Maartsin matkassa

Rusetit - Ribbons

2010-10-31T15:06:00.006+02:00

Tein muinoin isommalle kummitytölle sukat, joiden raitayhdistelmästä tuli herkullinen. Taas ehti aikaa kulua, ennen kuin sain vastaavat itselleni.

For long time ago I knitted striped socks for my bigge goddaughter and decided to make similar for myself. It was over two years ago. Yes, I'm slow.

Raitasukat/Striped Socks

Ohje/Pattern: kärjestä aloitetut, alussa 52 s, lopussa 79 s/from toe-up, in the beginning 52 sts, in the end 79 sts
Lanka/Yarn 1: Vuorelma Veto (85 % villa/wool, 15 % polyamidi/e, 100 g = 260 m), väri/colour 499
Lanka/Yarn 2: Novita Nalle Colori (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 150 g = 390 m), väri/colour 844
Langankulutus/How much: Veto 120 g, Nalle Colori 55 g
Puikot/Needles: 2,5 mm
Aloitettu/Started: 11.10.2010
Valmistunut/Finished: 30.10.2010

Vedon värinumeron kaivoin netistä, sillä yhtään vyötettä ei vastaan tullut. Numero saattaa siis olla väärä, joten ei kannata tuon perusteella lähteä samaa lankaa ostamaan. Joka tapauksessa yksi Nalle Colorin sävyistä on melkein sama kuin tuossa Vedossa, joten välillä raidoitus sulautuu toisiinsa. Neuloin Vedolla kolme kerrosta ja Nallella kaksi. Sukkien taakse ompelin kerroksen vaihtumiskohtaan ketjusilmukoilla valesauman, joka päättyy ylhäällä rusettiin.

Kiva omistaa tällaiset paksummatkin sukat. Täytyy vain muistaa asetella sauma kutakuinkin suoraan.

The colour number of Veto may not be right. But I loved the colour combination because one of the Nalle Colori shades was almost same as in Veto. So the stripes blent together occasionally. I knitted three rows with Veto and two with Nalle Colori. On the back of the socks I sewed a fake seam and crocheted ribbons.

It was nice to knit socks of sport weight yarn for a change. But I have to remember adjust the seams always straight.

Päätöksiä - Decisions

2010-10-25T15:16:00.006+03:00

Neuleiden viimeistely tökkii. Väliaikaviihteenä emme tarjoa tällä kertaa pupustelua, vaan sisustelua tylsien kuvien kera.

Uudessa asunnossamme on aito, alkuperäinen muovimatto. Valitettavasti emme osaa arvostaa maton historiallisuutta, joten sille tulee lähtö ja tilalle parketti. Paljon on taas tullut uutta opittua. Minä kun luulin, että parkettia hankitaan siten, että mennään kauppaan ja ostetaan parkettia. Matkan varrella on kuitenkin tehtävä monta päätöstä. Tammea vai koivua? Saarnia vai pyökkiä? Pähkinää vai kirsikkaa? Vaahteraa vai eurovaahteraa (minulle jäi epäselväksi, kasvaako Amerikoissa vastaavasti dollarivaahteraa)? Valkolakattua vai luonnonväristä? Perinteistä vai kartanoa? Päädyimme viimein suomalaishenkisesti koivuun.

So, we purchased an apartment (in Finland it's common to buy a flat in a condo). There is a lovely plastic wall-to-wall carpet. We're are going to get rid of it and change it for parquet. I thought it's simple to buy parquet: you go to a store and buy it. But no, you have to make a lot of decisions. Oak or birch? Ash or beech? Walnut or cherry? Maple or euromaple (yes, it was called euromaple. I wonder if there is dollarmaple in America)? White varnished or natural? Finally, we decided to be real Finnish and choose birch.

Lapsena ja kyllä vielä isompanakin tutkailin mielelläni värikarttoja. Toisin kuin parkettiasiassa siis tiesin, että vaihtoehtoja riittää. Mutta että valkoisen sävyjäkin on kymmeniä! Ja niillä on nimet! Jos joku nyt paheksuu, miksi minulla on (maali)lastuja enemmän kuin Juhani Aholla, niin tulin itse siihen tulokseen, että kun olin juuri tilannut parkettia melkein kahdella tonnilla, saatoin hamstrata niin monta lastua kuin huvittaa.

When I was a child I loved to study colour charts (actually, also when I was older). So this time I knew beforehand that there are plenty of choices. But anyway, there are tens of shades of white! And they all have names! I took a bunch of those colour chips or whatever those are (they are really called chips in Finnish) and didn't even feel guilty because I had just made the parquet order.

Viimein päädyimme näihin. Makuuhuoneessa matkustetaan Caprille Henkäyksen siivin, kun taas muualla rehottaa Aaloe ja Jasmiini. Päätimme kikkailla maalaamalla makkarissa ja olkkarissa yhden seinän eri värillä. Tosin eilisessä Hesarissa sanottiin, että trendikäs ihminen maalailee seinille raitoja ja ruutuja. Taas meni pieleen.

Finally, we chose colours. In our bedroom there will be colours called Capri and Breath, in the living room we'll grow Aloe and Jasmine. So we will paint one wall in both rooms with a different colour. Unfortunately, in yesterday's newspaper was told that a trendy person paints stripes and squares on the wall. We are late, again.

Päin

2010-10-19T16:40:00.003+03:00

Kun näin Vilman neulomat villahousut, totesin tarvitsevani samanlaiset itsekin. Yritys onkin ollut armoton, mutta muuten homma on sujunut täsmälleen siten kuin ko. viisussakin. Housuntekeleet ovat vilahtaneet jo kahteen otteeseen. Nyt tulee kolmas vilahdus, paluumatka takaisin lankakeräksi.

Yhtenä ongelmana on ollut tylsä, perusvihreä lanka (Wolle Rödelin sukkalanka). Tykkäänhän minä vihreästä kovastikin, mutta tämä sävy ei säväyttänyt ei sitten yhtään (emme perehdy tässä nyt siihen, miksi olen ostanut kyseistä lankaa). Tein housuja Knittyn ohjeella, jonka probleema oli se, että etu- ja takakappale olivat täsmälleen samanlaiset. Jouduin tekemään lyhennetyillä kerroksilla hyvintreenatuille pakaralihaksilleni tilaa. Sitten mallitilkuista ja laskemisista huolimatta jouduin toteamaan, että tilaahan on kerrassaan hulppeasti: housut olisivat jättäneet lantiolle sellaiset makkarat, että Michelin-ukko olisi joutunut kilometritehtaalle. Purin siis housuosan pois Taijan avustuksella ja päätin jatkaa lahkeista uudella silmukkamäärällä.

Sitten sain käsiini Korhonen - Östermanin Neulekirjan. Siellä oli villahousuohje, jossa oli otettu huomioon se, että ihmisellä todellakin on takamus. Lisäksi siinä kehotettiin neulomaan pökät pehmeästä langasta kutinavaaran vuoksi. Saman tien tuon luettuani tympeänvärinen lanka alkoi myös kutittaa, joten päädyin purkamaan surien hukkaanmennyttä työtä.

Villahousut menivät siis päin p...yllyä. Toki pöksyjen ollessa kyseessä näin kuuluu käydäkin, kirjaimellisesti ottaen, mutta nyt niin tapahtui myös kuvaannollisesti. Itsepäisenä ja turhamaisena ihmisenä, joka haluaa hippastella pakkasillakin lyhyessä hameessa, ostin huomattavasti paremman väristä ja toivottavasti kutiamatonta lankaa uutta yritystä varten.

Mutta lanka tulee langan luokse. Nordian tapaamisessa Pelagia toi minulle myöhästyneen synttärilahjan eli ilmiselvästi sukat.

Lahjaan kuului myös pupu, josta saan kuulemma tehdä mieleiseni korun itse.

Viikonloppu on muutenkin ollut rahanmenoa, sillä tuli tehtyä muitakin pikkuostoksia, mm. asunto. Siitä enemmän joskus myöhemmin.

Viides - Fifth

2010-10-11T16:29:00.002+03:00

Kun on hyvä myssymalli löytynyt, mitäpä sitä enää muita kokeilemaan.

When you have found a good pattern you don't need others.

Mario-myssy/Mario Beret

Ohje/Pattern: Jatta, in English
Lanka/Yarn: Pirtin Kehräämön kampalanka 110 tex x 4 (100 % villa/wool, 100 g = 210 m), värjännyt/dyed by Arja Koistinen
Langankulutus/How much: 70 g
Puikot/Needles: 3 mm
Aloitettu/Started: 23.9.2010
Valmistunut/Finished: 9.10.2010

Ihan uskollinen en samalle ohjeelle ollut. Tästä piti tulla Wurm (linkki Ravelryyn), mutta pinta vaikutti niin levottomalta nurjissa raidoissa, että purin reunukseen asti ja jatkoin siitä Marion ohjeella lisäten hiukan enemmän silmukoita. Isompikaan lisäys ei olisi ollut pahitteeksi. Puikotkin olivat pienet, sillä luulin langan metrimäärän olevan enemmän (näitä tex-lukuja kukaan ymmärrä). Puikothan valitaan vyötteen, ei käsialan mukaan.

En ole aiemmin neulonut kampalankaa. Onko se oikeasti karheaa vai onkohan lanka pörhistynyt värjäyksessä? Väritys on kyllä kiva. Langan ostin kesällä Kuopiosta.

Well, actually I wasn't faithful to the Mario pattern. This should have become Wurm (Ravelry link) but the dyeing didn't look good on purled stripes. I unravelled to the edging and continued with Mario pattern and a few extra stitches. A couple of stitches more would have been better, and larger needles, too. But I liked the dyeing, anyway.

Hiukan nafti tuli siis myssystä ja karheakin se on. Samat tunnelmat olivat Mario kakkosen valmistuessa. Kyseisestä myssykästä tuli kuitenkin pesussa pehmeä ja paremmin päähän asettuva. Toivottavasti tämä tuoreempikin versio käyttäytyy yhtä hyvin.

So the beret is a little bit too small and it feels rough. But my second Mario became smooth and better fitted after washing. I hope this new version will do the same.

Raidat - Stripes

2010-10-08T12:03:00.007+03:00

Olen varustanut kummityttöä talven varalle.

I've outfitted my goddaughter for winter.

Aviatrix Baby Hat

Ohje/Pattern: Ravelry download
Koko/Size: 12 mths, DK weight instructions
Lanka/Yarn: On-line Linie 110 Timona (60 % merinovilla/merino wool, 40 % polyakryyli/polyacrylic, 50 g = 120 m), väri/colour 20
Langankulutus/How much: 45 g
Puikot/Needles: 3,75 mm & 3,25 mm
Aloitettu/Started: 28.9.2010
Valmistunut/Finished: 1.10.2010

Lapaset/Mittens

Ohje/Pattern: Garnstudio, in English
Koko/Size: 12/18 kk/mths
Lanka/Yarn: Novit Wool (100 % villa/wool, 50 g = 135 m), värit/colours 572 & 260
Langankulutus/How much: 30 g
Puikot/Needles: 3 mm
Aloitettu/Started: 4.10.2010
Valmistunut/Finished: 6.10.2010

Kummityttö rupesi heti itkemään, kun hattua sovitettiin päähän. Arvovaltainen raati on siis puhunut. Ohje oli selkeä, joten ainakaan neulojaa ei itkettänyt. Se oli myös saanut Ravelryssä paljon tähtiä, minkä vuoksi siihen päädyinkin. En vain tajunnut, miksi ohjeessa oli erikseen ohjeet DK- ja Sport-vahvuisille langoille, kun käytettyjen lankojen paksuudessa oli eroa vain metri/50 g, ja silmukkamäärätkin olivat melkein samat.

Goddaughter started to cry immidiately when the new hat was put on her head. The authorative jury has spoken. The pattern was clear so it didn't make the knitter cry, anyway. It had got lots of stars in Ravelry which for I chose it. I just didn't realize why there were both DK and Sportweight instructions because they were almost alike.

Myssy on isohko, sillä kummitytöllä on vielä matkan vuoden pykälään. Ongelmaan on tietenkin se ratkaisu, että kummitäti neuloo pienemmän hatun.

