Kansainvälisen työnpäivän kunniaksi esittelen keskeneräisiä töitäni. Fufoilukin alkaa juuri sopivasti ja kestää aiempaa tuplasti enemmän, joten jospa sen kunniaksi osa neuleista valmistuisi. Pitkin talvea olenkin aina työn tökkiessä ajatellut, että sitten fufokuun aikana teen sen valmiiksi.
1. Syysaamu-huivi, aloitettu vuosi sitten. Olen aiemmin tullut hyvin juttuun vironvillan kanssa, mutta tämä vyyhti osoittautui hyvin pöliseväksi. Avaavalle astmalääkkeelle oli aina käyttöä neulomissession jälkeen. Tarkoitukseni oli neuloa sitä kesällä pihalla, niin pölyt eivät jäisi sisälle, mutta eihän viime kesänä mitään ulkona istuttu. Nyt sää näyttää lupaavalta, mutta uusi lankakerä on hukassa, joten huivin valmistuminen on epävarmaa.
2. Hyrna Herborgar -huivi. Olen Hyrna-buumista pahasti myöhässä, ja työ on ollut muutenkin tuskaisaa. Ohje on sekava ja saman kerroksen merkitseminen kahteen kertaan neulojan "avuksi" on saanut minut hermoromahduksen partaalle. Talvi ja musta lanka ei myöskään ollut otollinen yhdistelmä. Lupaan selostaa juurta jaksain kaikki vastukset, kunhan Hyrna valmistuu.
3. Soap Bubble Wrap. Ei ole ollut missään vaiheessa ongelmatapaus ja valmistuu aikanaan hitaasti kiiruhtaen. Tein muutoksia ohjeeseen, mm. istutetut hihat lepakkohihojen tilalle, joten vähän jännittää, mitä on tulossa.
4. Polvisukat. Sukathan ovat mukava, kiva, helppo ja nopea välityö. Just joo. Kyllä ne vaativat rutosti työtä nekin.
Yo-lakki. Valmis ja ansaittu jo 16 vuotta sitten. Olinkin silloin hiukan tuotteliaampi. Tein mm. isohkon kanavatyön kirjoitusten aikaan, kun en jaksanut enää päntätä.
2. Hyrna Herborgar -huivi. Olen Hyrna-buumista pahasti myöhässä, ja työ on ollut muutenkin tuskaisaa. Ohje on sekava ja saman kerroksen merkitseminen kahteen kertaan neulojan "avuksi" on saanut minut hermoromahduksen partaalle. Talvi ja musta lanka ei myöskään ollut otollinen yhdistelmä. Lupaan selostaa juurta jaksain kaikki vastukset, kunhan Hyrna valmistuu.
3. Soap Bubble Wrap. Ei ole ollut missään vaiheessa ongelmatapaus ja valmistuu aikanaan hitaasti kiiruhtaen. Tein muutoksia ohjeeseen, mm. istutetut hihat lepakkohihojen tilalle, joten vähän jännittää, mitä on tulossa.
4. Polvisukat. Sukathan ovat mukava, kiva, helppo ja nopea välityö. Just joo. Kyllä ne vaativat rutosti työtä nekin.
Yo-lakki. Valmis ja ansaittu jo 16 vuotta sitten. Olinkin silloin hiukan tuotteliaampi. Tein mm. isohkon kanavatyön kirjoitusten aikaan, kun en jaksanut enää päntätä.
Ja onhan minulla vielä yksi murheenkryyni: Hypotenuse-hame. Matematiikan ystävänä minua kiehtoi sekä vaatteen nimi että muotoilu: neljästä kolmiosta spiraalimaisesti koottava hame. Ohjetta ei kuitenkaan ole ajateltu loppuun asti. Reunakuvio (työssäni viininpunainen) menee neljän kerroksen jaksoissa, sileän osan kavennukset taas yhdeksän kerroksen. Sen vuoksi ohje on kirjoitettu auki kerros kerrokselta ja on työläs seurattava, vaikka mallineuleet ovatkin yksinkertaisia. Suunnittelija mainitseekin, ettei ohje ole kelvannut Knittyyn tai muihin nettilehtiin, ehkäpä juuri siksi, että yksinkertainen ohje on tehty turhan monimutkaiseksi. Hamonen olisi kyllä kiva saada kesäksi päälle.
