Kävyt

Vaiheessa olleista korteista tuli tällaisia. Kuvio ja teksti on tehty leimasimilla.

Kristus syntyy, kiittäkää!
Hyvää Joulua!

Christ is born, glorify Him!
Merry Christmas!

Kannat

Minulla on jo muutaman kuukauden ajan ikävä vaiva, plantaarifaskiitti, eli jalkapohjan kalvon tulehdus, joka aiheuttaa kipua kantapäihin. Lääketieteellinen repertuaari on käyty läpi kortisoniruiskeistä särkylääkekuureihin, mutta viimein pääsin pitkän odottelun jälkeen fysioterapeutin käsittelyyn. Jalkapohjiin annetaan ultraääntä, teen kiltisti vihaamiani pitkiä venytyksiä ja kävelen vain välttämättömän. Tuntuu, että jotain hyötyä noista on ollut, mutta varaudun kuitenkin pitkään toipumisaikaan.

Lääkärin kehotuksesta hankin myös lujapohjaiset kengät. Ne näyttivät kaupassa ihan siedettäviltä, mutta kotimatkalla ne muuttuivat Mr. Lordin talvilenkkareiksi. Onneksi kengännumeroni ei ole 45, sillä jo kolmekasinkin popot näyttävät jättimäisiltä. Mutta neulojalla on ratkaisu kaikkeen. Tekaisin pikapikaa lankavaraston epämääräisistä tähteistä kengänsuun päälle laitettavat nilkkaimet, jotka hiukan pehmentävät jalkineiden ilmettä.

Mutta on kengissä hyvätkin puolensa. Jäykkä pohja tukee jalkaterää, kengistä ei ole tullut hiertymiä ja mikä parasta, minulla on hyvä syy neuloa lisää sukkia! Otin kenkäostoksille mukaan omatekoiset ohuet villasukat, jotta tulee hankittua varmasti sukanmentävät monot. Uusia sukkia ei tule liukuhihnalta, mutta yhdet sentään ovat jo valmiit.

Rosollisukat

• Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks
• Lanka: SWTC Tofutsies (50 % villa, 25 % soijasilkki, 22,5 % puuvilla, 2,5 % kitiini, 100 g = 425 m), väri 862
  
• Langankulutus: 65 g
• Puikot: 1,5 mm
• Aloitettu: 27.11.2009
  
• Valmistunut: 20.12.2009

Langan sain Winter Bunderland -vaihdosta vuosi sitten. Se näytti kerällä rosollilta, johon on hulautettu kastikkeet sekaan ja joka on jäänyt yöksi pöydälle, mutta neulottuna se ei näytäkään yhtään pöllömmältä. Kokeilin kahta eri pitsimallia, mutta niihin värjäys ei taipunut, joten lykkäsin sitten vain ihan sileää.

Yllä mainittu puikkokoko (muutama kokokokoko vielä päälle) on aivan oikein; tosiaankin tikutin 1,5 mm:n rokotusneuloilla. Puikot ostin toistaiseksi ainoalla Karnaluksin reissullani ja kaikki nämä vuodet olen ihmetellyt, miksi ne tuli ostettua. Tässä tapauksessa kuitenkin aika tavaran palkitsi. Langassa oli niin paljon puuvillaa, ettei se edes tuntunut villaiselta, ja kakkosen puikoilla tuli ihan liian löysää. Jouduin nytkin neuloessa koko ajan kiristämään lankaa - ja samalla piti varoa, etten väännä ohuita puikkoja mutkalle. Kakkosen puikot tuntuvat muuten aika jytkyiltä noihin verrattuna.

Selasin kerran Taijan Socks from the Toe Up -kirjaa, ja omaa ajattelua osoittaen tilasin itselleni samanlaisen. Melkein kaikki mallit kirjassa ovat sellaisia, että voisin ne neuloa. Kirjassa neuvottu ranskalaisen kantapään muunnos, joka on eri kuin Ullassa oleva, oli mukava neuloa ja on kivannäköinen. Tuossa tehtiin ensin levennykset ja sitten kantapää käännettiin ranskalaisen tapaan. Siinä ei siis ollut lyhennettyjä kerroksia eikä silmukoiden poimintaa. Seuraavat sukat ovat jo tuloillaan.

