Tulin luvanneeksi näyttää viimeinkin neuleita matkamuistelurupeaman jälkeen. Jotain tuli jopa valmiiksi.
I promised to show knittings after travelling memoirs. I even completed something.
Lilasukat/Lilac Socks
- Ohje/Pattern: kirjasta/from the book Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
- Lanka/Yarn: Katia Olé Socks Tribu (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 6701
- Langankulutus/How much: 70 g
- Puikot/Needles: 2 mm
- Aloitettu/Started: 1.3.2010
- Valmistunut/Finished: 25.3.2010
Sukat olivat Amerikan reissulla auto- ja junamatkojen ajanvietteenä. Optimistisesti otin päättelyvälineetkin mukaan, jos saisin sukat valmiiksi matkan aikana, mutta ehdin hädintuskin kantapäihin asti. Lanka näytti kerällä tosi levottomalta, mutta raidoituksesta tuli ihan siedettävä. Tosin toisessa sukassa tuli vastaan solmu, ja sen jälkeen lanka jatkui väärästä kohtaa väärään suuntaan, mutta koska kyseessä on edullisesta langasta tehdyt käyttösukat farkkujen alle, annoin virheen olla. Mutta voisi sukkalangoissa olla parempi laadunvalvonta, koska tuollainen virhe esiintyy usein.
I knitted the socks in America during the car and train journeys. I thought I could have finished them there but I was too optimistic, of course. The yarn looked restless on skein but the stripes seem to be okay. But there were a knot in the yarn and after that the striping changed direction. I decided not to bother it because I'm going to use these socks with jeans. But I hope they would have better quality control with self-striping yarns.
Mutta varsinainen iso juttu on se, että olin mukana retriitissä! Olen epäsosiaalinen, ihmisjoukot eivät vedä puoleensa ja mieluiten kyhjötän jos en ihan omissa oloissani, niin ainakin pienemmässä porukassa. Viime retriitissä kuului kuitenkin olleen niin mukavaa, että päätin uskaltautua kokeilemaan, miten pärjäisin. Minulla ei ollut suorastaan hulvattoman hauskaa, mutta viihdyin hyvin eikä ahdistuskaan iskenyt, ainakaan henkinen. Fyysisesti kyllä oli hetken verran rankkaa, sillä Päivölän ilmanvaihto ei ollut paras mahdollinen, ja langoista ja kuiduista tullut pöly aiheutti hengenahdistusta. Onneksi minulla oli lääkkeitä mukana, ja sain viimein hengityksen pelittämään. Nyyttäripöytä suklaa- ja karkkikasoineen piti myös olon reippaana.
En ilmoittautunut mihinkään työpajoihin, mutta jotkut ompelivat neulepussukoita, ja koska Tui oli diilannut paikalle tietynlaista kangasta, niin oli pakko tekaista uusi pussi. Kehräämistä oli kiehtova katsella. Villasukka antoi minun kokeillakin, mutta vihreä aikaansaannokseni oli lähinnä säälittävä. Olisihan se kiva kehrätä joskus huivilangat, mutta hengitysvaikeuksien riski on otettava huomioon. Samoin pinnan lyhyys. Kiitokset seurasta vanhoille ja uusille neulekavereille!
I participated in a knitting retreat last weekend. I'm quite unsocial, even on the Finnish scale, but this time I decided to try and enjoyed. There were lovely people, lots of candy and chocolate and beautiful yarns. I enjoyed watching spinning and Villasukka let me also try it. The result was lousy but I have tried out, anyway. Some people were sewing project bags and because there was fabric with bunnies I also had to make one, too.
I knitted the socks in America during the car and train journeys. I thought I could have finished them there but I was too optimistic, of course. The yarn looked restless on skein but the stripes seem to be okay. But there were a knot in the yarn and after that the striping changed direction. I decided not to bother it because I'm going to use these socks with jeans. But I hope they would have better quality control with self-striping yarns.
Mutta varsinainen iso juttu on se, että olin mukana retriitissä! Olen epäsosiaalinen, ihmisjoukot eivät vedä puoleensa ja mieluiten kyhjötän jos en ihan omissa oloissani, niin ainakin pienemmässä porukassa. Viime retriitissä kuului kuitenkin olleen niin mukavaa, että päätin uskaltautua kokeilemaan, miten pärjäisin. Minulla ei ollut suorastaan hulvattoman hauskaa, mutta viihdyin hyvin eikä ahdistuskaan iskenyt, ainakaan henkinen. Fyysisesti kyllä oli hetken verran rankkaa, sillä Päivölän ilmanvaihto ei ollut paras mahdollinen, ja langoista ja kuiduista tullut pöly aiheutti hengenahdistusta. Onneksi minulla oli lääkkeitä mukana, ja sain viimein hengityksen pelittämään. Nyyttäripöytä suklaa- ja karkkikasoineen piti myös olon reippaana.
En ilmoittautunut mihinkään työpajoihin, mutta jotkut ompelivat neulepussukoita, ja koska Tui oli diilannut paikalle tietynlaista kangasta, niin oli pakko tekaista uusi pussi. Kehräämistä oli kiehtova katsella. Villasukka antoi minun kokeillakin, mutta vihreä aikaansaannokseni oli lähinnä säälittävä. Olisihan se kiva kehrätä joskus huivilangat, mutta hengitysvaikeuksien riski on otettava huomioon. Samoin pinnan lyhyys. Kiitokset seurasta vanhoille ja uusille neulekavereille!
I participated in a knitting retreat last weekend. I'm quite unsocial, even on the Finnish scale, but this time I decided to try and enjoyed. There were lovely people, lots of candy and chocolate and beautiful yarns. I enjoyed watching spinning and Villasukka let me also try it. The result was lousy but I have tried out, anyway. Some people were sewing project bags and because there was fabric with bunnies I also had to make one, too.
6 kommenttia:
Oli kivaa, kun olit mukana! Retriitissä on parasta juuri se, että jos tuntuu siltä, että ei halua riehua, voi istua tarkkailemassa. Kukin oman mielensä mukaan.
Tulikohan kuville ujo, ne eivät näy?
Ihanat sukat! Tykkään väreistä kovasti!
Kauniit lilasukat! Muut kuvat ujoilevat miullekin. =)
Wau, sinä oli siellä! Minä myöhästyin ilmoittautumisessa ja jäin rannalle.
Sukkakuva on Flickrin kautta, muut Bloggerin kuvakansion. Minulla kuvat näkyvät Firefoxilla, mutta Explorerilla ei. Tänään on ollut muidenkin blogien kuvat näkymättömissä. Mutta ilmoitelkaa, jos tilanne jatkuu!
Mulla näkyy FF:llä kaikki kuvat.
Minusta nuo lilasukat on aivan ihanan väriset. Ja uusi pussukkasi myös. Aika hämäävä se kangas, kun ensin en tajunnut koko pupuja, luulin vain armeijakankaaksi =D
Kyllä mua vähän viikonloppuna harmitti, kun Räveltämössäkin oli ihan hiljaista ilman retriittelijöitä. Mutta onneksi pienet pojat tulivat mummon luo, niin harmitukset unohtuivat.
Kivat nuo lilasukat!
Lukeudun kans noihin epäsosiaalisiinhenkilöihin ja sivusta seuraajahan mäkin olin lähinnä, mutta silti tunsin kuuluvani kuitenkin porukkaan, kivaa oli ja toi maastokanikangas on mainio!
Lähetä kommentti