Kisut

Kuten tiedetään, olen pupuihminen. Mutta jos pitäisi valita mieleisin lemmikki pupujen jälkeen, kissa kamppailisi kärkipaikoista. Lähipiirissä on kissojen ystäviä, ja niinpä minulle on kertynyt kissa-aiheista askartelumateriaalia.

Jehkottaren korttihaasteen teemana oli tehdä kortteja TAYS:n vastasyntyneiden teho-osastolle pikkuisten onnittelukorteiksi ja ilmeisestikin myös vanhempien tsemppaamiseksi. Toivottavasti sielläkin on kissaihmisiä, sillä kisukortteja syntyi useampikin. Nämä on tehty lautasliinasta leikatuista kissoista:

Korteista tuli mielestäni onnistuneita. Täytynee tehdä lisää jossain vaiheessa, kun noita lautasliinojakin on koko paketillinen. Värittelin myös pari leimakuvaa ja tein niistä kortit samaan haasteeseen.

Lahjat

Miehen kohtaloksi koitui tänä jouluna pehmeä paketti.

Raitasukat

• Ohje: 68 s, ranskalainen kantapää
  
• Koko: 42
• Lanka: Austermann Step (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 0004
  
• Langankulutus: 75 g
• Puikot: 2 mm
• Aloitettu: 16.12.2008
• Valmistunut: 23.12.2008

Oli kyllä vähällä, että mies olisi saanut vain lupauksen joskus valmistuvista sukista. Mutta aatonaattona, kun päätin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, heräsin klo: 5.30, eikä uni enää tullut silmään. Siispä nousin kuudelta ylös, ja kun mies lähti töihin, puikot vauhtiin.

Sukat on vaihteeksi neulottu ylhäältä alas. Mutta kylläpä oli tylsä vääntää kantalappua! Ensimmäiset miehelle neulomani sukat olivat muuten sopivat, mutta nauhakavennuksilla (tai oikeastaan lisäyksillä, koska kyseessä oli kärkialoitus) tehtyyn kärkeen jäi tyhjää. Niinpä tein nyt sädekavennuksen, ja se näyttää istuvan paremmin miehen jalkaan. Kärjen raidoituksestakin tuli nätti, vaikka vähän hirvitti, kun valkoisesta alkoi muodostua leveä raita.

Langan jojoba ja aloe vera selvästi tehosivat, sillä yleensä minulta halkeaa etusormista iho kakkosen puikoilla neuloessa, mutta tällä kertaa ei. Täytyy vain saada mies vakuuttumaan, että sukkia kannattaa käyttää ihoa vasten.

Miehen paketissa oli lisäksi messuilta ostettu tyynyliina. Kyllä, sydänkäpyset ovat suloisia.


Minä puolestani sain mieheltä neulekirjan:


Ihan omin päin hän ei sitä hankkinut, vaan sai kyllä tarkat ohjeet linkkeineen Book Depositoryyn. Pari viikkoa sitten tilasin myös itse Marianne Kinzelin huivikirjat. Pitsihuivien neulonta on ollut hiukan hyydyksissä viime aikoina, mutta enköhän uusien kirjojen myötä taas innostu. Kinzelin ohjeet ovat lähinnä pöytäliinoja, mutta kukapa kieltää käyttämästä niitä huiveina.


Mies kysyi sopivasti Stockmannilla, halusinko vielä jotain muuta joululahjaksi. No, halusinhan minä. Arvaa kuinka paljon sinua rakastan -sarjan kaikki neljä mukia on nyt kerätty.


Hyvää pyhien jatkoa!

Paketit

Toivotimme lähipiirille hyvät joulut tällaisilla korteilla:

Myös teille kaikille
Oikein hyvää joulua!
Kristus syntyy, kiittäkää!

Risuja

Kirjolohisukat tehtyäni harmittelin, ettei 100 g:n kerästä tullut polvisukkia. Sittemmin olen todennut, että säären puoliväliin yltävät sukat ovat mainiot pitkien hameiden kanssa, koska ne lämmittävät palelevia nilkkojani, vaikkeivät polveen asti ylläkään. Minulla oli kirjolohilangan kanssa yhtäaikaa ostettu samanmerkkinen vihreä-ruskea kerä. Päätin tehdä siitäkin pohjesukat, mutta halusin jotain kuviota mukaan.

Risuaita-sukat

• Ohje: Hepsi, lisäyksiä pohkeessa, lopussa 64 s
  
• Koko: 38
• Lanka: Scholler Stahl Fortissima Colori (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 17/Alpen
• Langankulutus: 80 g
• Puikot: 2 mm
• Aloitettu: 28.11.2008
• Valmistunut: 20.12.2008

Tein nyt toista kertaa ranskalaisen kantapään kärjestä ylös, ja siinä onkin suosikkikantapääni tällä hetkellä. Parasta on, ettei tarvitse neuloa tylsää kantalappua ja poimia silmukoita sen reunasta. On se hienoa, ettei sukkia tarvitse neuloa ainoastaan sillä koulussa opetetulla (ja ainoalla Novitan tuntemalla) tavalla!