Täydellistä

Entiset neulekaverit eivät ole vielä unohtaneet, vaan kutsuivat pikkujouluihinsa Tampereelle. Ohjelmaan kuului tietenkin lahjontaa. Paketteihin ei merkitä antajan nimeä, vaan saaja saa arvuutella, keneltä lahja on peräisin. Minäpä arvasin, että pakettini on Lotalta! Tosin olin jonon hännillä arvaamassa, joten vaihtoehtoja ei ollut paljon jäljellä.

Sain Hecho-lankaa, täsmälleen sitä väriä, jota hiplasin messuilla, mutta en tullut ostaneeksi, kun kassi jo tursusi lankaa ennestään. Uskomaton sattuma, että sain juuri sitä. Tosin ei Lottakaan taida sylkeä lasiin tuon värin kohdalla. ;)


Sain Petteri Kaniini -tarroja, pupukiiltokuvia ja lumihiutaleääriviivatarroja (pitäisiköhän ne ensi vuoden kortit tosiaan tehdä jo tässä vaiheessa, sillä lumihiutaleet sopivat suunnitelmiin erinomaisesti?).


Sain lempisuklaatani. Kaiken kaikkiaan paketti oli täydellinen. Kiitos, Lotta!


Minulla lahjottavaksi arpoutui Vilma. Päätin ostaa hänelle jotain ihkulankaa, jollaiseksi tulkitsin alpakka-silkin, vaikken itse tuota pystyisikään neulomaan. Lisäsin pakettiin langan kanssa värikoodattuja karkkeja. Pakkasin koko hoidon valkoiseen paperikassiin, johon leimailin nimilapun. Tarkoitus oli laatia myös jokin nauha-kukkahärpäke, mutta totesin, että lappu näyttää yksinään paremmalta. Vähän etukäteen jännitin, vieläkö Vilma tykkää petroolista, mutta kun hän saapui paikalle sliparissaan, totesin huoleni olevan turha.


Oli siis onnistuneet pikkujoulut (kuten aina Tanen kera). Sain pitkästä aikaa neulottuakin kunnolla.

Tätä

Eletään taas tätä aikaa vuodesta.

Niin ne vain tulivat ajoissa valmiiksi tänäkin vuonna (lopullisesta versiosta kuva sitten myöhemmin). Toki kunnon kansalainen olisi vienyt kortit postiin jo lokakuussa säästääkseen postivirkailijat kiireeltä, mutta minä en olekaan kunnollinen. Kortteja kuoreen laitettaessa on aina se kauhea pulma, ketkä saavat ne kortit, jotka ovat niin lähellä priimaa kuin minun taidoillani saa aikaiseksi, ja ketkä saavat ne, joissa on virheitä, jotka ainoastaan minä huomaan. Täytyy lohduttautua sillä, ettei kakkosryhmään joutuneilla ole sitä priimakorttia verrokkinaan. Joskus tein nelisenkymmentäkorttia, nyt tuli 25. Päätin, etten enää jaksa tehdä kortteja sellaisille miehen sukulaisille tai ystäville, joita en ole vuosiin tai koskaan tavannutkaan. Tuossakin määrässä tympäännys iski useaan otteeseen, sillä en ole pätkääkään sarjatyösuuntautunut. Mutta jos kortit olisivat ihan erilaisia, niin siinäpä olisikin probleemia kerrakseen, kuka minkäkin saisi.

Ensi vuodenkin kortit aiheuttavat jo stressiä, ja ihan vakavasti ajattelen, pitäisikö ne jo tehdä alta pois, kun välineetkin ovat valmiiksi esillä. Mutta entäs jos valmiit kortit ehtii hukata vuoden aikana?