Lempeät - Gentle

Tällä kertaa tutustumme eläimiin, jotka loikkivat ja joilla on pehmeä turkki, pystyt korvat, kauniit silmät... ja pitkä häntä. Ei siis pupuja tällä kertaa, mutta tuskin tarvitsee ihmetellä, miksi ihastuin täysillä kenguruihin.

This time we get to know animals which hop and which have soft fur, upright ears, beautiful eyes... and long tail. No bunnies this time but no wonder that I fell in love with kangaroos.

Vahva häntä on tärkeä kenguruiden liikkumiselle ja tasapainolle. Sen avulla voi nousta seisomaan takajaloille.

A sturdy tail is needed for moving and balance. It's an extra foot while standing on hindlimbs.

Hitaasti liikkuessaan kenguru käyttää kaikkia neljää jalkaansa - tai oikeastaan viittä, sillä häntä on olennainen osa liikettä. Mutta sitten kun päästään vauhtiin, painetaan menemään takajaloilla.

While moving slowly a kangaroo uses its all five limbs - including the tail - which is called pentapedal walk. But when the movement is swifter a kangaroo changes for bipedal hop.

Clelandin luonnonpuisto on harvoja paikkoja, joissa kenguruita saa ruokkia. En taas ole varma, mitä mieltä pitäisi olla villieläinten kesyttämisestä ja totuttamisesta ihmiseen, mutta lukemani mukaan villitkään kengurut eivät pelkää ihmistä. Ja niiden ruokkiminen ja helliminen oli MAHTAVAA!

Cleland Wildlife Park is one of the few parks that encourages to feed kangaroos. I don't know what I should think about taming wild animals but I read that even wild kangaroos are not afraid of humans. And feeding and patting them was FANTASTIC!

Kengurut käyttäytyivät tosi hyvin: ne eivät tapelleet ruuasta eivätkä yrittäneet raapia tai purra. Joillakin vallabeilla, jotka ovat varsinaisia kenguruita pienempiä eläimiä, oli tapana napata hellästi kiinni ruokkijan kädestä. Siis tämä oli ihan uskomatonta!

The kangaroos behaved very well. They didn't fight for food or try bite or scratch. Some little wallabies tended to hold the feeder's hand gently. Incredible!

Valitettavasti emme nähneet yhtään emon pussissa majailevaa poikasta. Mutta katsokaa nyt tätä pikkuvallabia, mitkä silmäripset!

Unfortunately, we didn't see any joey in the pouch of the mother. But look at this wallaby joey, what eye lashes!

Pienet vallabit olivat supersöpöjä, mutta eniten pidin kuitenkin isommista kenguruista, erityisesti jättipunakenguruista.

The small wallabies were ultra cute but I preferred bigger kangaroos, especially red kangaroos.

Isot kengurut olivat tosi ilmeikkäitä. Jos joku on seurannut Disapproving Rabbits -sivustoa, voi todeta myös kenguruiden hallitsevan ylenkatseen salat. Tämäkin harmaakenguru (jos tunnistin lajin oikein) kehtaa näyttää kieltään!

The big kangaroos were very expressive. If you are familiar with the Disapproving Rabbits site you probably notice that also kangoroos know how to disapprove. This grey kangaroo (hope I identified it right) sticks out its tongue!

Juu, mikäpä tässä on oleillessa. Päivä paistaa ja hölmöt ihmiset kantavat ruokaa kuonon eteen...

So isn't that something. The sun is shining and silly humans keep on bringing food...

Kengurusälääkin tuli sitten ostettua, mm. muki, kirja, ja mieskin valitsi itselleen asianmukaisen solmion (en siis ollut ruokakuntamme ainut kengurufani). Tarkoitus ei ollut ostaa pehmokengurua, mutta lentokentältä sellainenkin loikkasi reppuun. Löytyi onneksi Australiassa tehty kenguru kiinalaisen tuotannon sijaan. Saanko esitellä, Caroline Kangaroo ja poikansa Carl.

Of course I had to by kangaroo things, a mug, a book and my husband choose an appropriate tie himself, too. So I wasn't the only one who loved these animals. We didn't intend to buy a toy kangaroo but at the airport I found one in my backpack. Fortunately, we find an Australian made one. May I introduce you Caroline the Kangaroo and her son Carl.

Jääkaappimagneetti kuvaa täydellisesti olotilaani, ja lisäksi siinä on suosikkini punakenguru. Alemman aboriginaalikengurun sain miehen kollegalta ja hänen vaimoltaan. Sekin on magneetti, mutta ajattelin muokata sen rintaneulaksi.

A fridge magnet tells exactly how I always feel. The lower kangaroo is aboriginal art and it was given to me by my husband's colleague and his wife. It's a magnet, too, but I thought I'll modify it as a brooch.

Kyllä lankaakin tuli ostettua. Australia tunnetaan villantuottajamaana, mutta eivätpä kauppojen hyllyt pullistelleetkaan paikallista lankaa. Kävin Adelaidessa kahdessa lankakaupassa, mutta niissä oli suppea valikoima, kalliit hinnat eikä mitään ohutta lankaa (paitsi Opalin sukkalankoja, jotka maksoivat melkein kolme kertaa enemmän kuin meillä), joten en ostanut niistä mitään. Mutta mies halusi retkelle saksalaisten perustamaan Hahndorfin kylään, ja siellä myytiin aitoa australialaista villaa, jota hankin myssytarpeet. Siellä oli myös käsinkehrättyjä lankoja, mutta minusta ne oli kerrattu aivan liian löysäksi (kannatti kuunnella retriitissä neulojien juttuja, niin että minulla on jotain käsitystä kehräyksen saloista). Amerikkalaiset lehdet olivat nekin paljon kalliimpia kuin Suomessa, mutta australialaisiakin neulelehtiä oli myös kaupan. Lammaskuva on otettu bussin ikkunasta tuolla Hahndorfin reissulla.

Yes, I bought a little yarn. Australia is famous of its wool production but surprisingly there wasn't a lot local yarn in the shops. I dropped in two yarn shops in Adelaide but bought nothing because I didn't find anything I liked and the yarns were quite expensive. But we made a trip to Hahndorf, a German village, and there was australian wool in a shop and bought two balls for a hat. I also brought home a couple of knitting magazines. The image of sheep was taken during the Hahndorf trip.

Mutta palataan vielä noihin lempeisiin, ilmeikkäisiin loikkijaotuksiin. Kyllä olisi tehnyt mieli ottaa yksi kotiinviemisiksi! (Ensi kerralla en käytä enää niin paljon huutomerkkejä.)

I want to show a couple of more pictures of those gentle, expressive hoppers. If only it were possible to bring one of them home! (Next time less exclamation marks.)

Saanko suudella kättänne, madame?

May I kiss your hand, ma'am?