Lanka näytti kerällä vähemmän ruskealta kuin neulottuna. Olisi ehkä jäänyt ostamatta, jos olisin tiennyt tuon, mutta sukat pääsevät ilman muuta käyttöön. Halusin tasaraidat, joten lankaa jäi tähteeksi. Olisi varmaan liikaa pyydetty, että leveäraitainen lanka suunniteltaisiin niin, ettei kerästä jää viidesosaa käyttämättä?

Värin nimi on Alpit. Alpeillahan on pysyvä lumi vähentynyt viime vuosikymmeninä hälyttävästi, eikä näissäkään sukissa juuri valkoista näy. Olkoon siis sukat kannanottoni ilmaston puolesta.

Edelliseen postaukseen olen lisännyt paremman kuvan.

Numerot

Päätin ilahduttaa itsetehdyllä kortilla henkilöä, joka on tottunut saamaan itsetehtyjä pupukortteja, puputtomalla kortilla. Jehkottaren korttihaasteessa oli tällä viikolla mielenkiintoinen luonnos, johon kuului vino, revitty reunus sekä numero. Mietin, miten nimipäiväkorttiin saa liitettyä numeron, mutta sitten hoksasin, että päiväyshän on mitä suurimmassa määrin numero.

Kuva on surkea. Piti turvautua skanneriin, koska joku tonttu (kirjaimellinen tai kuvaannollinen) oli jättänyt kameraan virran päälle, ja akku oli tyhjentynyt. En kai se ollut minä? Leimakuvan alla oleva paperi on hillitysti kuvioitu ruskea, ei puna-viherraidoitettu. Vaihdan paremman kuvan, kunhan kamera on saanut voimansa takaisin.


Lisäys: tässä hiukan parempi kuva. Jääköön tuo edellinenkin vertailun vuoksi. Kyllä meillä on surkea skanneri!

Söpö

Meille loikki pieni pupunen.

Pupu

• Ohje: Heart Strings Fiber Arts
  
• Lanka: Novita Isoveli, väri 061 sekä Nalle ja Maija
  
• Langankulutus: 55 g
• Puikot: 5 mm
• Aloitettu: 13.12.2008
• Valmistunut: 17.12.2008

Pupu lähtee pian jatkamaan matkaansa ja päätyy kummitytölle joululahjaksi. Pupuhan on simppeli neuloa, neliö sileää oikeaa, mutta kokoaminen onkin jo kinkkisempää. En ole nimittäin mikään käsinompelun ystävä. Hännäntypykkä on virkattu, samoin pupun kaulahuivi.

Pupulla on varsin mahtava peräsin. Se on tainnut olla ruoka-aikaan kotona. Söpöläinen se kyllä on. Täytyy äkkiä kääräistä pupu pakettiin, niin ei tule kiusausta pitää sitä itsellä.

Tympeys

Miten kivanoloisesta neuleesta saa tympeistä tympeimmän ikuisuusprojektin? No, se ei ole vaikeaa. Valitaan lankaa, joka neuloutuu huonohkosti ja jonka väri etoo. Ruvetaan neulomaan ilman mallitilkkuja tai laskelmia ja todetaan, että vaatteesta tulee ihan vääränkokoinen. Ei viitsitä purkaa, vaan keksitään vippaskonsteja, joiden onnistuminen epäilyttää. Käsiala osoittautuu epätasaiseksi. Todetaan, että sileä oikea edestakaisin on supertylsää, eikä Paon toisen tuotantokauden sisältävästä dvd-setistä riittänyt seuraa kuin noin kahdeksasosaan työstä. Haalitaan kirjastosta lisää videoita, jotta työn saisi loppuun (tässä vaiheessa on syytä selventää, että esimerkkineulojamme kuuluu niihin vastuuttomiin, talouskasvua jarruttaviin kansalaisiin, jotka jättivät digiboksin hankkimatta). Tuska ja epätoivo iskevät päälle täyslaidallisella. Mutta kun keitokseen lisätään ripaus ehtaa suomalaista sisua, niin saadaan...

Hamonen

• Ohje: Novita syksy 2008, malli 40
• Lanka: Novita Nalle, väri 248
  
• Langankulutus: 415 g
• Puikot: 3 mm
• Aloitettu: 7.8.2008
• Valmistunut: 13.12.2008

Poikittain neulottu hame, johon tehdään kiiloja lyhennetyillä kerroksilla, oli ideana kiinnostava, varsinkin kun se esiintyi tehdään kaikki niin kuin ennenkin ja kierrätetään vanhoja ideoita -lehdessä. Mutta kuten yllä olevasta tilityksestä voi päätellä, alkuhuuma laantui hyvin pian. Ostin langan samoihin aikoihin, kun tein Swallowtailia, koska tummanruskea oli silloin värimaailmassani pinnalla. Mutta kun huiviin käyttämässäni Baby Ullin ruskeassa oli sitä jotakin, mikä sai värin hehkumaan, Nalle oli vain tympeän ruskeaa. Lähinnä väristä tulee mieleen... no niin, antaa olla.

