Vetäytymässä - Retreating

Tulin luvanneeksi näyttää viimeinkin neuleita matkamuistelurupeaman jälkeen. Jotain tuli jopa valmiiksi.

I promised to show knittings after travelling memoirs. I even completed something.

Lilasukat/Lilac Socks

• Ohje/Pattern: kirjasta/from the book Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
• Lanka/Yarn: Katia Olé Socks Tribu (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 6701
• Langankulutus/How much: 70 g
• Puikot/Needles: 2 mm
• Aloitettu/Started: 1.3.2010
  
• Valmistunut/Finished: 25.3.2010

Sukat olivat Amerikan reissulla auto- ja junamatkojen ajanvietteenä. Optimistisesti otin päättelyvälineetkin mukaan, jos saisin sukat valmiiksi matkan aikana, mutta ehdin hädintuskin kantapäihin asti. Lanka näytti kerällä tosi levottomalta, mutta raidoituksesta tuli ihan siedettävä. Tosin toisessa sukassa tuli vastaan solmu, ja sen jälkeen lanka jatkui väärästä kohtaa väärään suuntaan, mutta koska kyseessä on edullisesta langasta tehdyt käyttösukat farkkujen alle, annoin virheen olla. Mutta voisi sukkalangoissa olla parempi laadunvalvonta, koska tuollainen virhe esiintyy usein.

I knitted the socks in America during the car and train journeys. I thought I could have finished them there but I was too optimistic, of course. The yarn looked restless on skein but the stripes seem to be okay. But there were a knot in the yarn and after that the striping changed direction. I decided not to bother it because I'm going to use these socks with jeans. But I hope they would have better quality control with self-striping yarns.


Mutta varsinainen iso juttu on se, että olin mukana retriitissä! Olen epäsosiaalinen, ihmisjoukot eivät vedä puoleensa ja mieluiten kyhjötän jos en ihan omissa oloissani, niin ainakin pienemmässä porukassa. Viime retriitissä kuului kuitenkin olleen niin mukavaa, että päätin uskaltautua kokeilemaan, miten pärjäisin. Minulla ei ollut suorastaan hulvattoman hauskaa, mutta viihdyin hyvin eikä ahdistuskaan iskenyt, ainakaan henkinen. Fyysisesti kyllä oli hetken verran rankkaa, sillä Päivölän ilmanvaihto ei ollut paras mahdollinen, ja langoista ja kuiduista tullut pöly aiheutti hengenahdistusta. Onneksi minulla oli lääkkeitä mukana, ja sain viimein hengityksen pelittämään. Nyyttäripöytä suklaa- ja karkkikasoineen piti myös olon reippaana.


En ilmoittautunut mihinkään työpajoihin, mutta jotkut ompelivat neulepussukoita, ja koska Tui oli diilannut paikalle tietynlaista kangasta, niin oli pakko tekaista uusi pussi. Kehräämistä oli kiehtova katsella. Villasukka antoi minun kokeillakin, mutta vihreä aikaansaannokseni oli lähinnä säälittävä. Olisihan se kiva kehrätä joskus huivilangat, mutta hengitysvaikeuksien riski on otettava huomioon. Samoin pinnan lyhyys. Kiitokset seurasta vanhoille ja uusille neulekavereille!



I participated in a knitting retreat last weekend. I'm quite unsocial, even on the Finnish scale, but this time I decided to try and enjoyed. There were lovely people, lots of candy and chocolate and beautiful yarns. I enjoyed watching spinning and Villasukka let me also try it. The result was lousy but I have tried out, anyway. Some people were sewing project bags and because there was fabric with bunnies I also had to make one, too.

Korkeat - High

Vielä on viimeinen osio matkakuvia näyttämättä. New Yorkissa hotellihuoneemme oli 25. kerroksessa. Ikkunasta oli tällainen näkymä.

The final part of our journey was New York. Our hotel room was on the 25th floor. The view was this.

Ja alaspäin. Olo oli aika epämukava noissa korkeuksissa (minua huimaa jo keittiöjakkarallakin). Kylläpä oli mukava palata kotiin ja turvalliseen neljänteen kerrokseen.

And downwards. I didn't feel confortable on those heights. Well, I feel dizzy even standing on a stool. It was so nice to come back home and to the 4th floor.

Pilvenraapijoiden mittasuhteet olivat kyllä käsittämättömät. Monet vanhoista taloista olivat myös täynnä kiehtovia yksityiskohtia.

The measurements of the skyscrapers are inbelievable. There were fascinating details in the older buildings.

Kävimme pikku risteilyllä Staten Islandilla. Ilmainen lautta kulkee Vapaudenpatsaan ohi, minkä monet muutkin olivat hoksanneet, sillä kuvaajia riitti, ja perillä puolet matkustajista siirtyi heti takaisinlähtevään lauttaan. Olimme liikkeellä auringon laskiessa, joten kovin yksityiskohtaisia kuvia ei pystynyt ottamaan. Ensimmäisessä kuvassa on Manhattanin eteläkärkeä.

