalla) tavalla!

Lanka näytti kerällä vähemmän ruskealta kuin neulottuna. Olisi ehkä jäänyt ostamatta, jos olisin tiennyt tuon, mutta sukat pääsevät ilman muuta käyttöön. Halusin tasaraidat, joten lankaa jäi tähteeksi. Olisi varmaan liikaa pyydetty, että leveäraitainen lanka suunniteltaisiin niin, ettei kerästä jää viidesosaa käyttämättä?

Värin nimi on Alpit. Alpeillahan on pysyvä lumi vähentynyt viime vuosikymmeninä hälyttävästi, eikä näissäkään sukissa juuri valkoista näy. Olkoon siis sukat kannanottoni ilmaston puolesta.

Edelliseen postaukseen olen lisännyt paremman kuvan.

Numerot

Päätin ilahduttaa itsetehdyllä kortilla henkilöä, joka on tottunut saamaan itsetehtyjä pupukortteja, puputtomalla kortilla. Jehkottaren korttihaasteessa oli tällä viikolla mielenkiintoinen luonnos, johon kuului vino, revitty reunus sekä numero. Mietin, miten nimipäiväkorttiin saa liitettyä numeron, mutta sitten hoksasin, että päiväyshän on mitä suurimmassa määrin numero.

Kuva on surkea. Piti turvautua skanneriin, koska joku tonttu (kirjaimellinen tai kuvaannollinen) oli jättänyt kameraan virran päälle, ja akku oli tyhjentynyt. En kai se ollut minä? Leimakuvan alla oleva paperi on hillitysti kuvioitu ruskea, ei puna-viherraidoitettu. Vaihdan paremman kuvan, kunhan kamera on saanut voimansa takaisin.


Lisäys: tässä hiukan parempi kuva. Jääköön tuo edellinenkin vertailun vuoksi. Kyllä meillä on surkea skanneri!

Söpö

Meille loikki pieni pupunen.

Pupu

• Ohje: Heart Strings Fiber Arts
  
• Lanka: Novita Isoveli, väri 061 sekä Nalle ja Maija
  
• Langankulutus: 55 g
• Puikot: 5 mm
• Aloitettu: 13.12.2008
• Valmistunut: 17.12.2008

Pupu lähtee pian jatkamaan matkaansa ja päätyy kummitytölle joululahjaksi. Pupuhan on simppeli neuloa, neliö sileää oikeaa, mutta kokoaminen onkin jo kinkkisempää. En ole nimittäin mikään käsinompelun ystävä. Hännäntypykkä on virkattu, samoin pupun kaulahuivi.

Pupulla on varsin mahtava peräsin. Se on tainnut olla ruoka-aikaan kotona. Söpöläinen se kyllä on. Täytyy äkkiä kääräistä pupu pakettiin, niin ei tule kiusausta pitää sitä itsellä.

Tympeys

Miten kivanoloisesta neuleesta saa tympeistä tympeimmän ikuisuusprojektin? No, se ei ole vaikeaa. Valitaan lankaa, joka neuloutuu huonohkosti ja jonka väri etoo. Ruvetaan neulomaan ilman mallitilkkuja tai laskelmia ja todetaan, että vaatteesta tulee ihan vääränkokoinen. Ei viitsitä purkaa, vaan keksitään vippaskonsteja, joiden onnistuminen epäilyttää. Käsiala osoittautuu epätasaiseksi. Todetaan, että sileä oikea edestakaisin on supertylsää, eikä Paon toisen tuotantokauden sisältävästä dvd-setistä riittänyt seuraa kuin noin kahdeksasosaan työstä. Haalitaan kirjastosta lisää videoita, jotta työn saisi loppuun (tässä vaiheessa on syytä selventää, että esimerkkineulojamme kuuluu niihin vastuuttomiin, talouskasvua jarruttaviin kansalaisiin, jotka jättivät digiboksin hankkimatta). Tuska ja epätoivo iskevät päälle täyslaidallisella. Mutta kun keitokseen lisätään ripaus ehtaa suomalaista sisua, niin saadaan...