The hat is quite big. There is a good solution for this problem: godmother will knit a smaller hat.

Lapasissakin on tilaa, sillä tytölle mahtuvat vielä talvella neulomani kintaat. Minua tökkää silmiin tumppujen suippo kärki. Tein kavennukset tiheämmin kuin ohjeessa sanottiin, mutta olisin halunnut pehmeämmän linjan.

The mittens are also too big. Goddaughter can still wear mittens I made last winter. It bothers me that the top is so sharp. I knitted less even rounds than said on the pattern but yet I would prefer a smoother look.

Neuloin myös sukat Lilasukkien jämistä (48 s, varpaista kantaan 13,5 cm). Edelleenkään en uskalla tehdä tarpeeksi pieniä sukkia. Kunhan kummityttö lähtee liikenteeseen, täytyy ruveta tekemään istuvampia lämmittimiä.

I also knitted socks of Lilac Socks leftovers (48 sts). Still I'm not able to knit socks small enough. When goddaughter starts to walk I'll have to make her more fitted socks.

Vinossa - Askew

2010-10-02T20:21:00.006+03:00

Tällä suunnalla asiat ovat menneet ihan vinoon.

Here things are askew.

Skew

Ohje/Pattern: Knitty Winter 2009
Lanka/Yarn: Novita Tico Tico (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 836
Langankulutus/How much: 60 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 13.9.2010
Valmistunut/Finished: 27.9.2010

Erikoinen sukkaohje tarjosi monta yllätystä valmistumisen aikana. Jostain syystä luulin, että sukka aloitetaan kantapäästä, joten jo alku kuormitti älynystyröitä. Kantapään silmukoiminen tuli eteen ihan yhtäkkiä (ohjeen lukeminenhan etukäteen läpi on silkkaa ajanhukkaa) ja muutti sen illan neulontasuunnitelmat, koska telkkaria katsoessa ei voi ruveta muistelemaan silmukoinnin saloja. Varret olisi pitänyt neuloa lyhennetyillä kerroksilla, mutta jatkoin vinoneuletta pyörönä, jolloin reunat jäivät vinoiksi.

A different sock pattern had many surprises during knitting, for example Kitchener stitches on the heel (I hardly ever read patterns through before casting on but this time I should had). The legs should have been shortened rows but I continued the diagonal pattern in round.

Sukat olivat mielenkiintoiset tehdä, mutta valitettavasti epäkäytännölliset: nilkan seutu kiristää. Sukkien pukeminen vaatii monta minuuttia ähellystä. Jaloissa ne eivät ahdista, mutta ilmeisesti nilkan ja kantapään alueella olevat kavennukset ja lisäykset vievät jouston. Voi siis olla, ettei sukkia tule laitettua jalkaan, ainakaan kiireaamuina.

The socks were interesting to knit but unfortunately impractical because the ankle is too tight. It takes minutes to put them on. When on feet they don't feel so tight but probably the increases and decreases on the heel remove elasticity. Maybe I don't use these socks very often, at least not in the hurried mornings.

Novitan ohutta sukkalankaa oli hyvä neuloa, ja väreistä tykkäsin kovasti. Mutta kantapääkuvasta (josta ei tullut ollenkaan sellaista kuin Knittyssä, vaikka niin oli tarkoitus) näkyy jo pinnan nuhjaantuminen. Oijoi. (Eikä minulla ole mitään omituista ihotautia, vaan viimeinen kuva vain valottui oudosti.)

Novita's sock yarn was easy to knit and I liked the colours very much. But the heel picture (which isn't like Knitty's although I aimed at that) shows already pilling. Oh no. (And I don't have any strange skin disease but the last picture is only overexposed.)

Ruudut - Diamonds

2010-09-24T20:07:00.005+03:00

Koville otti, mutta viimein rutistin kummitytön takin valmiiksi.

A hard job done, my goddaughter's cardi is ready.

Punainen syystakki/Red Autumn Jacket

Ohje/Pattern: Suuri Käsityölehti 11-12/2001 (ohje 7), Garnstudio (in English)
Koko/Size: 12 - 18 kk/months
Lanka/Yarn: Gjestal Baby Ull (100 % merinovilla/merino wool, 50 g = 175 m), väri/colour 840
Langankulutus/How much: 125 g
Puikot/Needles: 3 mm, resoreissa /in edgings 2,5 mm
Aloitettu/Started: 24.8.2010
Valmistunut/Finished: 24.9.2010

Sanovat, että pikkuiset neuleet on nopea tehdä, mutta rohkenen olla eri mieltä. Vauvaneuleissa on usein ohut lanka, ja yksityiskohtien värkkääminen kestää ainakin minulla, sillä en jaksa keskittyä pitkäksi aikaa hankalaan vaiheisiin. Lisäksi, kuten viimeksi kerroin, jouduin näyttämään hihansuille saksia ja neulomaan reunakuvion uudestaan (operaatioon valmistautuminen vei monta päivää). Joten tasan kuukausi takkiin sekosi, vaikka tarkoitus oli nopsasti neulaista vaate valmiiksi.

Olen joskus aikana ennen nettineulontaa kopioinut ohjeen Suuresta Käsityölehdestä, mutta se löytyy nyttemmin netistäkin. Helmaan tuli nätti ruutupitsineule, mutta loput kappaleista neuloin sileällä ohjeessa käytetyn helmineuleen sijaan. Pitsineule oli yksinkertainen, mutta sopi hiukan kirjavaan lankaan loistavasti. Olisi pitänyt ottaa 2,5 mm:n puikot koko takkiin, sillä pinta oli aika epätasaista, mutta vesi vanhin voitehista nuppineulojen kera auttoi kummasti. En saanut korkeussuunnassa tiheyttä täsmäämään, joten varsinkin hihat joutui soveltamaan. Annettu tiheys oli 26 s ja 52 krs, aika omituinen suhde, vai mitä?

They say little knittings are quick to do but I wouldn't agree. On baby knittings you often have fine yarn and working details is so slow. And as I told last time, I had to cut off the cuffs and reknit them (actually, preparing for the operation took many days). So it took exactly a month to finish the jacket.

On the hem there is a pretty diamond pattern. It was simple but worked fine with the semi-solid yarn. Other parts should have been moss stitch but I changed it to stockinette. Probably I should have used 2,5 mm needles but soakind and blocking made the garment look better. The gauge was bizarre: 26 sts and 52 rows, or what would you say?

Takki tuntuu kovin isolta, mutta oletan, että aika hoitelee sen ongelman. Sovimme kummitytön äidin kanssa, että teen isomman koon, jotta alle mahtuu vaatetta. Mutta leveyttä takilla on melkoisesti, minkä näkee Garnstudion kuvastakin.

The cardigan look big but maybe time fix the problem. My goddaughter's mother suggested that I'd better knit the larger size. But it looks very wide, even on Garnstudio's image.

Eikö olekin ihanat napit? Ne ovat ilmeisesti miehen mummon eli kummitytön isoisoäidin jäämistöä. Omiin neuleisiini en noita laittaisi, mutta nuorelle neidille ne ovat oikein sopivat.

The buttons are fabulous, aren't they? Probably they belonged to my husband's late granny, who is my goddaughter's great grandmother. I wouldn't put those to my own garments but for a young lady they suit excellently.

Varastoa - Stashing

2010-09-18T20:42:00.006+03:00

Minullahan on tapana hamstrata lankaa, jos mieleisen väristä sattuu vastaan tulemaan. Mutta sitten voi käydä niin, että värimaku muuttuu, ja entinen suosikki alkaa näyttää äklöttävältä. Niin on käynyt punaisten suhteen. Jemmasin punakirjavaa Baby Ullia huivia varten, mutta enää ei väri miellytä. Mutta onneksi on kummityttö! Seitsemän kuukauden ikäinen ei vielä protestoi värivalintojani vastaan, ja hänen vanhemmilleenkin värit tuntuvat kelpaavan.

I use to stash yarn which colour I love. If my favourite colour changes I have a lot of yarn I don't like. That has happen to all reds. I bought semi-solid red Baby Ull for a shawl but I don't like the colour anymore. But fortunately I have a goddaughter! A seven month old doesn't complain about my colour choices and also her parents seem to approve them.

Mini-Söderat/Mini Söderas

Ohje/Pattern: Sisäinen villapaita (ohjeet sivupalkissa), in Ravelry
Koko/Size: ehkä 1-vuotias/maybe 1 year
Lanka/Yarn: Gjestal Baby Ull (100 % villa/wool, 50 g 175 m), väri/colour 840
Langankulutus/How much: 40 g
Puikot/Needles: 2,5 mm
Aloitettu/Started: 10.9.2010
Valmistunut/Finished: 15.9.2010

Itse asiassa aloitin kummitytölle ko. langasta takkia. Se melkein valmistui, mutta huomasin, että olin neulonut hihansuiden pitsikuvion nurjalle puolelle. Sama kuvio toistaa kauluksessa, johon sen onnistuin tekemään oikein päin, joten hihansuut on pakko purkaa. Muutenhan tässä menee yöunien lisäksi maine taitavana neulojana. Ilmeisesti parasta on nipsaista virheellinen osuus saksilla pois ja neuloa hihansuuta kohti, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi ryhtyä toimenpiteeseen. Kuvasta näkyy, miksi en ole kauheasti välittänyt neuloa useasta kappaleesta koostuvaa vaatetta: tuhat langanpäätä, kupruilevia reunoja, silmukoiden poimimista.

Actually, I started to knit a cardigan for the goddaughter. It was almost finished but then I realized that I'd knitted the short lace pattern on the cuffs on the wrong side. I' going to unravel them but I'm still screwing up my courage. This picture shows why I'm not very keen on knitting garments of many pieces: a thousand loose ends, rolling edges, picking up stitches.

Sukat siis valmistuivat tässä välissä. Sukat on aloitettu kärjestä, ja terässä oli 48 silmukkaa. Södera-kuvion neuloin 50 silmukalla. Omista sukista muistin, että pitsineule venyy, joten tein lisäyksiä vasta resoriin. Varmaan taas sukista tuli liian isot kummitytön ikään nähden. En vain uskalla millään valita tarpeeksi pientä silmukkamäärää.

So meanwhile I finished the socks. They are knitted from toe-up. I had 48 stitches on the foot and 50 on the Södera pattern. Probably they are too big for the girl. I just don't dare to cast on a lower number of stitches.

Urakoin ja vaihdoin blogin tunnisteet eli lajikkeet kaksikieliseksi.

I converted the labels bilingual. Hope you find them usuful.

Lakkaus - Cloudy

2010-09-13T16:22:00.004+03:00

Sukkasato alkoi taas. Jotkut ovat neuloneet jo ties miten monta paria, mutta minä en ole pahemmin hötkyillyt, ja tässä ovat esikoiseni.

The Sock Harvest knit a-long started again. Many knitters have already finished many pairs but I haven't hurried. These are my first.

Lakkasukka (pakko laittaa yksikössä, kun on niin hauskan kuuloinen)/Cloudberry Socks

Ohje/Pattern: kirjasta/from the book Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 56 s/sts
Koko/Size: 38
Lanka/Yarn: Novita Nalle Marjaretki (75 % villa, 25 % polyamidi/e, 100 g = 260 m), väri/colour 254 Lakka/Cloudberry
Langankulutus/How much: 75 g
Puikot/Needles: 2,5 mm
Aloitettu/Started: 1.9.2010
Valmistunut/Finished: 10.9.2010

Aloevera-Nalle on oli mukavaa neuloa, niin mukavaa, että taas kerran tein jalkaterästä himpun liian pitkän. Kotisukissa tuo tuskin kuitenkaan haittaa. Neuloin kantapään alapuolen vahvistettuna, koska siitä sukat kuluvat nopeimmin. Oli tarkoitus tehdä sama toiseen kulumakohtaan eli päkiän alle, mutta unohtui. Vahvistetut silmukat kantapään alla osoittautuivat hyväksi ideaksi, sillä ne vievät vähemmän lankaa kuin sileä. Samalla kohdalla tehdään lisäyksiä, joten nyt raidoitus ei mennyt hassunnäköiseksi, vaan kaikki raidat tulivat mukaan. Kantapään jälkeen katkaisin langan raidoituksen stemmaamiseksi, mutta ihan en oikeaa kohtaa osannut valita, kuten tarkkasilmäiset voivat havaita. Mutta kotisukat siis ovat kyseessä.

