Kun näin Vilman neulomat villahousut, totesin tarvitsevani samanlaiset itsekin. Yritys onkin ollut armoton, mutta muuten homma on sujunut täsmälleen siten kuin ko. viisussakin. Housuntekeleet ovat vilahtaneet jo kahteen otteeseen. Nyt tulee kolmas vilahdus, paluumatka takaisin lankakeräksi.
Yhtenä ongelmana on ollut tylsä, perusvihreä lanka (Wolle Rödelin sukkalanka). Tykkäänhän minä vihreästä kovastikin, mutta tämä sävy ei säväyttänyt ei sitten yhtään (emme perehdy tässä nyt siihen, miksi olen ostanut kyseistä lankaa). Tein housuja Knittyn ohjeella, jonka probleema oli se, että etu- ja takakappale olivat täsmälleen samanlaiset. Jouduin tekemään lyhennetyillä kerroksilla hyvintreenatuille pakaralihaksilleni tilaa. Sitten mallitilkuista ja laskemisista huolimatta jouduin toteamaan, että tilaahan on kerrassaan hulppeasti: housut olisivat jättäneet lantiolle sellaiset makkarat, että Michelin-ukko olisi joutunut kilometritehtaalle. Purin siis housuosan pois Taijan avustuksella ja päätin jatkaa lahkeista uudella silmukkamäärällä.
Sitten sain käsiini Korhonen - Östermanin Neulekirjan. Siellä oli villahousuohje, jossa oli otettu huomioon se, että ihmisellä todellakin on takamus. Lisäksi siinä kehotettiin neulomaan pökät pehmeästä langasta kutinavaaran vuoksi. Saman tien tuon luettuani tympeänvärinen lanka alkoi myös kutittaa, joten päädyin purkamaan surien hukkaanmennyttä työtä.
Villahousut menivät siis päin p...yllyä. Toki pöksyjen ollessa kyseessä näin kuuluu käydäkin, kirjaimellisesti ottaen, mutta nyt niin tapahtui myös kuvaannollisesti. Itsepäisenä ja turhamaisena ihmisenä, joka haluaa hippastella pakkasillakin lyhyessä hameessa, ostin huomattavasti paremman väristä ja toivottavasti kutiamatonta lankaa uutta yritystä varten.
Mutta lanka tulee langan luokse. Nordian tapaamisessa Pelagia toi minulle myöhästyneen synttärilahjan eli ilmiselvästi sukat.
Lahjaan kuului myös pupu, josta saan kuulemma tehdä mieleiseni korun itse.
Viikonloppu on muutenkin ollut rahanmenoa, sillä tuli tehtyä muitakin pikkuostoksia, mm. asunto. Siitä enemmän joskus myöhemmin.
Yhtenä ongelmana on ollut tylsä, perusvihreä lanka (Wolle Rödelin sukkalanka). Tykkäänhän minä vihreästä kovastikin, mutta tämä sävy ei säväyttänyt ei sitten yhtään (emme perehdy tässä nyt siihen, miksi olen ostanut kyseistä lankaa). Tein housuja Knittyn ohjeella, jonka probleema oli se, että etu- ja takakappale olivat täsmälleen samanlaiset. Jouduin tekemään lyhennetyillä kerroksilla hyvintreenatuille pakaralihaksilleni tilaa. Sitten mallitilkuista ja laskemisista huolimatta jouduin toteamaan, että tilaahan on kerrassaan hulppeasti: housut olisivat jättäneet lantiolle sellaiset makkarat, että Michelin-ukko olisi joutunut kilometritehtaalle. Purin siis housuosan pois Taijan avustuksella ja päätin jatkaa lahkeista uudella silmukkamäärällä.
Sitten sain käsiini Korhonen - Östermanin Neulekirjan. Siellä oli villahousuohje, jossa oli otettu huomioon se, että ihmisellä todellakin on takamus. Lisäksi siinä kehotettiin neulomaan pökät pehmeästä langasta kutinavaaran vuoksi. Saman tien tuon luettuani tympeänvärinen lanka alkoi myös kutittaa, joten päädyin purkamaan surien hukkaanmennyttä työtä.
Villahousut menivät siis päin p...yllyä. Toki pöksyjen ollessa kyseessä näin kuuluu käydäkin, kirjaimellisesti ottaen, mutta nyt niin tapahtui myös kuvaannollisesti. Itsepäisenä ja turhamaisena ihmisenä, joka haluaa hippastella pakkasillakin lyhyessä hameessa, ostin huomattavasti paremman väristä ja toivottavasti kutiamatonta lankaa uutta yritystä varten.
Mutta lanka tulee langan luokse. Nordian tapaamisessa Pelagia toi minulle myöhästyneen synttärilahjan eli ilmiselvästi sukat.
Lahjaan kuului myös pupu, josta saan kuulemma tehdä mieleiseni korun itse.
Viikonloppu on muutenkin ollut rahanmenoa, sillä tuli tehtyä muitakin pikkuostoksia, mm. asunto. Siitä enemmän joskus myöhemmin.
8 kommenttia:
Vai pikkuostoksia :)
Uusi villapöksylankasi on hyvän väristä. Minäkin olen viime aikoina hurahtanut tuohon lilahtavaan - valmiiden vaatteiden muodossa - lankojakin on odottamassa.
Asunto, vau! Ja onnea! Villahousuja minäkin himoitsen, mutta neulomisinto on niin totaalisesti hukassa, ettei nyt juuri kannata aloittaa.
Oho, onpas siellä vauhti päällä!! Onnea uudelle asunnolle. :)
Minä olen neulonut eläessäni yhdet villahousut - pitkälahkeiset ja seiskaveikasta. (Mutta niitä en toki käytäkään ihoa vasten, viime talven hirmupakkasilla yllä oli leggarit + polvisukat + työmatkalla ne villikset + päällä villainen hame.) Haaveena olisi tehdä sellaiset (siis ihan leggarimittaiset) ohuemmasta langasta, mutta saattaapi jäädä tekemättä...
juu ne villahousut pitäis tehdä, vihreän ystävänä toi vihreä on upea :) mut uusi väri kans upea, ihania jänöjä :D terkuin tallu
=D
paivis: Minä olen ollut violetin ja purppuran ystävä jo vuoden.
Villasukka: Kiitos vain! Toivottavasti neuleintosi palaa pian.
Kaisa: No jaa, ei tämä asunnon osto nyt niin kovin vauhdikkaasti sujunut. Pitkään on harkittu, mutta kauan kesti, ennen kuin saatiin aikaiseksi lähteä näytöille.
tallu: Kuva vähän vääristää väriä. Minäkin tykkäisin tuollaisesta vihreästä. Jänöt ovat aina ihania!
Taija K: ;)
Onnea uudesta asunnosta.
Uusi pöksylanka olkoon kutittamatonta ja neuloutukoon hulppeasti.
Oranssi: Kiitos! Kerron terveisesi langalle, joten eiköhän se tajua käyttäytyä hyvin. :)
Lähetä kommentti