Hamonen

• Ohje: Novita syksy 2008, malli 40
• Lanka: Novita Nalle, väri 248
  
• Langankulutus: 415 g
• Puikot: 3 mm
• Aloitettu: 7.8.2008
• Valmistunut: 13.12.2008

Poikittain neulottu hame, johon tehdään kiiloja lyhennetyillä kerroksilla, oli ideana kiinnostava, varsinkin kun se esiintyi tehdään kaikki niin kuin ennenkin ja kierrätetään vanhoja ideoita -lehdessä. Mutta kuten yllä olevasta tilityksestä voi päätellä, alkuhuuma laantui hyvin pian. Ostin langan samoihin aikoihin, kun tein Swallowtailia, koska tummanruskea oli silloin värimaailmassani pinnalla. Mutta kun huiviin käyttämässäni Baby Ullin ruskeassa oli sitä jotakin, mikä sai värin hehkumaan, Nalle oli vain tympeän ruskeaa. Lähinnä väristä tulee mieleen... no niin, antaa olla.

Olin tehnyt hameeseen muutaman kiilan, kun rupesin laskeskelemaan, että kerroskorkeuteni on matalampi kuin ohjeen tiheydessä ja hameesta uhkaa tulla liian kapea. Purkaminen olisi käynyt liiaksi luonnolle, joten päätin neuloa yhden kiilan lisää. Onneksi ompelukurssilla tuli esiin se seikka, että jos hameessa ei ole vetoketjua, ei riitä, että se ylettyy vyötärön ympäri - sen on mahduttava läpi myös lantiosta. Tein siis vielä yhden kiilan lisää; niitä tuli yhteensä 14 ohjeen 12 sijaan.

Tein ylä- ja alareunaan eli neulesuunnan sivureunoihin muutaman silmukan helmineuletta. Siitä huolimatta hameen reunat kääntyivät pahasti rullalle. Kastelin reunat ja prässäsin ne silitysraudalla kahteen kertaan, kunnes ne asettuivat aloilleen. En tiedä, miten Novitalla homma hoidettiin; ohjeessa nimittäin reunatkin ovat sileää oikeaa.

Suosituskokoa pienemmistä puikoista huolimatta neulepinta on epätasainen ja lyhennetyt kerrokset pistävät silmään. Lisäksi hame näyttää jo nyt uutena huopuneelta - siis niistäkin kohdista, jotka eivät joutuneet kasteluun ja prässäykseen. En siis ole kauhean tyytyväinen lopputulokseen. Ja minulla on flunssakin.

Mutta hame ainakin pyörähtelee kivasti.

Hanget

Hanget korkeat nietokset taitavat nykyaikana jäädä haaveeksi. Onneksi sentään korteissa voi tunnelmoida tykkylumilla ja kinoksilla. Mies täytti vuosia, ja sen kunniaksi nakersin 3D-pupukortin Jehkottaren korttihaasteen luonnoksen pohjalta. Olen kyllä aika kyllästynyt 3D-kuviin, mutta täytyy tehdä varastot pois.

Aiheeseen sopivasti mies sai lahjaksi keraamisen pupukyltin, joka on Hannele Hämäläisen kädenjälkeä ja peräisin Seinäjoen messuilta.

Lahjontaa

Neuleporukkamme vietti eilen pikkujoulut, jotka olivat - kuten usein käy - hyvin hauskat. Söimme fetapiirakkaa ja valkosuklaa-mustaherukkamoussekakkua. Ohjelmaan kuului tietysti lahjontaa. Minulle lahjan antoi Carita, ja se sisälsi juuri minun ruskeaa Silkegarnia, suklaata, teepallon ja suloisen päkänapin kauniisti koristellussa pussissa.

Minä taas lahjoin Päivin bambuisella sukkalangalla, silmukkamerkeillä ja makeaakin mahtui mukaan. Naamioin systeemin hillopurkiksi. Juuri ennen lahjojen jakoa Päivi kertoi, ettei hän ole oppinut käyttämään silmukkamerkkejä, ja minä jo henkisesti taoin päätäni pöytään, mutta nyt Päivi lupasi opetella. :)

Meille tuli tänään aivan uudenlainen Aamulehti. Lehti oli kauttaaltaan väritetty onnistuneella yhdistelmällä murrettua punaista ja vihreää., juuri minun väreilläni. Uudessa ulkonäössä oli tosin sellainen pikku ongelma, että lehden lukeminen oli hyvin hankalaa, paikoin mahdotonta. Pakko oli laittaa negatiivista palautetta.