This Nalle yarn is treated with aloe vera which makes it easy to knit. So easy that I knitted the feet a little bit too long. But I'm going to wear the socks only at home, so it doen't matter although they are too large. I tried to balance the stripes although the socks aren't absolutely similar.

Langan väritys on raikas, mutta sen vain sanon, että raakoja ovat Novitan lakat. En minä ainakaan tuonvärisiä söisi.

The colour of the yarn is cheery but I have to say that Novita's cloudberries are raw. I wouldn't like to eat berries of that colour.

Ruohoa - Grass

2010-09-08T13:26:00.009+03:00

Minusta labyrintit ovat ahdistavia. Jos osun puutarhaan, jossa on pensaista tehty labyrintti, en halua sinne sisälle. Lapsena tein innokkaasti kaikenlaisia pulmatehtäviä (teen vieläkin), mutta labyrinteista en tykännyt silloinkaan. Mutta kuten tiedetään, kun otetaan lankakerä avuksi, labyrintista löytää lopulta ulos.

In my opinion labyrinths are distressing. If I visit a garden where there is a labyrinth made of bushes, I don't want to go inside. As a child I loved all kind of puzzles (I still love them), except labyrinths. But as we know, when you have a ball of yarn you can find a way out of the labyrinth.

Labyrinth Socks

Ohje/Pattern: Socks from the Toe-Up
Koko/Size: 56 s/sts
Lanka/Yarn: Wollmeise 80/20 Twin (80 % villa/wool, 20 % nylon, 150 g = 466 m), väri/colour Grashüpfer
Langankulutus/How much: 150 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 29.4.2010
Valmistunut/Finished: 31.8.2010

Olen hidas lämpenemään uutuuksille ja villityksille. Eräs neuleystävä kuitenkin katsoi, että minun on aika tutustua Wollmeiseen, ja lykkäsi minulle ärtsynvihreän vyyhdin. Vyöte on jossain siellä, missä kadoksissa olevat tavarat majailevat, mutta muistaakseni kyseessä oli We're different -värjäys. Lanka tuntui hyvin erilaiselta muihin sukkalankoihin verrattuna. Olisin veikannut koostumukseksi villa-puuvillaa näppituntuman perusteella. Aloitin kerät keskeltä, mikä oli virhe, sillä kerä puklasi ulos isoja lankaklimppejä, joiden selvittämiseen meni tuntikausia. Joka tapauksessa tykkäsin kyllä Wollmeisesta kovasti ja sitten, kun olen neulonut pois kaikki lankani, rupean kyttäämään Wollmeise-päivityksiä. En yhtään aiemmin. Tietenkään.

I'm not the first one to get inspired about new things. One of my knitting friends, however, thought that it's time to get familiar with Wollmeise and gave me a hank of bright green yarn. Probably it was We're different dyeing, I'm not sure. The yarn felt different from other sock yarns. I would have bet it's a wool-cotton blend. I started the balls from inside which was a mistake because the yarn came out as big clumps. It took hours to untangle them. Anyway, I liked the yarn very much and when I've knitted all my stash yarns I'll start to stalk Wollmeise updates. Not earlier. Of course not.

Labyrinttejä oli siis kiva neuloa. Sukan takaosa oli sileää, joten tein pohkeessa lisäykset sinne. Säären neulominen kyllä kesti ja kesti, vaikka sukat eivät edes ihan polviin asti yltäneet. Harmittaa vain, etten tajunnut kääntää toisessa sukassa pitsineuletta peilikuvaksi, kuten Hepsi teki.

So, I liked to knit the labyrinths. The back of the socks was stockinette, so I added stitches there on the calf. It took forever to knit the socks although they don't even reach the knee. It annoys me that I didn't knitted the lace on the other sock as a mirror image like Hepsi did.

Värjäyksen nimi on suomeksi heinäsirkka, mutta hyvinkasteltua nurmikkoa nämä minusta pikemminkin muistuttavat. Olemme juuri katselleet dvd:ltä Sydämen asialla -sarjan alkupuolen jaksoja, joten sukkien lisänimi on tietenkin Claude Jeremiah Greengrass.

The dyeing means grasshopper but I think it reminds a well-kept lawn. We've watched the Heartbeat series on dvd lately. So I named these socks Claude Jeremiah Greengrass.

Vuosi - Year

2010-09-01T16:31:00.007+03:00

Vuosi sitten esittelin ortodoksisen kirkkovuoden (1.9. - 31.8.) aikana valmistuneita neulomuksia ja virkkuita. Otetaanpa sama tänä vuonna uusiksi. Yhteensä 35 lankatyötä valmistui vuoden aikana.

A year ago I represented all knittings and crochet works I finished during the orthodox church year (1st September - 31st August). Let's do the same again, 35 works this time.

Neulekirkkovuoden merkittävin asia oli kummitytön syntyminen helmikuussa. Hänelle on valmistunut pikkuisia neuleita, joihin olen myös saanut käytettyä varastoni lankoja (ei se lanka kuitenkaan vähene, mikä lie). Kastelahjaksi neulomani peitto oli vaativa mutta miellyttävä urakka. Maailmallakin tuli käytyä pariinkin otteeseen lankaostoksilla ja eläimiä ihmettelemässä.

Socks from the Toe-up -kirja auttoi löytämään mieleisen tavan neuloa sukkia. Vielä en ole kirjan malleja juuri tehnyt perussukan lisäksi, mutta eiköhän niitäkin ala pian päästä puikoille. Tämän kalenterivuoden puolella 10 Shawls in 2010 -yhteisneulonta on lisännyt huivivarastoani mukavasti; seitsemän huivia on jo valmiina. Huivien ja sukkien lisäksi toivon innostuvani jatkossa neulomaan myös liivejä ja puseroita.

The most important thing in this knitting church year was the birth of our goddaughter in February. I've knitted her little garments and managed to use for them yarn from my stash (somehow my stash doesn't get smaller, anyway). The blanket I knitted for her christening was a laborious but also a very pleasant job. I also travelled twice to the other side of world for buying yarn and admiring animals.

The book Socks from the Toe-up helped me to find the best way to knit socks. In this calendar year the 10 Shawls in 2010 knit-along has increased my shawl collection nicely. I hope that besides socks and shawls I'll knit also tanks and pullovers in the future.

Räväkät - Piquant

2010-08-30T20:28:00.006+03:00

Sanovat, että sukissa voi kokeilla sellaisia värejä, joita muuten ei tule käyttäneeksi. Tämä viisaus mielessä ostin sukkalankaa, jonka väreistä ainoastaan tummanruskea kuului suosikkeihini.

They say that with socks you can try colours which you don't usually wear. I remembered this when I bought sock yarn in which only dark browm belonged to my colours.

Toe Up Jaywalker

Ohje/Pattern: Natalia Knits
Koko/Size: pienin/smallest
Lanka/Yarn: Schachenmayr nomotta Regia 4-fach haltbar (75 %villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 4735
Langankulutus/How much: 95 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 26.7.2010
Valmistunut/Finished: 29.8.2010

Saksalaisen sukkainsinöörin värisilmä pettää välillä pahasti, mutta tämä yhdistelmä toimii, yllättävää kyllä. Inhokkiväriäni keltaistakaan ei ollut liikaa, ja sitä paitsi sen sävy on miellyttävimpiä, jos on pakko keltaista käyttää. Limevihreä puolestaan on alkanut jopa houkuttaa.

The colour combinations in German sock yarns can be awful but this one looks surprisingly good. I don't like yellow but this shade isn't bad at all and there isn't too much of it. Lately, I have started to like lime very much.

Ensimmäiset sukkani sitten kouluaikojen olivat Jaywalkerit. Nyt siis kokeilin kärjestä aloitetun version. Ei se ihan toiminut: kärki on löysä, ja siihen tuli ärsyttävät nypykät kohtiin, joissa neulotaan silmukoita yhteen. Haluaisin tehdä polvipituiset Jaywalkerit, mutta kannattanee neuloa terä sileänä ja aloittaa polvekeraidat vasta nilkassa.

My first socks after school (we had to knit socks there) were original Jaywalker. I didn't quite like the toe-up version. The toe is too big for me and there are stupid bumps there. I'd like to make knee-high Jaywalker Socks but probably it's better to knit the foot with stockinette stitches.

Oudot - Funny

2010-08-27T11:55:00.004+03:00

Kiitoksia terveisistä, kyllä tästä vielä toivutaan. Enää ei huimaakaan joka käänteessä.

Kummitytölle toivottiin pitkälahkeisia vaippahousuja. Edellisistä pöpistä jäi hahtuvaa, joten käytin sen loppuun ja neuloin jatkoksi Hjertegarnin Ciao Truntea. Siltä nämä nyt näyttävätkin, että jämistelty on, enkä ole täysin tyytyväinen.

My goddaughter needs long pantleg leggins. I had some pencil row left after the former leggins and I used rest of it and also Ciao Trunte from Hjertegarn. The leggins look exactly what they are: made of leftovers. I'm not quite happy.

Koko on Villapöpien suurin. Silti nämä näyttävät aika pieniltä ja oudoilta. Mahtuvatkohan pöpät kummitytölle? Abigail Amishbunnylle ne ovat kyllä juuri passelit.

The leggins look quite small and they look funny. I hope they fit to my goddaughter. Abigail Amishbunny thinks they are great.

Toipilas - Recovering

2010-08-19T16:31:00.007+03:00

Minulle tehtiin viikko sitten nenän tähystysleikkaus. Oli nukutukset ja kaikki herkut. Toipumispäivät ovat kuluneet lojumalla parveketuolissa, neulomalla, lukemalla roskakirjallisuutta, napsimalla särkylääkkeitä (myös kaupasta saatavia itsehoitolääkkeitä), huuhtomalla nenästä ulos mielenkiintoista tavaraa ja välttelemällä liikkeitä, jotka aiheuttavat huimausta. Mies tuossa ehdotti, että voisin ottaa kuvan nenähuuhtelun tuotoksista ja laittaa sen blogiin, mutta taidan jättää sen arvailujen varaan.

I was made a nasal endoscopic surgery (hope the term is something like that) a week ago. I had general anaesthesias and everything. So now my days include knitting, reading, taking painkillers (candy helps too), doing sinus rinses and avoiding movements which cause dizziness.

No niin, se oli selitys sille, miksi näytän kuvissa tavanomaista räjähtäneemmältä. Tuulikin vielä osallistui asiaan pörröttämällä tukkaa.

Well, that was the explanation why I don't look my gorgeous myself in the pictures.

Trellis and Keyhole Tank

Ohje/Pattern: Interweave Knits Summer 2009
Lanka/Yarn: On-line Linie 107 Supersoft (60 % puuvilla/cotton, 40 % polyakryyli/polyacryl, 50 g = 130 m), väri/colour 89
Langankulutus/How much: 255 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Aloitettu/Started: 21.4.2010
Valmistunut/Finished: 18.8.2010

En pidä kovin löysistä neuleista, ja mallitilkun perusteella (joo, tein jopa mallitilkun) neulos oli hyvin joustavaa, joten rohkaistuin tekemään "tankkiin" negatiivisen väljyysvaran (tai miten negative ease suomennetaankaan). Silmukkamäärän valitsin kahden pienimmän koon välistä. Lehden malli oli lyhyt , eikä siinä tehty vyötärökavennuksia lainkaan, vaan aloitettiin suoran pätkän jälkeen leventämään. Koska halusin vähän pidemmän vaatteen, ja langan riittävyyskin arvelutti, loin silmukat apulangalle ja neuloin topin ylös asti. Sitten poimin alareunan silmukat puikolle ja jatkoin helmaa. Liivistä tuli oikein näpsäkkä ja istuva. Harmi vain, ettei tuo käyttämäni kolmosluokan malli osaa oikein esiintyä kuvissa. Nykyään ei saa kunnon palvelusväkeä.