Kun nyt ensimmäistä kertaa vietin vappua Helsingissä, teimme miehen kanssa pakollisen Hakaniemi-Esplanadi-Tähtitorninmäki-Kaivopuisto-kierroksen. Presidentti Halonenkin käveli vastaan puolisoineen lehmäilmapallon kanssa (emme pysähtyneet juttusille). Totesimme, että meidän molempien yo-lakit ovat kutistuneet. Mies on joutunut pesemään oman lakkinsa, mutta minä olen viettänyt kirjaimellisesti siistimpiä vappuja, eikä putsaukselle ole ollut tarvetta, joten nähtävästi aivoni ovat vuosien varrella kasvaneet. Sitä se innokas neulominen teettää.
Kun nyt ensimmäistä kertaa vietin vappua Helsingissä, teimme miehen kanssa pakollisen Hakaniemi-Esplanadi-Tähtitorninmäki-Kaivopuisto-kierroksen. Presidentti Halonenkin käveli vastaan puolisoineen lehmäilmapallon kanssa (emme pysähtyneet juttusille). Totesimme, että meidän molempien yo-lakit ovat kutistuneet. Mies on joutunut pesemään oman lakkinsa, mutta minä olen viettänyt kirjaimellisesti siistimpiä vappuja, eikä putsaukselle ole ollut tarvetta, joten nähtävästi aivoni ovat vuosien varrella kasvaneet. Sitä se innokas neulominen teettää.
6 kommenttia:
Kohdat 2 ja 3 on minulla vielä pahemmin vaiheessa - en ole edes aloittanut vaikka mieli tekisi... Ohje sentään on molempiin ;)
Itse olen pohtinut samaa - aivot ovat nähtävästi suurentuneet viisastumisen (tai jonkin muun) takia tai sitten polla on muuten vaan turvoksissa ja lakki kiristää ikävästi. Eipä tullut kaivettua esille, kun kotona olin tänään - liikaa leppää ja koivua ilmassa, kurkunpää on tosi ilkeän tuntuinen.
Mistä langasta teet tuota saippuakuplakietsua? Aikomuksenani on tehdä tuo viimeistään kesän kuluessa, lankaa olen katsellut mutta taidan ostaa kesäkuussa Tallinnan reissulta (jos siis päädyn pellava/puuvillalankaan).
Kiitos vastauksestasi:)
Pitää minunkin miettiä vaihtoehdoksi villaista lankaa jos sopivan paksua pellavaa ei löydy.
Missähän minun yo-lakkini mahtaa olla? Muutossa se tuli mukaan, mutta minne... No, hyvin meni "juhlinta" (nukahdin aattona iltakymmeneltä ja eilen käytiin Lionsin vapputapahtumassa syömässä vohveleita ja makkaraa ja sitten Samin äidin luona) ilman sitäkin! :)
Mulla oli muuten jo tuolloin 1993 luokan isoin pää, hattukoko oli 58 ja pelkäsin koko lakkiaisten ajan että luokanvalvojat sekoilevat ja saan väärän lakin... Onneksi enoni ottamalle videolle ei tallentunut se, kun ennen varsinaista lakitusta käänsin lakin sylissä nähdäkseni, että siellä on varmasti minun nimeni.. :)
Villasukka: Meilläkään ei ole lakkeja käytetty vuosiin, mutta nyt tehtiin poikkeus.
Eila: Lanka on täysvillaista Cascade 220:a.
Kaisa: Harvinaista kyllä mies tiesi, missä lakit ovat. Minulla ei ollut aavistustakaan. Meidän luokalla oli yksi tosi iso kaveri, jolla lakin koko oli varmaan yli 60 cm. Ainakin lakki oli ihan eri kaliiberia kuin muilla.
Kastelu ja pingotus, minäkin luotan niiden ihmeitä tekevään vaikutukseen. Kunhan nyt ensin saan neulottua...
Lähetä kommentti