Muuttumassa

Tervetuloa seuraamaan muuttumisleikkiämme! Tämänkertainen muuttujamme on Vieno Mekkonen Kaapinperän pitäjästä. Vieno on ollut jo pitkään tyytymätön ulkonäköönsä eikä juuri ole kehdannut ihmisten ilmoille tulla. Vieno on mielestään tasapaksu ja tylsä ja kaipasi radikaalia muutosta.

Ensimmäiseksi päätimme, että Vienon kankaan pituudesta napsaistaan reilusti pois. Yläosa sai lähteä ja alaosaan tehtiin muodikas epäsymmetrinen kiilaleikkaus. Latvat värjättiin Vienon luonnolliseen kauniiseen tummanpunaiseen väriin sointuvalla ruskealla.

Kankauksen jälkeen Vieno ehostettiin punaisella nyörillä. Nyöri ommeltiin kiemuroille, jotka korostavat Vienon uuden leikkauksen muotoja.

Lopuksi Vieno sai valita kauden mallistosta mieleisensä vyötärökuminauhan. Vieno Mekkonen on niin tyytyväinen muodonmuutokseensa, että hän vaihtoi nimensä Ilona Hamoseksi.

Historiaa

Lähdin Lapaskuuhun heppoisin tavoittein eli lupauduin tekemään yhdet tai kahdet käsineet. Tavoite täyttyi, sillä sain aikaiseksi kahdet kämmekkäät, Pylpyrät ja nämä:

Kämmekkäät

• Ohje: Fabel-sormikkaista muokattu, 56 s
• Lanka: On-line Supersocke 100 (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 908
• Langankulutus: 30 g
• Puikot: 2 mm
• Aloitettu: joskus viikko sitten
• Valmistunut: 30.11.2008

Ensinnäkin pitäisi kirjata neuleen aloituspäivä ylös Ravelryyn tai vaikka paperilapulle, koska ei sitä kuitenkaan parin päivän päästä enää muista. Toiseksi toinenkin kämmekäs on olemassa, mutta kuvaaja on reissussa, eikä yhteistyö itselaukaisijan kanssa sujunut. Kolmanneksi peukusta tuli liian pieni, resorista löysä. Aion jossain vaiheessa neuloa elämäni ensimmäiset sormikkaat, joten kämmekkäät toimivat ohjeen testauksena.

Rannetukena kuvassa lepäilevät Secretwoolista saadut messupalkkalangat "Cascadezzot". Katselin nimittäin kaupan sivuilta lankoja ja kerroin haluavani Cascadezzoa. Katja ihmetteli, ettei hänellä sellaista lankaa ole. Viimein saimme selvitettyä, että kyseessä on Cascade 220 -lanka. Se vain näyttää yhteenkirjoitettuna sopivalla fontilla Cascadezzolta. Kuka kirjoittaisi kirjan Väärin ymmärretyt lankojen nimet? Sain lankaa puserollisen verran, ehkä ylikin. Niistä tulee Wisteria, ehkä.

Minulle tuli äkillinen tarve muistella vanhoja. Juttu on vanha tuttu, mutta viimeksi näin sen Marilla. Tapojeni mukaisesti rajoittaudun vain käsitöihin (puputkin taitavat jäädä pois tällä kertaa).

Kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 1998...
1. Olin Helsingissä työhaastattelussa ja kävin samalla ensimmäistä kertaa Novitan tehtaanmyymälässä. Ostin kilon viininpunaista Nallea. Aloitin puseron. Se on vieläkin kesken. Nolottaa.
2. Neuloin Novitan Chenillestä takin. Vaikka kaikki kerät olivat samaa värjäyserää, takakappaleessa yksi kerä oli erivärinen kuin muut, mutta huomasin sen vasta, kun kappale oli valmis. Kappale piti lähettää Novitalle tutkimuksiin. Sain hyvitykseksi lisää Chenilleä, mutta jouduin neulomaan takakappaleen uudelleen. Kaikesta huolimatta työ valmistui ja neuloin sille pariksi hameenkin.
3. Ompelin aika paljon.