Instead of today's fashion, I don't like loose clothes. I knitted a swatch and the knitting seemed to be very elastic. So I decided to make the tank with negative ease. My stitch number was between the two smallest sizes. I also knitted the garment longer than in the pattern. The tank is very fit and nice. Unfortunately the third class model I had to use doesn't know how to pose.

Lanka oli mukavaa neulottavaa. Puuvillalangoissa täytyy olla aika paljon tekokuitua mukana, jotta pystyisin niitä kunnialla neulomaan. Neulos tosiaan venyi sivusuunnassa hurjasti, mutta pinta on kivan pehmeää. Tuo vihreän sävy miellyttää edelleen silmää, vaikka maanläheisten värien kausi on kohdaltani menossa ohi.

I liked the yarn very much. I don't succeed with pure cotton but proper amount of synthetic fibre makes it easier to knit. I'm not any more very fond of earthly colours but this shade of green looks still good.

Muotoiltujen vaatteiden neulominen on aika stressaavaa. Helpompi on päästellä pitsihuivia, kun koolla ei ole niin väliä, ja pingottaminen poistaa epätasaisuudet. Mutta jospa tämä onnistunut työ saisi taas innostumaan pitovaatteiden neulonnasta.

It's quite stressing to knit a fitted garment. It's more relaxing make a lace shawl when the size isn't so important and blocking removes lumps. But hopefully this successful tank encourages me to knit more fitted things.

Vehreyttä - Greenery

2010-08-11T11:29:00.008+03:00

Kiitokset korukommenteista! On ilo saada kehuja, tietty. :)

Koruja on suunnitteilla (ei tekeillä, mutta hyvin suunniteltu jne.), neuleetkin etenevät. Siitä huolimatta tulee kuvapitoinen välipalapostaus, yksi pupukin on mukana. Kun asuimme Pirkanmaalla, tuli usein Helsingissä käydessä tutustuttua johonkin museoon tai muuhun nähtävyyteen. Nyt kun asumme täällä, eipä ole juuri missään tullut poikettua. Onneksi meillä kävi vieraita, ja innostuimme lähtemään porukalla Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan. Paikka oli tavattoman mielenkiintoinen, ja paljon kuvattavaa tuli vastaan. Eka kuva on otettu ulkona, muut kasvihuoneissa.

Earlier, when we lived near Tampere, we visited often Helsinki and almost every time went to a museo or some else sight. Now that we live here we don't visit anywhere. Fortunately, we had guests and we went together to the Kaisaniemi Botanic Garden. It was a very interesting place and there were a lot of photographing. The first picture is taken in the open air garden, others in the greenhouses.

Käynnin seurauksena oli se, että innostuin kartuttamaan mehikasvikokoelmaani. Mistään laajasta harrastuksesta ei ole kyse, sillä entisessä kodissamme kasvit eivät oikein viihtyneet. Sen sijaan täällä uudessa kämpässä aloet ja anopinhammas rupesivat lykkäämään sivuversoja, joten jotain todennäköisesti menee oikein, ja uskaltauduin hankkimaan muutaman kasvin lisää. Tottahan toki neulojalla pitää olla lanka-agave.

After our visit I wanted some cacti and succulents for myself. Of course a knitter must have a thread-leaf agave.

Pistoja - Stitches

2010-08-08T19:21:00.006+03:00

Olen pitkään suunnitellut tekeväni langalla pujoteltavan kaulakorun. Maailmalla pyöriessä oivalsin, että on olemassa helmityölehtiä (sittemmin olen huomannut, että niitä saa Suomestakin). En ole aiemmin tehnyt helmityötä englanninkielisesta ohjeesta, ja valitsemani mallikin oli isotöinen. Järkevä ihminen olisi valinnut toisin, mutta minä potkaisin järjen parvekkeelta alas ja rupesin hommiin. Ja valmista tuli.

I have planned to make a sewed necklace already a long time. While travelling around the world I realized that there are such things as beadwork magazines (you can buy them also here, as I later noticed). I have never made a beadwork with a pattern in English. So a sensible person might have started with a smaller project but I couldn't have cared less. And I succeeded.

Ohje oli Bead&Button-lehden numerossa April 2010 (Issue 96). Ensin pujoteltiin korun pohja siemenhelmistä ja lopuksi päälle ommeltiin isommat helmet. Työ sisälsi ohjeen pikkupiirrosten tihrustelua, paljon purkamista, solmuun mennyttä lankaa, helmien konttaamista pitkin lattioita, kipeytyneet hartiat ja lukuisia pistoja sormiin. Mutta kuten niin monessa luovassa työssä, takamus joutui kuitenkin kovimmalle, sillä tein työtä varmaan yhteensä kymmenen päivän aikana.

The pattern was in the Bead&Button magazine April 2010 (Issue 96). First the necklace base was sewed and then the bigger beads were added for embellishment. The beading included interpreting small figures of the pattern, a lot of unstitching, knotted yarn, crawling on the floor after the beads, achy shoulders and many stitches to the fingers. But as in many creative work, one's behind did the biggest job. I beaded the necklace during about ten days.

Koruun tuli myös helmistä tehty lukko. Lisää innostavia malleja odottaa vuoroaan.

Also the clasp was beaded. There are many rousing patterns waiting.

Siivekäs - Winged

2010-08-03T19:21:00.004+03:00

Kun sai valmiiksi aiemman Luna Moth -huivini, olin pienessä sievässä. Mieli teki isompaa sievää, joten tällainen siitä tuli.

I made a Luna Moth Shawl a couple of years again but it become quite small. I wanted a larger one and this is it.

Luna Moth Shawl

Ohje/Pattern: Elann.com (vaatii kirjautumisen/login needed)
Koko/Size: 84 * 152 cm
Lanka/Yarn: Swans Island Fingering (100 % merinovilla/merinowool, 100 g = 530 m), väri /colour purple
Langankulutus/How much: 110 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Aloitettu/Started: 20.4.2010
Valmistunut/Finished: 28.7.2010

Olen edelleenkin pienessä sievässä. Yleensä pingottaessa hämmästyy, miten iso huivimytystä venähtikään, mutta tässä mallissa ei ollut niin paljon joustovaraa. Varsinkin sivuliepeet jäivät tosi lyhyiksi, eikä mitään kääriytymishuivia tästä tullut. Olisi voinut tehdä vielä mallikerran tai parikin (nyt tein kuusi kertaa kerrokset 15-34). Lankaakin olisi ollut. Mitähän minä oikein ajattelin? Luna Moth on kyllä minun osaltani loppuunkaluttu, joten isompaa versiota mallista ei nähdä. Mutta onhan minulla, krhm, pari vyyhteä violettia lankaa, joten jospa vielä vähän isompikin huivi lempivärissäni näkee vielä päivänvalon.

This shawl is also too small. Normally, while blocking, one is surprised how large the shawl become. This pattern isn't so elastic. Especially the upper side is very short and this shawl could not be wrapped around properly. I could have knitted one or two repeats more (now I made six repeats of the rows 15-34). I would have had yarn. What was I thinking? I'm totally tired of the Luna Moth pattern so I won't make any of them anymore. But I have a little, note that just little, purple yarn in my stash so maybe we'll see a bigger purple shawl later.

Lanka oli ostettu Washingtonista. Se on luomua, väri vaihtelee sopivasti antaen elävyyttä, mutta olematta räikeä, neulominen oli mukavaa. Paitsi että langasta lähti väriä. Mikä siinä on, että hienoimmat ja kalleimmat langat päästävät väriä? Vai pitäisikö ajatella niin päin, että onpa kiva, kun värin kiinnitykseen ei ole käytetty turhia kemikaaleja?

I bought the yarn in Washington. It was organic, the colour was beautiful and nicely varying and it was convenient to knit. But it dyed my hands. Why do the most expensive and finest yarns do that? Or should I think that it's just good that they don't use extra chemicals to fix the dye?

En ole vieläkään kyllästynyt huivien neulomiseen, mutta huivikuvien ottoon en ole keksinyt mitään uutta näkökulmaa. Kävimme ottamassa kuvia naapuruston hienon kiviaidan luona, mutta niissä oli fokusointi missä sattuu, joten uusintakuvat otettiin taas tylsästi parvekkeelta. Nauttikaa nyt tyypillisestä lähiötunnelmasta.

Still I'm not tired of knitting shawls but it's hard to find anything new about fotographing them. There is a nice stone fence nearby and we went to take pictures there. Unfortunately they weren't good enough in my opinion so we took new ones on our balcony, again. Enjoy the suburban atmosphere!

Kiertolaiset osa 2 - Vagabonds part 2

2010-07-23T20:32:00.013+03:00

Interrail-raportti jatkuu. Wienistä siirryimme yöjunalla Venetsiaan (sivumennen sanottuna hotellissa on halvempaa majoittua kuin mitä yöjunan hytti maksaa, matkalippujen lisäksi siis). Olen käynyt siellä 10 vuotta sitten muutaman tunnin retkellä. Muistin, että kaupunki on täynnä turisteja ja että on kuuma, mutta sitä en muistanut, että jokaikisen pikkukanaalin yli menee raput. Erehdyimme nimittäin kulkemaan hotellille rautatieasemalta kävellen. Parin sentin matka kartalla tarkoitti miljoonaa porrasta ja mutkaa luonnossa matkalaukkua perässä hinaten.

Our interrail continues. From Vienna we travelled to Venice by night train (I have to say that a cabin in a night train could cost more than a night in a hotel). I visited Venice shortly 10 years ago. I remembered that the city was full of turists and it was hot but I forgot that there were steps at every little bridge - and there are bridges everywhere. We made a mistake and decided to walk from the railway station to out hotel. The distance was short in the map but in real life there were a million steps and curves - and we had to drag our suitcases.

Gondoliajelun jätimme väliin; sekin kun maksoi hotelliyön verran. Sen sijaan risteilimme vaporetolla eli vesibussilla pitkin Canal Grandea ilta-auringossa.

We skipped a tour in gondola but took a cruise in vaporetto or water bus via Canal Grande.

Bussipysäkki venetsialaiseen tapaan:

A bus stop à la Venice:

Jokaikisessä matkamuistopuodissa oli myynnissä (Kiinassa valmistettuja?) naamioita. Mutta yhdessä oli paikan päällä käsityönä tehtyjä, perinteisten mallien lisäksi myös muita hahmoja.

In every souvenir shop there were masks (made in China?). But there was one shop where there were handmade masks, both traditional and also other figures.

Venetsian jälkeen vuorossa oli mosaiikeistaan kuulu Ravenna. Kuvia saa isommaksi klikkaamalla.

From Venice we travelled to Ravenna which is famous of mosaics. Click to enlarge the pictures.

Eteläisin kohteemme oli Italian "kannassa" sijaitseva merenrantakaupunki Bari.

Our southest destination was Bari at the "heel" of Italy by sea.

Kävimme katedraalissa, jossa on pyhän Nikolaoksen reliikit. Hän on tärkeä pyhä sekä katolisille että ortodokseille, joten kryptassa, jossa pyhäinjäännökset olivat, oli myös ortodoksinen kappeli.

We went to the cathedral where there were the relics of Saint Nicholas. He is an important saint to both the Catholic and the Orthodox and there was also a little Orthodox chapel in the crypt.

Katedraalin seinästä katseli tällainen otus, mitä lajia hän edustaneekaan.

A funny animal in the wall of the cathedral but I can't tell what species it is.

Etelä-Italiassa kaktukset kasvoivat villinä.

In Southern Italy cacti grew wild.

Viimeisenä kohteena oli Rooma. Meiltä alkoi olla mehut lopussa tässä vaiheessa, koska olimme vaihtaneet paikkaa niin usein, mutta toisaalta koko ajan voimassa olevasta interrail-lipusta piti ottaa hyöty irti.

Our last place to stay was Rome. We were already quite tired because we had travelled a lot.

Santa Maria in Trastevere on lempikirkkoni Roomassa. Siellä - kuten monessa muussakin kirkossa - on kauniita mosaiikkeja. Kuten ehkä arvata saattaa, pidän mosaiikeista suunnattomasti.