We made a little cruise to Staten Island. The free ferry passes the Statue of Liberty and we weren't the only ones who had noticed this. Many passangers took photos and took immediately the ferry back to Manhattan. The first picture shows Lower Manhattan.

Olimme New Yorkissa vain reilun päivän, ja koska miestä piti raahata mukana, en voinut tehdä täysimittaista lankakauppakatselmusta. Ainoa katsastamani kauppa oli pikkuruinen mutta laadukas Purl Sohossa. Lankavarastoni täydentyi Koigulla ja Habulla. Lisäksi kävi niin, että kaikkien hotellilaskujan ja autonvuokrausten jälkeen luottokorttitili napsahti täyteen, joten oltiin sitten loppuaika käytännössä peeaa ja laskettiin tarkasti, riittävätkö käteisen rippeet ruokaan. Onneksi ehdin ostaa langat sitä ennen.

We stayed at New York only a day and half and because I had to drag my husband after me I couldn't make a full LYS tour. The only store I went was tiny but high quality Purl in Soho and I got some Koigu and Habu there. We also got a nasty surprise when after paying all hotel rooms, rental car etc. our credit card account exceeded (if that's the proper word). Fortunately I bought the yarn before that.

Lopuksi vielä Central Parkin oravainen. Ensi kerralla vuorossa on neuleita, jos ei muuten niin edes keskeneräisenä.

This squirrel lived at Central Park. Next time I'll promise to show knittings, at least wips.

Pääkohteemme Amerikan reissulla oli Gettysburg, jossa mies luennoi. Sinne ei ollut julkista liikennettä, käsittämätöntä. Meidänkin oli vuokrattava auto. Ei ihme, että amerikkalaiset ovat maailman suurimpia saastuttajia. Navigaattorin avustuksella selvisimme hyvin perille. Washingtonissa oli tietysti ruuhkaista, mutta maaseudulla oli rauhallista ajella.

Our main destination was Gettysburg where my husband had a lecture. There wasn't public transportation there, incredible. We had to rent a car. No wonder that the Americans are among the world's biggest polluters. The navigator of the car helped us getting there and traffic on countryside was quiet.

Kuten historian tunneilla viihtyneet tietävät, Gettysburgissa käytiin Yhdysvaltain sisällissodan ratkaisutaistelut. Kaupunki ratsastaa sodan maineella, museoita riittää ja teitä reunustavat kilometrikaupalla tykit, patsaat ja muistolaatat.

Gettysburg is famous for the American Civil War. The city takes advantage of this and there are a lot of museums and by the side of the roads are cannons, statues and memorial plaques.

Kävimme amish-alueella Lancasterissa. Useimmat paikat olivat suljettuina, mutta näimme kuitenkin muutamia amisheja ajelemassa hevoskärryillä. Tiedä sitten, onko heistä mukavaa olla tuijotettavana ja kuvattavana.

We visited amish land in Lancaster. Many places were closed but we saw a couple of amishes driving by cart. I'm not quite sure if they want to be gaped and photographed.

Mies halusi Aku Ankka -mehua.

My husband wanted Donald Duck juice.

Mies halusi kuvan amerikkalaisesta rekasta.

My husband wanted a picture of an American truck.

Minä halusin pupun. Menin amish-retkellä erääseen kauppaan katsomaan tilkkutöitä. Mies vähän vihjaisi, että ollaan jo käyty aika monessa kaupassa, mutta heltyi, kun tulin pupun kanssa ulos. Käski vielä laittaa uuden perheenjäsenen turvavöihin kiinni.

I wanted a bunny. On the amish land I dropped in a shop where quilting works were sold. My husband had started to be a little cranky but softened when he saw my purchase. He insisted that our new family member used seat belt.

Nimekseen kullanmuru sai Abigail Amishbunny. Amishit eivät taida saada käyttää noin koreita vaatteita, mutta ehkä amishpupuilla on löysemmät säännöt.

This cutie pie is called Abigail Amishbunny. Maybe the real amishes don't wear that fine clothes but I hope amish bunnies don't have so strict rules.

Autoilimme takaisin Washingtoniin ja sieltä matkustimme ilta-auringossa New Yorkia kohti. Kuva on otettu junan ikkunasta joko Baltimoren tai Philadelphian tienoilla. Ensi kerralla sitten New Yorkia! Ja lankaa!

We drove back to Washington and travelled to New York by train. This picture is taken through a window somewhere in Baltimore or Philadelphia. Next time New York! And yarn!

Valkoista - White

Tulipa käytyä kauempana kuin koskaan. Tuppauduin mukaan miehen luennointireissulle rapakon taakse. Olimme matkalla vajaan viikon, mutta paljon tuli nähtyä siinäkin ajassa, sillä ehdimme käydä kolmella eri paikkakunnalla. Ja koettua tuli ainakin jetlag - yhä vain väsyttää. En ole aiemmin lentänyt noin monen aikavyöhykkeen yli.

