Niin ne vain tulivat ajoissa valmiiksi tänäkin vuonna (lopullisesta versiosta kuva sitten myöhemmin). Toki kunnon kansalainen olisi vienyt kortit postiin jo lokakuussa säästääkseen postivirkailijat kiireeltä, mutta minä en olekaan kunnollinen. Kortteja kuoreen laitettaessa on aina se kauhea pulma, ketkä saavat ne kortit, jotka ovat niin lähellä priimaa kuin minun taidoillani saa aikaiseksi, ja ketkä saavat ne, joissa on virheitä, jotka ainoastaan minä huomaan. Täytyy lohduttautua sillä, ettei kakkosryhmään joutuneilla ole sitä priimakorttia verrokkinaan. Joskus tein nelisenkymmentäkorttia, nyt tuli 25. Päätin, etten enää jaksa tehdä kortteja sellaisille miehen sukulaisille tai ystäville, joita en ole vuosiin tai koskaan tavannutkaan. Tuossakin määrässä tympäännys iski useaan otteeseen, sillä en ole pätkääkään sarjatyösuuntautunut. Mutta jos kortit olisivat ihan erilaisia, niin siinäpä olisikin probleemia kerrakseen, kuka minkäkin saisi.
Ensi vuodenkin kortit aiheuttavat jo stressiä, ja ihan vakavasti ajattelen, pitäisikö ne jo tehdä alta pois, kun välineetkin ovat valmiiksi esillä. Mutta entäs jos valmiit kortit ehtii hukata vuoden aikana?
1 kommentti:
Varmasti ne ovat hienoja kortteja! Mä sain kortit just kuoreen, ensi vuonna lupaan tehdä ne ajoissa :D
Lähetä kommentti