Runsaus

Kevät on ihanaa aikaa - välillä. Siitepölyallergia ei kuulu vuodenajan mukavuuksiin. Kunpa nenä edes vuotaisi, mutta ei, klyyvari on tukossa kuin vain olla voi. Ja siitä seuraa armoton väsymys. Ja bloggaustauko. Onneksi sain kimmokkeen tehdä helmitöitä, niin on jotain näytettävääkin valituksen kylkiäisenä.

Tein marraskuussa Runsaudensarveksi ristimäni rannekorun ja sille piti saada kaulalle kaveri. Pujottelin siis koruvaijeriin erilaisia punaisia helmiä, sekaan vähän violettia ja oranssia. Koru pääsi jo eilen käymään oopperassa (Nainen vailla varjoa, 4 h 30 min), joten sen sivistäminen on aloitettu komeasti.

Tein samoin marraskuun puolella pitkän kaulakorun, jonka uhkasin purkaa. Onneksi en tehnyt niin, sillä rupesin tykkäämään korusta kovasti, ja piti saada toinen samanlainen, tällä kertaa vihreän sävyissä. Sekä tässä että Runsaudensarvessa käytin lasihelmien joukossa akryylihelmiä, jotta korusta tulisi edes hiukan keveämpi. Mihinkähän tuo avain voisi sopia? Onkohan se jostain vedettävästä lelusta? Onpahan ainakin tallessa, jos sitä joskus kaivataan.

Kolmannen koruilun ohje oli Helmitöiden vuosi -kirjassa. Neljä ketjua, joihin oli pujoteltu siemenhelmiä ja lehtiä, palmikoitiin lopuksi yhteen. Työ ei ollut hankala, mutta aikaa meni yllättävän paljon, koska solmusuojiin kiinnitettäviä ketjunpäitä oli kaikkiaan kahdeksan, ja joku jätti liian lyhyet langanpäät. Lopputulos on kyllä kovasti mieluinen, ja samalla tekniikalla aion tehdä jonkin toisenlaisenkin korun.

Muutaman silmukkamerkinkin taivuttelin. En olekaan itselleni tekemällä tehnyt merkkejä, vaan olen laittanut omaan pussukkaan merkit, joissa on ollut viallisia helmiä tai muuten jotain itsekritiikkiä aiheuttavaa. Nyt kerrankin tein merkit ihan varta vasten omaan käyttöön. Lenkit ovat ultralyhyet, jotta merkkejä olisi mukava käyttää 3 mm:n ja pienempien puikkojen kanssa.

Taas olin ehtinyt unohtaa, miten hauskaa helmeily on! Täytyy kaivaa jälleen pian välineet esille. Saa jotain blogattavaakin.