Santa Maria in Trastevere is my favourite church in Rome. There were beautiful mosaics - like in many Roman churches. As you can guess I love mosaics.

Piazza Navonalla taitelija teki kuvia spraymaalien ja sabluunoiden avulla.

In Piazza Navona an artist made spray paintings.

Matkalla tuli yövyttyä monenmoisessa paikassa. Sen vain sanon, että jos joskus matkustatte Bariin, älkää vain eksykö B&B Bari Murat -nimiseen loukkoon. Paikka oli ylihintainen läävä. Kaikkialla oli nuhjuista, yhteinen kylpyhuonen oli antiikkinen eikä sitä ollut remontoitu varmaan kymmeniin vuosiin. Huoneiston keskellä oli tupakkahuone, josta kantautui hajua myös makuuhuoneisiin (tosi kiva hajuyliherkälle astmaatikolle). Ilmastoinnista piti maksaa erikseen ynnä muuta. Yövyimme matkamme aikana samalla rahalla siisteissä hotelleissakin.

Sen sijaan Roomasta voi suositella B&B Addormí -majoitusta. Oli helpotus päästä Barin murjun jälkeen siistiin ja laitettuun paikkaan, joka sijaitsi Vatikaanin takana metron lähellä.

We stayed in many different places. I must say that if you go to Bari, do not go to a hostel called B&B Bari Murat. it was an over-priced dump. The shared bathroom needen renovation badly. There was a smokin room in the middle of the apartment and the smoke came to the rooms (my asthma was really delighted at that). We had to pay extra of air conditioning, and so on. And as I said the place was expensive compared to the condition.

But I can recommend B&B Addormì in Rome. It was clean and beautiful there and it was also situated near a metro station.

Muitakin hyviä yöpymiskokemuksia oli. Venetsian hotellimme oli 1300-luvulla rakennetussa palatsissa.

We also had other good places to spend a night. Our hotel in Venice was in a palace built in the 14th century.

Huoneen ikkunoista avautui näkymä Canal Grandelle, ei yhtään huono juttu:

We could see Canal Grande from our, room, not bad at all:

Minä niin tykkäisin olla Italiassa ja oppia puhumaan kieltä paremmin. Mutta kun ihonväri kuuluu luokkaan kalkkilaivan kapteeni, hiki valuu ja naama punoittaa, tulee automaattisesti kohdelluksi turistina, jolle pakkopuhutaan englantia, tyrkytetään, kerjätään (totuuden nimessä kahdelta viimeiseltä ei välty Helsingissäkään, mutta Italiassa ollaan asteen verran aggressiivisempia). Lyhyellä reissulla ei ole toivoakaan sulautumisesta paikallisten joukkoon.

I'd love to spend time in Italy and learn to speak Italian better. When when you skin colour is pale, you sweat and your face is red you are treated as a turist to whom everyone speaks English or imposes something or begs. Well, one has to say that the last two are familiar to us in Helsinki, too, but in Italy they are a little bit more aggressive. During short trips it's impossible to blend among the locals.

Jotenkaan minulla ei enää ole pakonomaista tarvetta hamstrata lankaa. Ainoan lankatuliaisen ostin kotimatkalla Lundista, johon tutustuimme pikaisesti (vierailun arvoinen kaunis, vanha kaupunki sekin). Sen sijaan minulla on pakonomainen tarve hamstrata helmiä. Prahasta hankin edullisia siemenhelmiä. Italiasta löytyi erilaisia lasihelmiä, erityisesti Venetsiasta Muranon lasia (toivotaan ainakin, että se on paikallista tuotantoa). Näitä näemme jonain päivänä erilaisissa helmitöissä.

I brought home just one hank of yarn I bought in Lund, Sweden (a beautiful old town, worth of visiting). Instead I bought beads: seed beads in Prague and other beads in Italy, also in Venice some of Murano glass (at least I hope the beads were made there). We'll see these, hopefully, in my beadworks later.

Kiertolaiset osa 1 - Vagabonds part 1

2010-07-19T13:07:00.012+03:00

Tuli vietetttyä reilut kaksi viikkoa kiertolaiselämää eli olimme interraililla. Teimme reissun Pohjois-Ruotsin kautta mennen tullen, joten tuli sekin reitti testattua (Pohjois-Ruotsissa oli kauniit erämaamaisemat, mutta muuten kiertäminen sitä kautta oli puuduttavaa, ensi kerralla mennään lautalla). Pääkohteemme oli Italia, mutta matkan varrella tutustuimme moniin muihinkin paikkoihin, kuten...

We spent vagabond life for a couple of weeks, that is we interrailed. We travelled to Central Europe via Northern Sweden which was quite boring in spite of beautiful landscapes (next time we'll take a ferry to Stockholm). Our main destination was Italy but we visited many interesting places during the trip, for example...

Berliini/Berlin:

Dresden:

Praha/Prague:

Wien/Vienna:

Tähän väliin esitän kielipoliittisen kannanoton. Minusta Helsingin päärautatieaseman lyhenne Helsinki C on jostakin en sano mistä. Saksassa päärautatieasemat lyhennetään Hbf (Hauptbahnhof). Rooman päärautieasema on Roma Termini. Prahan asema on reilusti Hlavní nádraží. Miksi pitää kumartaa ns. kansainvälisyyden suuntaan ja pyllistää suomalaisuudelle - suomen kielessähän ei ole C-kirjainta, eikä kyseessä edes ole maailmalla vakiintunut käytäntö, kuten näkyy. Kielipoliittinen kannanotto päättyy tähän.

They just changed the name of the Helsinki main railway station for Helsinki C. Very nice, but in Finnish there is no letter C. In Germany the main railway stations are abbreviated as Hbf (Hauptbahnhof). Rome's main station is Roma Termini, Prague's Hlavní nádraží. I just wonder our eagerness to be so international that we forget out own background.

Matkalla tuli tietenkin bongailtua nelijalkaisia ystäviämme.

Anyway, I spotted animals.

Berliinin heppoja/Horses in Berlin:

Dresdenin heppoja/Horses in Dresden:

Prahan heppoja (ajajana Pate Mustajärvi)/Horses in Prague:

Wienin heppoja/Horses in Vienna:

Prahassa oli onnistuttu risteyttämään joutsen ja kenguru.

In Prague they had managed to cross-breed swan and kangaroo.

Sitten satunnaisia tunnelmia matkan varrelta. Ainoa laivaosuus matkamme varrella oli Tanskan Rødbystä Saksaan Puttgardeniin (koko juna ajetaan lauttaan). Vaikka mitä väitettäsiin, tuulimyllyt ovat minusta kauniita. Eppu Normaalia mukaellen: Mutta millään muilla mailla kuin Suomella ne ei oo kauneutta vailla. (Alkuperäissanojenkin kanssa olen samaa mieltä.)

A few random moments during our trip. The only part in ferry was from Rodby, Denmark to Puttgarden, Germany. I think the wind turbines are beautiful.

Dresdenin ja Prahan välillä juna kulki pitkän matkaa Elben vierellä vehreissä maisemissa.

From Dresden to Prague the train drove along the River Elbe.

Praha oli antoisampi paikka kuin odotin, ja sinne haluan ehdottomasti uudestaan. Kauniita, vanhoja rakennuksia riitti, ja niihin sulavasti yhdistyi moderni taide, kuten tämä avaimista koottu veistos.

I loved Prague and I'll have to go there again. There was a nice mixture of beautiful old buildings and modern art, for example this sculpture made of keys.

Hiilloksella paistettu munkki maistui.

A kind of doughnut baked on coals.

Wienissä ollaan tyylikkäitä ja suojatiekin ylitetään hattu päässä.

In Vienna people are stylish and wear hat while crossing the street.

Dresdenissä katsottiin jalkapalloa niin innokkaasti, että kaikki eivät mahtuneet kapakkaan sisään. Ihan kiva, että Saksa voitti ko. pelin, mutta se ei ollut kivaa, että huumaantuneet fanit puhalsivat vuvuzelalla suoraan korvaan.

In Dresden people watched football. Germany won that game, nice, but the noice of vuvuzelas was not nice at all - at least next to your ear.

VR sai paljon ryöpytystä viime talvena, mutta voin kertoa, että muuallakin junat myöhästelevät, ilmastointi on mitä sattuu ja vessat ovat kauheita. Sitä paitsi VR hakkaa muut maat ravintolavaunun valikoimallaan kirkkaasti. Pahoja myöhästymisiä ei meille onneksi sattunut. Pahiten mokasi Ruotsin rautatiet: junan myöhästymistä ei edes pahoiteltu, ilmoitettiin vain tylysti, että jatkoyhteys ei odota, joten juoksimme laukkujen kanssa pitkän matkaa eri kerroksessa olevalle raiteelle, jossa juna kuitenkin odotti. Yhtä kaikki juna on minulle mieluisin matkustusväline.

Ensi kerralla luetaan karttaa Italiassa.

Next map reading in Italy.

Balsamia - Balsam

2010-07-01T21:18:00.005+03:00

Joskus tarvitsee hiukan balsamia haavoihin.

Balsam Shawl

Ohje/Pattern: Oceanwind Knits
Koko/Size: 88 * 192 cm
Lanka/Yarn: Regia Silk (55 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 20 % silkki/silk, 50 g = 200 m), väri/colour 070
Langankulutus/How much: 165 g
Puikot/Needles: 4 mm
Aloitettu/Started: 8.5.2010
Valmistunut/Finished: 22.6.2010

Huivi oli minulla matkaneuleena Australiassa, ja ihan mukavasti se pitkillä lennoilla edistyikin. Malli oli huomiota vaativa, sillä ainaoikeinneuleen ja pitsikuvion vuorottelu teki homman kiinnostavaksi nurjalla puolella. Totesin, ettei malli sovi seurusteluun, sillä neuletapaamisissa jouduin vähän väliä purkamaan virheitä. Minusta ainakin on tosi vaikea äkkiseltään erottaa, jos ainaoikean keskelle täytyy tehdä sileää nurjaa.

I had the knitting with me in Australia and it was good entertainment during the long flights. The pattern was quite complex because of alternation of garter stitches and lace pattern and needed attention, especially on the wrong sides. I tried to do it in knitting groups but noticed that it wasn't a sosial knitting.

Ohje oli ihan selkeä, mutta vähän kyllä purnaisin. Huivin alkuosaan tuli pieniä lehdyköitä ainaoikean joukkoon, ja nämä lehdykät olivat omana kaavionaan, vieläpä kahtena. Mielestäni olisi voinut ihan hyvin tehdä vain yhden kaavion kolmen erillisen sijaan ja lisätä joukkoon mustia neiöitä kohdille, joista on silmukoita kavennettu pois. Eri kaavioiden kanssa säätäminen oli tosi rasittavaa. Lisäksi ohjeessa oli pieni virhe kohdassa, jossa selostetaan reunakaavioiden neulomisjärjestys, sillä ohjeen mukaan olisi yksi kaavio pitänyt neuloa uudestaan. Kuvia vertaamalla totesin, että ei näköjään pidäkään. En muuten olisi niin kriittinen, mutta kyseessä oli maksullinen ohje.

The pattern was quite clear but I have a little bit to complain about. The little leaves at the beginning of the shawl were in different charts i.e. you had read three charts at the same time. In my opinion it would have been an easy task to combine these charts and add black squares there where stitches were decreased off. In addition to that there was a little mistake in the instructions of the border. One could have interpreted that a border chart should have been repeated but I looked at the pictures carefully and concluded it should not.

Joskus tykkäsin Regia Silkistä kovastikin, ja lanka on ostettu noina aikoina. Tänä päivänä lanka tuntuu liian pehmeältä ja nuhjuiselta. Värikin rupesi etomaan hyvin pian. Pidin kahden päivän neulomisputken urakoidessani huivin loppuun, mistä oli seurauksena ranteen kipeytyminen ja pakkotauko käsitöihin. Australiaa (ja kenguruita!) lukuun ottamatta ei siis kovin hyviä muistoja neuloutunut tähän huiviin. Saisiko sitä balsamia, kiitos.