Viisi vuotta sitten, eli vuonna 2003...
1. Neuloin villatakin poikaystävälleni eli tulevalle miehelleni, koska en ollut kuullut sitä viisautta, että jos aikoo pitää miehen itsellään, vasta häiden jälkeen saa neuloa puseroita. Naimisissa ollaan kyllä edelleen.
2. Aloitin kalligrafian.
3. Askartelin ensimmäistä kertaa joulukortit, ja siitä alkoi varustelukierre.

Kolme vuotta sitten, eli vuonna 2005...
1. Laatimani pieni neuleohje julkaistiin Ullassa.
2. Neuloin liskopipon.
3. Neuloin paljon muutakin, mutta en nähtävästi mitään mieleenpainuvaa.

Vuosi sitten, eli vuonna 2007...
1. Osallistuin ensimmäistä kertaa Lankahamstereihin.
2. Neuloin ison kasan huiveja.
3. Voitin Fufo-tempauksen arvonnassa sukkalankaa, mikä johti seuraavan kategorian ykköskohtaan.

Tänä vuonna tähän mennessä...
1. Olen opetellut neulomaan sukkia ja tykkään niistä kovasti.
2. Olen ollut harvinaisen sosiaalinen ja tutustunut moniin neulojiin käymällä tapaamisessa Joensuussa ja Seinäjoen käsityömessuilla.
3. Olen ruvennut taas ompelemaan kansalaisopiston kurssin innoittamana.

Eilen...
1. Neuloin sukkaa kampaajalla.
2. Neuloin sukkaa kotona.
3. Hermoilin, etteivät joulukortit ole vieläkään tehtynä.

Tänään...
1. Uusin huivini kävi kirkossa.
2. Päättelin em. kämmekkäiden langanpäät.
3. Aloitan ehkä uuden huivin.

Huomenna...
1. Ompelen.
2. Yritän muistaa ostaa vetoketjun ompelukseen.
3. Neulon sukkaa tai huivia.

Ensi vuonna...
1. Neulon varastolankojani enkä osta uusia.
2. Aloitan joulukorttien teon jo kesällä, niin ei tule stressiä.
3. Pidän kaikki käsityötarvikkeeni yhdessä tietyssä paikassa, ettei hyvää neulomisaikaa mene tavaroiden etsimiseen.

Huom! "Ensi vuonna" -kohdassa kaikki mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ja tapahtumiin ovat puhtaita sattumia.

Kiiltävää

Olin viime viikolla Helmimeressä kurssilla. Eräs myyjistä mainosti kursseja, että siellä oppii kokeneempikin tekijä uusia asioita. Kurssi oli kuitenkin pieni pettymys. Opettajana oli henkilö, jota en ole koskaan aiemmin liikkeessä nähnyt, ja joka oli tosi tympääntyneen oloinen. Hän kyllä vastasi, jos osasi esittää oikeat kysymykset, mutta mitään vinkkejä ei pyytämättä herunut. Isoin miinus tuli siitä, ettei hän edes esitellyt itseään. En kuitenkaan saanut heti aikaiseksi lähettää palautetta. Ehkä sen voisi tehdä vieläkin.

Tavoitteenani oli opetella kurssilla tekemään lenkki, jossa ylimääräinen osa korupiikistä kierretään varren ympärille. Täydellisen siistiä lenkkiä en oppinut vieläkään, mutta muutamista helmistä tein killuttimia, jotka yhdistin puuhelmien kanssa kaulakoruksi:

Kurssiaikaa oli jäljellä, eikä tympääntynyt opettaja osannut suositella minulle mitään, enkä toisaalta halunnut tehdä maksetulla ajalla mitään sellaista, jonka jo osaan. Päädyin sitten kokeilemaan rautalankaan tehtyä rannerengasta. Rautalanka on valmiiksi muodossaan, joten helmien pujottelu siihen oli aika hankalaa. Opettaja käski kiinnittää isot helmet jälkikäteen taivuttamalla korupiikki pikkuhelmiketjun, mutta mielestäni olisi ollut helpompi tehdä helmi-korupiikkivirityksen ensin ja pujottaa ne koruun paikoilleen pikkuhelmien väliin.