Lensimme suoraan New Yorkiin. Sieltä jatkoimme heti matkaa junalla Washingtoniin, jossa olimme vajaan päivän. Kuuluisimmat nähtävyydet tuli katsastettua.

My husband went to the States to keep lectures and I joined him. I have never been so far. We were there less than a week but saw a lot. And I'm still suffering from jetlag.We flied from Helsinki to New York. From there we travelled to Washington DC by train, spent there half of a day and looked through the famous sights.

The White House:


US Capitol:


Lincoln Memorial:


Clint Eastwood ja Rene Russo söivät jätskiä näillä Lincoln Memorialin rapuilla elokuvassa Tulilinjalla.

Clint Eastwood and Rene Russo were sitting on these steps of Lincoln Memorial and eating ice cream on the movie In the Line of Fire.

Washingtonin muistomerkit olivat käsittämättömän suuria ja käveltävää oli paljon (plantaarifaskiitti vaivaa edelleen, ei kiva). Merkillepantavaa oli sotien muistelu ja muistomerkkien iskulauseet, joissa kovasti vakuuteltiin Yhdysvaltojen olleen rauhan ja vapauden asialla kaikissa kähinöissään. Korean sodan muistomerkki koostui paristakymmenestä luonnollisen kokoisesta sotilashahmosta.

The memorials were huge and we had to walk a lot. (Otherwise I wouldn't mind but I still have plantar fasciitis on and my heels are quite sore.) We were a little confused about the big war memorials and declarations that the United States has always fought for peace and freedom. This is the Korean War Veterans Memorial and it consists of about 20 soldier statues.


Washingtonin hallintorakennusten perusteella kaupungin väritys näyttää aneemiselta, mutta värikkäitäkin taloja oli.

When you look at the administration buildings you might think that the city is quite colourless. But there was a lot of colourful houses, too.


Elukoitakin nähtiin. We saw also animals.


Tehokkaan päivän päätteksi kävin vielä lankakaupassa, joka kuukkeloinnin perusteella oli Washingtonin ainoa(!). Stitch DC oli osoitteessa 731 8th Street SE. Eastern Marketin metroasemalta matkaa on muutama sata metriä. Kauppa oli pieni ja kallis, mutta ostin kuitenkin purppuraa luomumerinoa. Naminami!

Finally, we visited a yarn store which seemed be the only one(!) in Washington according to Google. Stitch DC (731 8th Street SE) was located near Eastern Market subway station. The store was small and expensive. Anyway, I bought purple organic merino. Yummy!


Seuraavaksi matka jatkui Gettysburgiin. Ja siellä mukaan tulee pupu! Kannattaa pysyä kuulolla.

Next we continued to Gettysburg. And there will be a bunny! Stay tuned.

Vinottain - Diagonal

Olen toistaiseksi pukannut vain perussukkaa Socks from the Toe Up -kirjan ohjeilla. Pakkohan sieltä oli viimein kokeilla kuviosukkiakin, että tulee kirjaa hyödynnettyä.

I have the book Socks from the Toe Up but so far I've knitted only basic socks. Finally, I tried another pattern, too.

Diagonal Lace Socks

• Ohje/Pattern: Socks from the Toe Up
• Koko/Size: 38
  
• Lanka/Yarn: Pirkanmaan Kotityö Kirjopirkka (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 32
  
• Langankulutus/How much: 100 g
• Puikot/Needles: 2 mm
• Aloitettu/Started: 15.1.2010
• Valmistunut/Finished: 26.2.2010

Muutin ohjetta siten, että valitsin isomman koon kuvion, mutta tein sitä jalkapöydän päälle vain kolme toistoa neljän asemesta. Kirjan mitoilla olisi tullut löysä sukka. Pohkeessa lisäilin silmukoita nurjan joukkoon. Näistä tuli siis jälleen puolipitkät sukat malliin niin kauan kuin lankaa riittää.

I modified the pattern by choosing the lace chart large but repeating it only three times instead of four on the foot. I increased stitches on the leg among the purls. I knitted until the skein was finished.

En ole aiemmin neulonut Kirjopirkkaa. Lanka oli sujuvaa neulottavaa, napakan tuntuista eikä nuhjaantunut. Mutta värityksestä en kauheasti tykännyt. Leveä ruskea raita pomppaa silmille, ja raitalanka ja pitsineule on muutenkin aina riskaabeli yhdistelmä. Tällä kertaa se ei toiminut, mutta näistä tulee käyttösukat pitkien hameiden alle. Samalla ohjeella voisi tehdä joskus polvarit, sillä kuvio oli kiva, ja silmukoiden lisäys onnistuu helposti.

I have never knitted Finnish sock yarn Kirjopirkka before. It was easy to knit and surface is neat. But I didn't like its coloring. The broad brown stripe is too obvious. And matching self-striped yarn and lace pattern seldom works. But I'm going to use these socks with long skirts so it doesn't matter. I could imagine knitting with the same pattern other socks but using solid yarn.