I used to like Regia Silk very much earlier and had bought this yarn then. Today the yarn felt too soft and worn. I also were tired of the colour. I had a two day knitting marathon while finishing the shawl and now my wrist is hurting and I have to keep a knitting break. Instead of Australia (and kangaroos!) this shawl doesn't include many good memories.

Siksak - Zigzag

2010-06-23T20:48:00.007+03:00

Jos toista vuotta keskeneräiset ufot unohdetaan, mikään neule ei ole pitkään aikaan tökkinyt yhtä pahasti kuin tämä. Ainoastaan langan väri sai punnertamaan työn loppuun.

If we forget the ufos which have been in progress over an year, this knitting was the most awful case for ages. Only the colour of the yarn got me knitting on.

Chevron Scarf

Ohje/Pattern: Vogue Knitting Spring/Summer 2010, malli/pattern 24
Lanka/Yarn: Koigu KPPPM (100 % merinovilla/merino wool, 50 g = 160 m), väri/colour P860
Langankulutus/How much: 85 g
Puikot/Needles: 3 mm
Aloitettu/Started: 29.4.2010
Valmistunut/Finished: 15.6.2010

Huivi neulottiin poikittain ja välillä pääteltiin kaikki silmukat ja luotiin uudet. Rupesin vielä luomaan silmukoita ohjeen suosittelemalla palmikkotekniikalla (cable cast on), mikä oli kyllä tavanomaista luontireunaa näyttävämmän lopputuloksen antavaa, mutta niin hidasta että hirvitti. Olisi voinut ottaa isommat puikotkin. En vain halunnut pinnasta kovin löyhää, joten päädyin kolmosiin, kun ei kolmepuolikkaitakaan ollut vapaana (pitäisi varmaan tehdä niille ufoille jotain).

Ohjeessa yhden raidan korkeus oli kuusi kerrosta, mutta tein kahdeksan, mistä seurasi onneksi vähemmän pääteltävää ja luotavaa. Tein myös huivista lyhyemmän kuin ohjeessa. Arvioin, että lanka olisi riittänyt vielä yhteen raitaan, mutta onneksi ei riittänyt, koska taas selvisi vähemmällä päättelyllä jne. Kuulemma tämä malli muistuttaa suuresti jotain muuta, mutta unohdin jo sen toisen nimen (saa muistuttaa).

The scarf was knitted lengthwise and at the end of a strip ypu had to bind off all the sticthes and cast on new ones. I decided to use the cable cast on recommended in the pattern and it was hopelessly slow. I should heve chosen bigger needle size. But I didn't want loose stitches and I didn't have 3,5 mm needles available (maybe I should do something with my ufos).

In the pattern one strip was six rows high but I knitted eight which was a good choice with less binding off and casting on. I also made the scarf shorter. I estimated that I could have knitted one more strip but I didn't have enough yarn which was a good choice with less binding off etc.

Koigu PMMP... eiku... muistutti ulkonäöltään Jittterbugia, mutta ei ollut niin mukavaa neulottavaa. Se nuhraantui eikä luistanut kovin hyvin puikoilla, ainakaan noilla liian pienillä. Langasta myös irtosi väriä käsiin ja liotuksessa. Mutta siis upean värin voimalla jaksoi hoidella homman loppuun.

Koigu looked like Jitterbug but it wasn't so nice to knit. But the fantastic colour helped me to finish the work.

Villaiset - Woolly

2010-06-18T19:07:00.007+03:00

Älkää huolestuko. Tästä ei ole tulossa vauvablogia. Mutta kummityttö tarvitsi vaippahousut, joten tietenkin kummitäti sellaiset tekee.

Don't worry. This won't become a baby blog. But our goddaughter needed soakers (which you use with cloth diapers) so of course the godmother made them.

Villapöpät

Ohje/Pattern: Ulla 1/08
Koko/Size: 4-8 kk/months
Lanka/Yarn: Jutta-hahtuva
Langankulutus/How much: 40 g
Puikot/Needles: 5 mm
Aloitettu/Started: 12.6.2010
Valmistunut/Finished: 16.6.2010

Jutta-hahtuvaa on myynnissä Ruohonjuuressa. Siitä ei ollut ilmoitettu mitään metrimääriä, mutta se näytti rimmaavan ohjeessa käytetyn Pirtin hahtuvan tiheyden kanssa. Hahtuvapussissa olisi ollut myös housuohje, mutta siinä ei ollut annettu tiheyttä, joten en uskaltanut ruveta siitä säätämään. Ilmeisesti hahtuvan valmistaja on päättänyt olla lannistamatta aloittelevaa neulojaa turhilla pikkuseikoilla, mutta minä olisin kaivannut niitä, kun ei ole lapsi vieressä mallina. Hahtuvan värit olivat kyllä herkkua.

Ohje oli hyvä, mutta olisin kaivannut enemmän numeroita, eli esimerkiksi lisäysten jälkeen olisi voinut mainita, montako silmukkaa työssä pitäisi olla. Kun tekee työtä toiselle eikä ole oikein käsitystä vauvojen mittasuhteista, olisi kaikki apu tarpeen. Tein lahkeet kokonaan joustinta, koska lahkeet näyttivät kuvissa aika leveiltä.

Maartsi hei, korva-aukot ovat kivat, mutta haluaisin myös nähdä jotain. Onko tämä varmasti pipo?

Hey Maartsi, ear holes are nice but I can't see anything. Are you sure this is a hat?

Papuja - Beans

2010-06-14T19:42:00.004+03:00

Tuli tehtyä taas helmitöitä.

Again a few beadworks.

Kukkasen ohje on Helmitöiden vuosi -kirjassa. Siinä pujotellaan ensin pohja ja sitten sen päälle kerroksia keskustaa kohti. Lopuksi viritin kukan taakse vaijerin, johon pujotin papumaisia helmiä.

The pattern of the flower is in a Finnish beadworkbook. I tied a wire behind the flower and added bean-like beads.

Etsi helmet papujen joukosta!

Bean or bead? (I love wordplays.)

Vuosi sitten Bremenissä osuin mainiosti nimettyyn Steinzeit (eli kiviaika) -nimiseen kauppaan. Ostin sieltä eldarit-nimisen kiven, jota esiintyy Madagaskarilla (sain mukaan kivestä kertovan lappusen). Totuttuun tapaan meni vuosi, ennen kuin sain tehtyä kivestä korun, ja siinä välillä se ehti jo hävitä, kunnes pakotin miehen käymään läpi eteisen kaappia (minäkin saan aina etsiä miehen tavaroita, joten kerrankin näin päin). En saanut kivestä hyviä kuvia enkä löytänyt netistäkään siitä juuri tietoa, mutta kuviot ovat kiehtovat.

A year ago we visited Bremen and there I found a shop called Steinzeit or stone age (as I said, I love wordplays). I bought there an eldarite or nebulastone which is found in Madagaskar. As usual, it took a year until I made a pendant of the stone. Meanwhile, I managed to lose it but then I made my husband clean a closet and he found it (I always have to search for his things so it was only fair that he had to search mine, for a change). The stone was difficult to be photographed but its figures are very fascinating.

Simpukat - Shells

2010-06-05T16:49:00.006+03:00

Keskeneräisten töiden lista on pitkä kuin vessajono oopperan väliajalla, mutta silti piti laittaa uusi alulle. Onneksi se myös valmistui nopeasti.

The list of my wip's long but anyway I started a new project. And fortunately finished it quickly.

Kummitytön kesämyssy/Goddaughter's Summer Hat

Ohje/Pattern: Vintage Bonnet
Koko/Size: 6-9 months
Lanka/Yarn: Marks&Kattens Eco Baby Bomull (100 % puuvilla/cotton, 50 g = 160 m), väri/colour 903
Langankulutus/How much: 40 g
Koukku/Hook: 2 mm
Aloitettu/Started: 2.6.2010
Valmistunut/Finished: 3.6.2010 (juuri keskiyön jälkeen/just after midnight)

Kummitytön takista jäi lankaa tähteeksi, joten lupasin tehdä siitä kesämyssyn. Koska olin sopinut treffit kummitytön (ja hänen äitinsä) kanssa torstaiksi, oli myssy urakoitava valmiiksi vaikka silmät ristissä. Lisäksi kävi niin, että printterin muste loppui parahiksi, joten virkkasin myssyä nenä kiinni ruudussa. No, kukapa hullu sitä kauniina kesäpäivänä parvekkeella virkkaisi, kun voi istua sisällä tietokoneen ääressä.

A month ago I knitted a cardigan for our goddaughter and I promised to make a summer hat of the rest yarn. Because I met the gooddaughter (and her mom) on Thursday I decided to crochet the hat ready although I had to stay awake half of the night. In addition to that, our printer ran out of ink and I had to crochet at the computer. But who would have sat on the balcony crocheting on a sunny summer day when one could spend time inside?

Kummityttö on neljä kuukautta, mutta tein hatun isomman koon mukaan, koska siitä muuten näytti tulevan liian pieni. Ohjeessa olikin mainittu, missä kohtaa ympärysmitan voi laskea. Ohjeen mukaan olisi pitänyt virkata vielä korvaläpät, mutta koska kello oli paljon ja kyseessä kesäpäähine, niin jätin ne tekemättä. Kehuja tuli siitä, että myssykkä on edestä matalmpi, jolloin se ei tule silmille. Vähän isolta hattu näyttää tällä hetkellä, mutta saa nähdä, mahtuuko se loppukesästä.

My gooddaughter is four months old now but I chose the bigger size of the pattern. It was mentioned on the pattern when you should messure the diameter. I didn't make earflaps because it was late and maybe you don't need them on a summer hat. It looks a little bit too big now but hopefully it'll fit in late summer.

Luonnollista - Natural

2010-06-02T20:34:00.005+03:00

Neule-Into häipyi mieron tielle, joten kyllästytän teitä taas korteilla. Minähän en askartele ihmishahmoista, vaan kaikki leimasimeni sun muut omat kasvi- ja eläinaiheisia. Olen kai jonkin sortin ihmisvihaaja, mutta esimerkiksi Magnoliat ovat ihan liian ällösöpöjä, ja Art Impressionin tätileimasimet (esim.) ne vasta järkkyjä ovatkin. Tiedän, että monet tykkäävät niistä, mutta minusta ne ovat kamalia. Joten jos inhoat minua, tiedät, mitä ostaa minulle synttärilahjaksi. ;)

My knitting mood is hiding somewhere but I made a few cards. I don't use human figures, stamps or anything else, but prefer plant and animal motifs. For me the Magnolia stamps are too cute and the "girl" stamps of Art Impression are really awful (example). I know that many crafters love them but not me.

Mutta siis kasvillisuutta tällä kertaa ja vähän perhosia.

But this time plants and a few butterflies.

Lopuksi puhdasta matematiikkaa. Yleensä valitse paperit leimojen värin mukaan - jos nyt viitsin edes leimaa värittää - mutta tällä kertaa väritin leiman paperin mukaan.

Finally, pure math. Normally I choose papers according to the stamp but this time I did vice versa and coloured the stamp according to the paper.

Kukkasia - Flowers

2010-05-25T20:32:00.007+03:00

Kiitoksia kenguruterveisistä! Olen ollut jotenkin paljon rauhallisempi, kun muistelen kengujen tapaamista. Kustantaisikohan Kela lisää kenguruterapiaa?

Thanks for the kangaroo comments! I have felt so calm when I have recalled the roos. I think our Social Insurance Institution should provide me more kangaroo therapy.

Pitkästä aikaa kaivoin koruilu- ja askartelutarvikkeet esille. Ystävän synttärilahjaksi valmistui rintaneula sekä ylempi ranneketju. Alemman ketjun jätin itselle. Olisin odottanut siksak-kuvion olevan näyttävämpi, mutta aika pliisu esitys siitä tuli kauhean vaivan jälkeen. Ulkoistin korupajan parvekkeelle, mikä lisäsi työn jännitysmomenttia. Partsilla on nimittäin puuritilä, jota ei saa pois purkamatta sitä kokonaan, mihin sisältyisi kymmenien ruuvien pyörittely. Niinpä pudonneet helmet ovat toistaiseksi mennyttä. Viime kesänä yritimme kyllä yhtä lautaa irrottamalla pelastaa pudonneita palmikkopuikkoja ja silmukkamerkkejä, mutta osa jäi kadoksiin (mitkä tyypit näitä rakenteita oikein kehittävät?).

