Lähipiiri kasvoi kolmella pikkuisella parin viikon sisään. Niinpä mielyttävänä velvollisuutena oli väsätä kortit tulokkaille, ja kaikki saivat myös aiemmin valmistuneet sukat. Pikkusukkavarastolle tämä oli tietenkin tuhoisaa, mutta onneksi Sukkasato on parhaillaan menossa.
There is a baby boom among our relatives and friends: three babies were born during a couple of weeks. I had a pleasure to craft cards for them and I sent them also socks which I have knitted earlier. My baby sock stock is now empty but fortunately there is the Sock Harvest knit-along going on.
Pupukortti lähti itseoikeutetusti Rasavillirusakon perheelle. En ollut varma, mitkä pupun naaman pisteistä ovat mitäkin, joten päätin tulkita ylimmät pisteet kulmakarvoiksi ja alemmat silmiksi. Kuva on tarkentunut tietenkin ihan väärään kohtaa.
This card goes to Rasavillirusakko, a big friend of bunnies. I wasn't sure which of the spots are eyes but I decided that the upper spots are eye brows and the lower ones are eyes. Sorry the unsharp photo.
Loput kaksi korttia on tehty samalla mallilla. Korttien teko on siitä jännää puuhaa, ettei koskaan tiedä, mikä on lopputulos. Mielessä voi olla hyvinkin tarkka suunnitelma, mutta kun materiaaleja alkaa kasata orttipohjalle, ei suunnitelma enää toimikaan.
Making cards is exciting. You may have a clear sketch in your mind but when you start to put together the materials, you realize that it doesn't work. All these cards are totally different from what I planned first.
Minulla on ollut vähän neuleinto karkuteillä. Italian kurssi loppui eilen, joten ehkä nyt riittää enemmän aikaa ja voimia puikkojen heilutteluun. Kävin hakemassa innoitusta Wanhan Sataman messuilta. Kovin pienet oli siellä ympyrät Tampereen messuihin verrattuna, ja lankakauppiaita oli vain muutama. Viimeksi mainittu ei toisaalta ollut yhtään huono asia. Ostin Araucanian Rancoa, joka on oikeasti vihreämpää, ja Tenciliä, joka on oikeasti violetimpaa - molemmat huivitarpeiksi. Lisäksi huomasin tarvitsevani lujaa laukkua, sillä itseneulotut laukut eivät pitemmän päälle kestä. Yleensä vierastan merkkivaatteita, mutta Globe Hope tekee poikkeuksen. Laukku on toiminut aiemmin armeijan kaasunaamarisuojana.
I visited a Handicraft Fair today. In my former hometown Tampere there is a huge fair every November. I was a little disappointed that the fair in Helsinki was quite small. There weren't many yarns dealers which might be on the other hand a good thing. I bought Ranco from Araucania (it's greener than in the image) and Tencil (it's in turn more violet), both for shawls. I also realized that I need a new bag. I'm not interested in designer clothing but this time I made an exception. Globe Hope makes recycled clothes and accessories and this bag has been earlier a bag for a gas mask in the Finnish army.
There is a baby boom among our relatives and friends: three babies were born during a couple of weeks. I had a pleasure to craft cards for them and I sent them also socks which I have knitted earlier. My baby sock stock is now empty but fortunately there is the Sock Harvest knit-along going on.
Pupukortti lähti itseoikeutetusti Rasavillirusakon perheelle. En ollut varma, mitkä pupun naaman pisteistä ovat mitäkin, joten päätin tulkita ylimmät pisteet kulmakarvoiksi ja alemmat silmiksi. Kuva on tarkentunut tietenkin ihan väärään kohtaa.
This card goes to Rasavillirusakko, a big friend of bunnies. I wasn't sure which of the spots are eyes but I decided that the upper spots are eye brows and the lower ones are eyes. Sorry the unsharp photo.
Loput kaksi korttia on tehty samalla mallilla. Korttien teko on siitä jännää puuhaa, ettei koskaan tiedä, mikä on lopputulos. Mielessä voi olla hyvinkin tarkka suunnitelma, mutta kun materiaaleja alkaa kasata orttipohjalle, ei suunnitelma enää toimikaan.
Making cards is exciting. You may have a clear sketch in your mind but when you start to put together the materials, you realize that it doesn't work. All these cards are totally different from what I planned first.
Minulla on ollut vähän neuleinto karkuteillä. Italian kurssi loppui eilen, joten ehkä nyt riittää enemmän aikaa ja voimia puikkojen heilutteluun. Kävin hakemassa innoitusta Wanhan Sataman messuilta. Kovin pienet oli siellä ympyrät Tampereen messuihin verrattuna, ja lankakauppiaita oli vain muutama. Viimeksi mainittu ei toisaalta ollut yhtään huono asia. Ostin Araucanian Rancoa, joka on oikeasti vihreämpää, ja Tenciliä, joka on oikeasti violetimpaa - molemmat huivitarpeiksi. Lisäksi huomasin tarvitsevani lujaa laukkua, sillä itseneulotut laukut eivät pitemmän päälle kestä. Yleensä vierastan merkkivaatteita, mutta Globe Hope tekee poikkeuksen. Laukku on toiminut aiemmin armeijan kaasunaamarisuojana.
I visited a Handicraft Fair today. In my former hometown Tampere there is a huge fair every November. I was a little disappointed that the fair in Helsinki was quite small. There weren't many yarns dealers which might be on the other hand a good thing. I bought Ranco from Araucania (it's greener than in the image) and Tencil (it's in turn more violet), both for shawls. I also realized that I need a new bag. I'm not interested in designer clothing but this time I made an exception. Globe Hope makes recycled clothes and accessories and this bag has been earlier a bag for a gas mask in the Finnish army.
6 kommenttia:
Ihanan värisiä lankoja, varsinkin tuo turkoosi. Juuri äsken ajattelin sinua, kun mietin, että ketähän sitä Seinäjoella näkee. Et varmaan pääse sinne, mutta ehkä sitten Tampereella?
tosi nättejä kortteja, söpöjä terkuin tallu
Pitkään minäkin ihmettelin tuota Wollmeise-hössötystä, sitten satuin koneelle oikeaan aikaan, tilasin ja nyt olen kyllä koukussa! Voi kun saisi kuviin oikeat sävyt.
Kiitos onitteluista ja suloisista sukista!!!
Love your yarn purchases - that blue is great! The bag looks very sturdy - is it to be used as knitting bag to carry your WIPs with you? I like it, it is kind of a no-nonsense bag, and plus points for a recycling item!
YowlYY: No, it's a hand bag. I like it's sturdy and rough style. :)
Lähetä kommentti