Kotona tein rannerenkaalle pariksi kaulakorun vaijeriin, ja nyt tein em. viritykset ensin valmiiksi.


Näin Helmimeressä kaulakorun, joka oli tehty pujottamalla useampaan vaijeriin erimuotoisia helmiä ja viemällä välillä kaikki vaijerit ison helmen läpi. Ristin korun mielessäni runsaudensarveksi ja tein kotona punaisista helmistä rannerenkaan samalla tekniikalla. Korua oli hankala kuvata, sillä se on oikeasti ihan hyvännäköinen.


Väsäsin myös Lankaideaan lupaamani silmukkamerkit. Tilauksena oli punaisia, sinisiä ja valkoisia merkkejä.

Kaulaillen

Viime päivinä olen realisoinut syksyn messuostoksia.

• Lace Ribbon Scarf
  
• Ohje: Knitty Spring 2008, mutta vain 35 s
• Lanka: Colinette Jitterbug (100 % merinovillaa, 110 g = 291 m), väri 75
  
• Langankulutus: 110 g
• Puikot: 4 mm
• Aloitettu: 28.10.2008
• Valmistunut: 21.11.2008

Haaveenani oli pitkän pitkä kapea huivi, joka yltää kaulan ympäri ainakin pari kertaa. Vyyhti Jitterbugia ei kuitenkaan riittänyt kovin pitkälle, ja leveyttäkin tuli enemmän kuin toivoin. Täytyy siis tehdä toinenkin Lace Ribbon. Aiemmin olen virkannut Jitterbugia, nyt lankaan tuli ensikosketus puikkojen kanssa, ja kylläpä oli ihanaa! Jitterbug loikkasi suosikkilankalistalleni kärkipäähän.

Huivi kuulemma rullautuu käytössä. Ainakaan vielä ei sellaista ole havaittavissa, mutta teinkin reunat Silver Bells Scarfista opitulla menetelmällä eli kahden silmukan sileällä nurjalla. Mielestäni siten tulee kauniimpi reunus kuin ainaoikeinsilmukoilla.

Koska halusin saada sen pitkän, kapean huivin, otin käyttöön Kädentaidoilta ostetun käsinkehrätyn silkkilangan. Tarkoitus oli neuloa jotain, mutta lanka ei näyttänyt neuleessa hyvältä. Otin siis virkkuukoukun esiin ja kehitin ikioman mallivirkkauksen: 2 kjs, 1 ks ensimmäiseen kjs:aan. Todennäköisesti tuo on jossain kirjassakin, mutta tulipa nyt keksittyä pyörä uudelleen. Tuloksena oli ahamainen ketju. Silkkilanka meni tuhannelle sykkyrälle, joten suurin osa ajasta meni lanagn selvittämiseen.


Kuvasta huomaisin, että minulla on tahra paidassa. Ja on ihan juuri pesusta tullut paita. Mahtavaa.

Virkkailin silkkilankaa illalla yhdentoista aikaan puolinukuksissa. Sain vielä idean tehdä kukkasen virkkaamalla parin kerroksen ajan kolme kiinteää silmukkaa jokaiseen silmukkaan. Lopuksi ompelin kukkaa kasaan, ja siitähän tulikin neilikka. Kiinnitin taakse hakaneulan. Täytyy kyllä myöntää, että yleensä yöaikaan saadut ideat eivät näytä enää aamulla hyviltä, mutta tämä kerta oli poikkeus.


Lopuksi haluan jakaa kanssanne hiukan tahatonta huumoria. Käyn erään Tampereen naapurikunnan eräällä yläasteella step-jumpassa. Steppilautavaraston seinällä on huolellisesti muotoiltu tiedote:


Olen hiukan huolissani nuorisostamme. Miten on mahdollista, ettei lappusta ole paranneltu tai kommentoitu mitenkään, kun kyse sentään on yläasteesta? Ehkä varston ovessa oleva lukko on vaikuttanut asiaan. Myös tällainen kieltotaulu on pitänyt tällätä pukuhuoneen oveen:


Vakavasti ottaen olen ihmeissäni, että tuollainen viesti täytyy erikseen laittaa esille. Mutta koska vain kännykällä kuvaaminen on kiellettyä, saatoinkin hyvällä omallatunnolla räpsiä nämä kuvat kameralla.