Olin tehnyt hameeseen muutaman kiilan, kun rupesin laskeskelemaan, että kerroskorkeuteni on matalampi kuin ohjeen tiheydessä ja hameesta uhkaa tulla liian kapea. Purkaminen olisi käynyt liiaksi luonnolle, joten päätin neuloa yhden kiilan lisää. Onneksi ompelukurssilla tuli esiin se seikka, että jos hameessa ei ole vetoketjua, ei riitä, että se ylettyy vyötärön ympäri - sen on mahduttava läpi myös lantiosta. Tein siis vielä yhden kiilan lisää; niitä tuli yhteensä 14 ohjeen 12 sijaan.

Tein ylä- ja alareunaan eli neulesuunnan sivureunoihin muutaman silmukan helmineuletta. Siitä huolimatta hameen reunat kääntyivät pahasti rullalle. Kastelin reunat ja prässäsin ne silitysraudalla kahteen kertaan, kunnes ne asettuivat aloilleen. En tiedä, miten Novitalla homma hoidettiin; ohjeessa nimittäin reunatkin ovat sileää oikeaa.

Suosituskokoa pienemmistä puikoista huolimatta neulepinta on epätasainen ja lyhennetyt kerrokset pistävät silmään. Lisäksi hame näyttää jo nyt uutena huopuneelta - siis niistäkin kohdista, jotka eivät joutuneet kasteluun ja prässäykseen. En siis ole kauhean tyytyväinen lopputulokseen. Ja minulla on flunssakin.

Mutta hame ainakin pyörähtelee kivasti.

Hanget

Hanget korkeat nietokset taitavat nykyaikana jäädä haaveeksi. Onneksi sentään korteissa voi tunnelmoida tykkylumilla ja kinoksilla. Mies täytti vuosia, ja sen kunniaksi nakersin 3D-pupukortin Jehkottaren korttihaasteen luonnoksen pohjalta. Olen kyllä aika kyllästynyt 3D-kuviin, mutta täytyy tehdä varastot pois.

Aiheeseen sopivasti mies sai lahjaksi keraamisen pupukyltin, joka on Hannele Hämäläisen kädenjälkeä ja peräisin Seinäjoen messuilta.

Lahjontaa

Neuleporukkamme vietti eilen pikkujoulut, jotka olivat - kuten usein käy - hyvin hauskat. Söimme fetapiirakkaa ja valkosuklaa-mustaherukkamoussekakkua. Ohjelmaan kuului tietysti lahjontaa. Minulle lahjan antoi Carita, ja se sisälsi juuri minun ruskeaa Silkegarnia, suklaata, teepallon ja suloisen päkänapin kauniisti koristellussa pussissa.

Minä taas lahjoin Päivin bambuisella sukkalangalla, silmukkamerkeillä ja makeaakin mahtui mukaan. Naamioin systeemin hillopurkiksi. Juuri ennen lahjojen jakoa Päivi kertoi, ettei hän ole oppinut käyttämään silmukkamerkkejä, ja minä jo henkisesti taoin päätäni pöytään, mutta nyt Päivi lupasi opetella. :)

Meille tuli tänään aivan uudenlainen Aamulehti. Lehti oli kauttaaltaan väritetty onnistuneella yhdistelmällä murrettua punaista ja vihreää., juuri minun väreilläni. Uudessa ulkonäössä oli tosin sellainen pikku ongelma, että lehden lukeminen oli hyvin hankalaa, paikoin mahdotonta. Pakko oli laittaa negatiivista palautetta.

Muuttumassa

Tervetuloa seuraamaan muuttumisleikkiämme! Tämänkertainen muuttujamme on Vieno Mekkonen Kaapinperän pitäjästä. Vieno on ollut jo pitkään tyytymätön ulkonäköönsä eikä juuri ole kehdannut ihmisten ilmoille tulla. Vieno on mielestään tasapaksu ja tylsä ja kaipasi radikaalia muutosta.

Ensimmäiseksi päätimme, että Vienon kankaan pituudesta napsaistaan reilusti pois. Yläosa sai lähteä ja alaosaan tehtiin muodikas epäsymmetrinen kiilaleikkaus. Latvat värjättiin Vienon luonnolliseen kauniiseen tummanpunaiseen väriin sointuvalla ruskealla.

Kankauksen jälkeen Vieno ehostettiin punaisella nyörillä. Nyöri ommeltiin kiemuroille, jotka korostavat Vienon uuden leikkauksen muotoja.

Lopuksi Vieno sai valita kauden mallistosta mieleisensä vyötärökuminauhan. Vieno Mekkonen on niin tyytyväinen muodonmuutokseensa, että hän vaihtoi nimensä Ilona Hamoseksi.