A friend had a birthday and I made her a flower brooch and a bracelet (the upper one). The lower bracelet is for me but I'm not satisfied with it. It took long time to make it but it doesn't look very fancy.

Tein myös päivänsankarille kortin. Jos olisin ajatellut asian loppuun asti, korttikin olisi voinut olla samaa värimaailmaa, mutta on siinä ainakin kukka. Idean ääriviivatarran (hetki heilahti, kun kaivoin netistä termin englanniksi) sisusten värittämisestä sain jostain suomalaisesta askartelukirjasta, mutta se oli kirjastosta, eikä nimi tule mieleen. Tekniikka on oikein sopiva minunkaltaiselleni sotkijalle, joka saan akvarellivärit leviämään vääriin paikkoihin, ellei ole mitään reunoja estämässä. Pitäisi varmaan hankkia värityskirja ja ruveta harjoittelemaan.

I also made a card for my friend. If I had planned it properly I would have chosen the colours matching the jewelry. But there are flowers in it, anyway. It's are a peel-off sticker which I coloured inside. The idea was in a card making book and it's a fantastic technique for me because I always get a mess when I try to colour a stamp with watercolour pencils. Maybe I should buy a colouring book and start practising.

En ole unohtanut pupuja kenguruhuumassa. Pentikin pupukoriste on odottanut koruksi pääsyä vuoden ellei peräti kahta. Vihdoinkin rakentelin sille ketjun.

I haven't forget bunnies despite this kangaroo enthusiasm. I bought a bunny decoration a year or two ago and finally modified it to a necklace.

Lempeät - Gentle

2010-05-21T14:03:00.010+03:00

Tällä kertaa tutustumme eläimiin, jotka loikkivat ja joilla on pehmeä turkki, pystyt korvat, kauniit silmät... ja pitkä häntä. Ei siis pupuja tällä kertaa, mutta tuskin tarvitsee ihmetellä, miksi ihastuin täysillä kenguruihin.

This time we get to know animals which hop and which have soft fur, upright ears, beautiful eyes... and long tail. No bunnies this time but no wonder that I fell in love with kangaroos.

Vahva häntä on tärkeä kenguruiden liikkumiselle ja tasapainolle. Sen avulla voi nousta seisomaan takajaloille.

A sturdy tail is needed for moving and balance. It's an extra foot while standing on hindlimbs.

Hitaasti liikkuessaan kenguru käyttää kaikkia neljää jalkaansa - tai oikeastaan viittä, sillä häntä on olennainen osa liikettä. Mutta sitten kun päästään vauhtiin, painetaan menemään takajaloilla.

While moving slowly a kangaroo uses its all five limbs - including the tail - which is called pentapedal walk. But when the movement is swifter a kangaroo changes for bipedal hop.

Clelandin luonnonpuisto on harvoja paikkoja, joissa kenguruita saa ruokkia. En taas ole varma, mitä mieltä pitäisi olla villieläinten kesyttämisestä ja totuttamisesta ihmiseen, mutta lukemani mukaan villitkään kengurut eivät pelkää ihmistä. Ja niiden ruokkiminen ja helliminen oli MAHTAVAA!

Cleland Wildlife Park is one of the few parks that encourages to feed kangaroos. I don't know what I should think about taming wild animals but I read that even wild kangaroos are not afraid of humans. And feeding and patting them was FANTASTIC!

Kengurut käyttäytyivät tosi hyvin: ne eivät tapelleet ruuasta eivätkä yrittäneet raapia tai purra. Joillakin vallabeilla, jotka ovat varsinaisia kenguruita pienempiä eläimiä, oli tapana napata hellästi kiinni ruokkijan kädestä. Siis tämä oli ihan uskomatonta!

The kangaroos behaved very well. They didn't fight for food or try bite or scratch. Some little wallabies tended to hold the feeder's hand gently. Incredible!

Valitettavasti emme nähneet yhtään emon pussissa majailevaa poikasta. Mutta katsokaa nyt tätä pikkuvallabia, mitkä silmäripset!

Unfortunately, we didn't see any joey in the pouch of the mother. But look at this wallaby joey, what eye lashes!

Pienet vallabit olivat supersöpöjä, mutta eniten pidin kuitenkin isommista kenguruista, erityisesti jättipunakenguruista.

The small wallabies were ultra cute but I preferred bigger kangaroos, especially red kangaroos.

Isot kengurut olivat tosi ilmeikkäitä. Jos joku on seurannut Disapproving Rabbits -sivustoa, voi todeta myös kenguruiden hallitsevan ylenkatseen salat. Tämäkin harmaakenguru (jos tunnistin lajin oikein) kehtaa näyttää kieltään!

The big kangaroos were very expressive. If you are familiar with the Disapproving Rabbits site you probably notice that also kangoroos know how to disapprove. This grey kangaroo (hope I identified it right) sticks out its tongue!

Juu, mikäpä tässä on oleillessa. Päivä paistaa ja hölmöt ihmiset kantavat ruokaa kuonon eteen...

So isn't that something. The sun is shining and silly humans keep on bringing food...

Kengurusälääkin tuli sitten ostettua, mm. muki, kirja, ja mieskin valitsi itselleen asianmukaisen solmion (en siis ollut ruokakuntamme ainut kengurufani). Tarkoitus ei ollut ostaa pehmokengurua, mutta lentokentältä sellainenkin loikkasi reppuun. Löytyi onneksi Australiassa tehty kenguru kiinalaisen tuotannon sijaan. Saanko esitellä, Caroline Kangaroo ja poikansa Carl.

Of course I had to by kangaroo things, a mug, a book and my husband choose an appropriate tie himself, too. So I wasn't the only one who loved these animals. We didn't intend to buy a toy kangaroo but at the airport I found one in my backpack. Fortunately, we find an Australian made one. May I introduce you Caroline the Kangaroo and her son Carl.

Jääkaappimagneetti kuvaa täydellisesti olotilaani, ja lisäksi siinä on suosikkini punakenguru. Alemman aboriginaalikengurun sain miehen kollegalta ja hänen vaimoltaan. Sekin on magneetti, mutta ajattelin muokata sen rintaneulaksi.

A fridge magnet tells exactly how I always feel. The lower kangaroo is aboriginal art and it was given to me by my husband's colleague and his wife. It's a magnet, too, but I thought I'll modify it as a brooch.

Kyllä lankaakin tuli ostettua. Australia tunnetaan villantuottajamaana, mutta eivätpä kauppojen hyllyt pullistelleetkaan paikallista lankaa. Kävin Adelaidessa kahdessa lankakaupassa, mutta niissä oli suppea valikoima, kalliit hinnat eikä mitään ohutta lankaa (paitsi Opalin sukkalankoja, jotka maksoivat melkein kolme kertaa enemmän kuin meillä), joten en ostanut niistä mitään. Mutta mies halusi retkelle saksalaisten perustamaan Hahndorfin kylään, ja siellä myytiin aitoa australialaista villaa, jota hankin myssytarpeet. Siellä oli myös käsinkehrättyjä lankoja, mutta minusta ne oli kerrattu aivan liian löysäksi (kannatti kuunnella retriitissä neulojien juttuja, niin että minulla on jotain käsitystä kehräyksen saloista). Amerikkalaiset lehdet olivat nekin paljon kalliimpia kuin Suomessa, mutta australialaisiakin neulelehtiä oli myös kaupan. Lammaskuva on otettu bussin ikkunasta tuolla Hahndorfin reissulla.

Yes, I bought a little yarn. Australia is famous of its wool production but surprisingly there wasn't a lot local yarn in the shops. I dropped in two yarn shops in Adelaide but bought nothing because I didn't find anything I liked and the yarns were quite expensive. But we made a trip to Hahndorf, a German village, and there was australian wool in a shop and bought two balls for a hat. I also brought home a couple of knitting magazines. The image of sheep was taken during the Hahndorf trip.

Mutta palataan vielä noihin lempeisiin, ilmeikkäisiin loikkijaotuksiin. Kyllä olisi tehnyt mieli ottaa yksi kotiinviemisiksi! (Ensi kerralla en käytä enää niin paljon huutomerkkejä.)

I want to show a couple of more pictures of those gentle, expressive hoppers. If only it were possible to bring one of them home! (Next time less exclamation marks.)

Saanko suudella kättänne, madame?

May I kiss your hand, ma'am?

Eläimellistä - Animalism

2010-05-17T15:40:00.013+03:00

Paljon kiitoksia huivikehuista! En saanut vastatuksi kommentteihinne, koska olimme pikku reissulla tuossa ihan lähistöllä. Paikassa, jossa elää tällaisia otuksia:

I haven't updated my blog because we made a little trip just here in neighborhood, a place where you can see these:

Miehellä oli edelleen käyttämättä matkustusapurahaa, jonka turvin kävimme jo Amerikassa (tai siis mies kävi, sillä typerä apuraha ei kattanut puolison matkakustannuksia). Joten mies kyseli, kiinnostaisiko hänen luennointinsa Australiassa ja hän halusi minut ehdottomasti mukaan muusaksi. Olen siis kasvattanut hiilijalanjälkeni tänä vuonna surullisen mahtaviin mittoihin, mutta matka oli aivan huikea elämys.

My husband had a scholarship which included money for lecturing abroads. He asked if they liked him to come to Australia and he insisteds me coming with him. So, my carbon footprint is unfornately high but this journey was a great experience.

Jännitimme viimeiseen asti, vaikuttavatko tulivuorten touhut matkaamme. Ei tullut tulivuoriylläreitä, mutta tuli salamaylläri. Meidän piti lentää Helsingistä suoraan Hong Kongiin, mutta salama oli iskenyt koneeseen, eikä tiedetty, milloin se voisi lähteä matkaan, joten meidät kierrätettiin Honkkariin (lentokenttähenkilökunnan slangia) Bangkokin kautta. Jatkoimme matkaa Hong Kongista Adelaideen samalla koneella kuin alun perin pitikin, joten matkaan ei tullut viivytyksiä, vaan sen sijaan saimme syödä useammin maittavaa lentokoneruokaa (koneiden kasvisruoka on välillä kyllä ihan oikeasti hyvää).

We were nervous if the volcanos in Iceland prevented our journey. But we hadn't any volcano surprises - we had a lightning surprise. We should have flied from Helsinki to Hong Kong but the plain was struck by a lightning and no one knew when it could fly again. So they got us first to Bangkok and from there to Hong Kong and we caught our plain to Adelaide there. Finally, we didn't have any delay but got more tasty aeroplain meals (actually, the vegan meals are sometimes really good).

Adelaide on Etelä-Australian osavaltion pääkaupunki. Se oli viihtyisä paikkakunta, paljon puistoja, vanhojen ja uusien rakennusten sekoitus. Etualalla oleva rakennus on pääposti.

Adelaide is a capital of the state of South Australia. It's a comfortable city, there are a lot of parks and a nice mixture of old and new buildings. The building before is the main post office.

St. Peters Cathedral:

Maapallon toisella puolellahan eletään loppusyksyä, mutta sää oli samanoloinen kuin Suomessa elo-syyskuussa: aurinko paistoi välillä tosi lämpimästi, mutta ilmassa oli aavistus syksyn koleudesta. Adelaiden keskusta, jossa majoituimme, sijaitsee sisämaassa, mutta rantakaupunginosaan Glenelgiin pääsee näppärästi ratikalla. Siellä oli merta, hiekkarantoja ja muutenkin välimerellisiä maisemia - hyvin kaunista.

There is late fall in the other side of the globe but the weather was alike we have here in Finland in late August or early September: the sun was shining warmly but you could feel a chilly touch of fall. The centre of Adelaide, where we stayed, is inland but the sea is not far away. You can travel to Glenelg easily by tram. There were water, beaches and Mediterranean landscapes. A lovely place.

