Pylpyrät

Viime päivinä on blogeissa ja Ravelryssa vellonut keskustelu, mikä on itsesuunniteltua ja mikä ei. En mielelläni laita valmiin työn tietoihin, että ohje on oma, koska jos ottaa mallineuleen kirjasta ja neuloo esimerkiksi suorakaiteen muotoisen huivin, mikä siinä on omaa suunnittelua? Sekö, että on osannut kertoa mallineuleen silmukkamäärän kolmella? Mutta tällä kertaa uskaltaisin väittää, että oma on:

• Pylpyrä-kammekkäät
• Ohje: oma
• Lanka: Raijan Aitan paksumpi Wolli (70 % villaa, 30 % pellavaa, 100 g = 165 m)
  
• Langankulutus: 80 g
• Puikot: 3,75 mm
• Aloitettu ja valmistunut viime viikolla

Pylpyräkuvio on Sirkka-Liisa Riuskan kirjasta Neulomisen perustiedot. Aloitin kämmekkäät kärjestä, jotta lanka ei ainakaan loppuisi kesken, ja totesin saaneeni aikaiseksi kivan pykäreunuksen. Pylpyrät jäykistävät neuletta aika paljon, enemmän kuin tavalliset palmikot. Toisaalta taas yläreunasta tuli löysä. Aion tehdä uuden version aiheesta ja vähän kehitellä ideaa. Jos hyvin käy, niin ohjettakin voisi väsäillä, mutta lupaamaan en mene. Eniten minua askarruttaa, miten neulekaavion saisi tehtyä tietokoneella. Syysaamu-huivissa sain sovitettua kaavion tekstinkäsittelyn taulukkoon, mutta palmikonkierrot pitäisi saada vedettyä useamman ruudun yli. Vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Wolli oli luonnonläheisen tuntuista lankaa - kuin olisi nokkospehkoon pyllähtänyt. Valmiit kämmetkäätkin pistelevät ja kutittavat. Lisäksi neuloessa lanka pöllysi paljon, köh köh. Olisi niin mukava suosia suomalaisia valmistajia, mutku... Ostin kuitenkin messuilta kaksi vyyhtiä ohuempaa Wollia huivia varten, joten annan langalle toisen mahdollisuuden. Paksu Wolli ehti jo olla ehdolla villapuserolangaksi, mutta onneksi tuli kokeiltua ensin pienempään työhön.

Huomaattehan kämmekkäiden muodikkaan pituuden? Siitäs saitte kaikki te, jotka kiusasitte minua koulussa epämuodikkaiden vaatteiden takia!

Kävin vähän aikaa sitten Papruksessa, ja siellä myyjärouvalla oli helmiketju, joka oli kietaistu kaulaan samaan tapaan, kuin huivia tavataan pitää. Myyjä esitteli korua ja siihen tarvittavia välineitä siihen malliin, että päättelin apinoinnin olevan sallittua, jopa suotavaa. Ketjun päässä on antiikkiliikkeestä ostettu kristallikruunun palanen. Minun pitää kyllä miettiä, tuliko ketjusta liian levoton, ja meneekö se purkuun. Helmityön purkaminen ei onneksi kirpaise yhtä pahasti kuin neuleen.



Messuilla näin kaulakorun, jossa menee kaksinkertainen vaijeri ja isot ja pienet helmet vuorottelevat. Alun keskusteluun liittyen tämäkään ei siis ole omaa keksintöä. Yhdistelin erivärisiä helmiä ja tein vielä pariksi ranneketjun pienemmistä helmistä. Jos neuleiden edustava kuvaaminen on hankalaa, niin korujen vasta vaikeaa onkin. Nämäkin tuotokseni näyttävät kuvissa tosi pliisuilta.