Kannatti uhata lääkäriinmenolla. Tauti säikähti siitä niin, että päätti vaihtaa maisemaa, ja nyt olen voinut kömpiä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.
Edellisten sukkien kommenteissa minun käskettiin ottaa sukanneulonta rennommin, joten enpä sitten hössöttänyt näiden käpälänlämmittäjien kanssa.
Edellisten sukkien kommenteissa minun käskettiin ottaa sukanneulonta rennommin, joten enpä sitten hössöttänyt näiden käpälänlämmittäjien kanssa.
Vihannessukat
- Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
- Lanka: Schoppel Wolle Admiral Ringel (75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 210 m), väri 1627 Ringel
- Langankulutus: 63 g
- Puikot: 2 mm
- Aloitettu: 7.1.2010
- Valmistunut: 15.1.2009
Sukat saivat nimensä värien mukaan: tomaatinpunaista, porkkanaoranssia, munakoisoviolettia... ja homeenharmaata. Homeen tilalle olisin kyllä laittanut jotain muuta. Aloitin sukat kutakuinkin samasta kohtaa, mutta raidat olivat nyrjähtäneet epäsynkkaan jo ennen kantapäätä. Tällä kertaa tein lyhyet varret.
Illalla kymmenen aikaan otetuista kuvista ei oikein mikään ollut kelvollinen. Kuvaajaa on kuulusteltu fokusoinnissa tapahtuneiden rikkeiden vuoksi.
Illalla kymmenen aikaan otetuista kuvista ei oikein mikään ollut kelvollinen. Kuvaajaa on kuulusteltu fokusoinnissa tapahtuneiden rikkeiden vuoksi.
3 kommenttia:
Vai hometta vihannesten joukossa ;o)
No, tässä tapauksessa home näyttää hyvältä tomaattien yms. keskellä, vaikka jääkaapin vihanneslaatikkoon ei moista näkyä toivokaan.
Minä sain selkäni yön aikana niin kipeäksi - siis ihan vain nukkumalla - että huominen pumppi piti perua :( Nyt ei sit kumpikaan voida käydä siellä..
Komeen väriset sukat, minulle tuli mieleen noista revontulet (vaikka niistä periaatteessa se vihree puuttuukin).
Mutta palettihan on aina maalaajalla, niin tässäkin tapauksessa ;)
Hienot sukat ja saa hössöttää! Nauratti, kun olin sinulle kommentoinut että rennosti vaan ja saman tien totesin, että juuri valmiiksi saamissani sukissa oli joku laskuvirhe ja toinen oli kokoa 37 ja toinen kai 38-39 ... eikun purkamaan ja uudestaan, mitäs sitä muutakaan neurootikko ja perfektionisti voisi tehdä? Ja lääkäriinhän mennään ihan oikeasti vasta siinä vaiheessa kun voi jo sanoa, että ei mulla oikeestaan enää mitään oo...
Lähetä kommentti