Adelaide oli hyvin rauhallinen paikka, mutta ostoskadulla Rundle Mallilla näimme aikamoista sikailua.

Adelaide was a very peaceful city but in the shopping street Rundle Mall we saw something really swinish.

Se kaupunkikierroksesta, nyt päästään asiaan. Isoin juttu matkalla olivat minulle eläimet. Adelaiden puistoissa näki erilaisia lintuja. Nämä ovat mustajoutsenia.

That was the city tour and now we go to the business. The greatest thing for me were the animals. In the parks of Adelaide we saw many different birds. These are black swans.

Erään puistikon ohi kulkiessamme kuului iloista linnunlaulua. Ensin oli vaikea erottaa, millaisia siivekkäitä puissa oli, mutta kun silmä tottui, lehtien takaa paljastui parvi värikkäitä papukaijoja. Ne eivät kauhean edustavasti poseeraaneet kuvissa, mutta jospa näistä saisi jotain selvää. Ne tykkäsivät olla pää alaspäin, joten ensimmäisessä kuvassa näkyy silmä alareunassa.

When we were passing a park we heard joyful birdsong. First we didn't see any birds but then we discovered colourful parrots hiding in the trees. They were hard to photograph but hopefully you make out something. They liked to be head downwards so you may see an eye at the bottom edge of the first picture.

Kävimme Clelandin luonnonpuistossa, joka sijaitsi Adelaiden lähistöllä ja jonne pääsi syrjäisestä sijainnista huolimatta julkisilla (mikä on aina loistava juttu). En ole eläintarhojen ystävä, sillä minusta villieläinten paikka on vapaana luonnossa. Clelandkin oli aidattu alue, mutta siellä oli eläimillä kuitenkin enemmän tilaa kuin perinteisessä tarhassa. Tosin osa eläimistä oli hyvin kesyjä, joten paikka muistutti pikemminkin kotieläinpihaa. Minulle jäi siis hiukan ristiriitainen olo: oli ihanaa taputella eläimiä, mutta ne eivät kuitenkaan saaneet elää täysin omilla ehdoillaan. Mutta koska tykkään söpöistä eläimistä, oli tietenkin mahtavaa päästä silittämään niitä.

Koalat olivat supersuloisia. Ne nukkuvat yleensä päivät, mutta muutama yksilö oli hereilläkin.

We visited Cleland Wildlife Park which is near Adelaide. I don't visit zoos because in my opinion wild animals belong to nature. Cleland was also a fenced area but the animals had more room thna in a zoo. However, many animals were very tame so they were almost like farm animals. I felt a little discrepant; animals should be free but it was also fantastic to get to pet the cute animals.

Koalas were extra sweet. Normally they sleep in the day time but a couple of them were awake, too.

Eläintenhoitaja toi yhden koalan lähemmäksi, ja sitä sai silittää varovasti.

A worker carried a koala closer and we could pet it carefully.

Eräänä toisena päivänä retkeilimme maaseudulla ja näimme villejä koaloja. Ne olivat majoittuneet todella korkealle.

Another day we had excursion to the countryside and there we saw wild koalas. They were sleeping up very high.

Takaisin Clelandiin, jossa oli myös muita Australian eläimiä. Dingot olivat koiramaisempia kuin oletin. Eikö näissä olekin jotain samaa kuin suomenpystykorvassa?

Back to the Cleland where we saw many other Australian animals. Dingos reminded dogs more than I assumed. Actually, they reminded a Finnish Spitz much, didn't they?

Pelikaaneja/Pelicans

Emuja/Emus

Vompatteja/Wombats

Tämä kaveri on potoroo. Se kuuluu pussieläimiin ja on sukua kenguruille. Varmaan se on yhtä viehättävä eläin kuin kengurutkin, mutta maallikon silmissä se näyttää hyvinsyöneeltä rotalta, ja tuli hiukan ikävä olo, kun niitä pyöri jaloissa.

This guy is a potoroo. It belongs to macropods and is related to kangaroos. Probably it's as charming animal as kangaroo but in the eyes of a non-zoologist it looks like a well-nourished rat. We felt a little bit unpelasant when they were swarming around feet.

Mutta ehdottomasti hurmaavimpia eläimiä olivat kengurut. Ne ansaitsevat oman kirjoituksensa.

But my absolute favourites were kangaroos. They deserve an own post.

Troijalainen - Trojan

2010-05-07T15:10:00.005+03:00

Nyt on valmistujaiset vietetty.

It's completed.

Cleite Shawl

Ohje/Pattern: Twist Collective Fall 2008, Ravelry download
Lanka/Yarn: Pirkanmaan Kotityö Ohut Pirkkalanka (100 % villa/wool, 100 g = 400 m)
Langankulutus/How much: 190 g
Puikot/Needles: 4,5 mm
Aloitettu/Started: 2.3.2010
Valmistunut/Finished: 1.5.2010

Vetävimmät blogikirjoitukset saa töistä, jotka ovat jollain tavalla epäonnistuneet tai jos ohjeessa tai langassa on moitittavaa. Tässä työssä ainoa ylimääräistä riesaa aiheuttanut juttu olivat langan lukuisat solmut. Niiden selitys on siinä, että lanka on ostettu poistomyynnistä puoleen hintaan, joten nurina on turhaa. Langassa ei ollut vyötettä, joten en tiedä värinumeroa. Tuota väriä ei välttämättä ole värikartassa ollenkaan. En olekaan aiemmin tehnyt Pirkkalangasta huivia, mutta mielellään teen jatkossakin. Sinivihreä väri on vain siitä hankala, että sen kanssa ei oikein löytynyt sopivanväristä puseroa. Tuokin paita piti kaivaa pyykkikorista kuvausta varten. (Aina näyttää valitettavaa löytyvän, vaikka muuta luulin.)

I write my best blog posts when the work fails somehow or there is something to critize on the pattern or yarn. With this shawl the only problem was many knots in the yarn. But I bought in an outlet at half price so I don't complain about the knots. Pirkkalanka is excellent for shawls.

Ohje oli hyvin selkeä, kuten maksullisen ohjeen on syytä ollakin. En ole juuri ohjeita ostellut, mutta tammikuussa jotkut suunnittelijat antoivat osan ohjetuloistaan Haitin hyväksi, joten silloin tuli muutama huiviohje hankittua. Toivottavasti suunnittelijat ja neulojat ovat yhtä innokkaita auttamaan, kun luonnonkatastrofi tai sisällissota iskee jonnekin vähemmän kiinnostavaan maailmankolkkaan.

The pattern was very explicit which one expects of course when buying a pattern. I haven't purchased patterns lot but in January many designers gave a part of the payments for Haiti and I also bought a couple of shawl patterns. I hope the designers will be as enthusiastical to help when a catastrophe or civil war strikes a less interesting country.

Tein kakkoskaaviota kahdeksan toistoa. Ohje oli siis hyvä, lanka oli hyvää, en mokaillut. Ei siis valitettavasti ole värikkäämpää kerrottavaa. Cleite oli naissoturi, joka osallistui Troijan sotaan (jos joku ihmetteli, mistä minä taas otsikon vetäisin).

I repeated the chart 2 eight times. So, the pattern was good, the yarn was good, I didn't screwed up. Unfortunately, I don't have colourful stories this time. By the way, if you're wondering the title, Cleite was a female warrior in the Trojan War.

Kesken - Ufos

2010-05-01T16:48:00.008+03:00

Taas koitti toukokuu ja fufoilu. Viimevuotiseen tapaan esittelen keskeneräiset, joita pitäisi ruveta työstämään, vaikkei voisi vähempää kiinnostaa.

Vihreä. Näistä tulee villapöksyt Unmentionables-ohjetta muokkaamalla ja Vilman esimerkin innoittamana. Näiden piti valmistua jo viime syksynä, mutta... Ohjeen laatija on unohtanut sen tosiseikan, että ihmisellä on yleensä takapuoli, joka on pyöreämpi kuin vastaava kohta etumuksessa. Ainakin meikäläisen pyrstö on sen kokoinen, että ohjeen mukaan neuloessa takakappaleesta tulisi monta senttiä lyhyempi. Täytyy siis tehdä taakse lyhennettyjä kerroksia. Ja koska alushousuissa ei kauheasti väljyysvaraa pitäisi olla, niitä täytyy sovittaa neulomisen aikana. Eli täytyy riisua puolet vaatteista pois ja vetää verhot ikkunaan (ehkä kuitenkin mieluiten käänteisessä järjestyksessä). Ja sovituksen ajaksi silmukat täytyy siirtää monelle puikolle tai apulangalle ja sitten tietenkin takaisin. Viimeksi mainittu toimenpide on turkasen hidas ja ensin mainitussa tapauksessa silmukat karkaavat. Ymmärrätte siis, miksi pökät ovat jääneet kesken.

Harmaa. Tuli luvattua tehdä miehelle sormikkaat, koska hän ei lapasia pidä. Esittelin lankavarastoani, ja värivalinta osui räväkkään grafiitinharmaaseen. Se on kaunis väri esimerkiksi kalliossa, mutta neulottaessa supertylsä. Lisäksi tein sen virheen, että rupesin neulomaan käsineitä samalta kerältä. Minulta menee hermo selvittäessä toistensa ympäri kiertyneitä lankoja. Olisi pitänyt keriä kerä kahtia. (Olisi pitänyt miettiä tarkkaan, mitä menee lupaamaan.)

Aprikoosi-viininpunainen. Viimevuotista linkkiä vilkaisseet huomaavat, että tämä oli kesken silloinkin, krhm. Tulossa olisi kolmioista koottava Hypotenuusa-hame. Valitin jo viimeksi, miten nerokkaasta ja simppelistä mallista on tehty monimutkainen, jolloin jokainen kerros on pitänyt kirjoittaa auki monisivuiseksi ohjeeksi, jota on seurattava jatkuvasti. Lisäksi kolmioista tuli paljon pienempiä kuin ohjeessa, joten jos noista alkaisi hametta kasata, se peittäisi juuri ja juuri ns. vesirajan. Eihän säädyllinen rouvashenkilö voi sellaisessa kulkea! Kyllä jotain pitää arvailun varaankin jättää. Täytyy siis kehitellä jotain kolmioiden pinta-alan kasvattamiseksi.

Just briefly in English. A Fufo KAL is beginning and I try to finish these nuisances. The green one will be Unmentionables and I planned to have them ready last fall. I have to try them on while knitting and that's why it's so slow and frustrating. The gray things are gloves for my husband. He chose the colour which is absolutely not one of my favourites. The last one will be a Hypotenuse skirt. The triangles are too small and I have to enlarge them somehow, otherwise the skirt would be really immodest. Actually, none of the ufos interests me but I'd like to get them ready, anyway.

Lisäksi olen aloittanut hiljattain neljä eri työtä (yksi unohtui kuvasta), joita ei ehkä varsinaisesti voi ufoksi luokitella. Joku ahtaasti ajatteleva voisi olla sitä mieltä, että minulla on ongelma, mutta muotoilisin mieluummin asian niin, että olen hyvin aloitekykyinen.

I have a couple of more interesting wip's on needles. One of them is even missing in the picture. Somebody might say that I have a problem but I'd say I don't at least lack initiative.

Mutta valmistujaisiakin päästään pian viettämään.

Something will be ready soon.

Helmiä - Pearls

2010-04-23T11:48:00.004+03:00

Olin harvinaisen ahkera ja urakoin kummitytön kevättakin nopeasti valmiiksi.

I was astonishingly busy and completes my goddaughter's cardi quickly.

Helmitipu/Pearl Chick

Ohje/Pattern: Ulla 03/08, in Ravelry
Koko/Size: n. 6 kk/about 6 months
Lanka/Yarn: Marks&Kattens Eco Baby Bomull (100 % puuvilla/cotton, 50 g = 160 m), väri/colour 903
Langankulutus/How much: 95 g
Puikot/Needles: 2,25 mm
Aloitettu/Started: 16.4.2010
Valmistunut/Finished: 21.4.2010

Tein hiukan muutoksia. Minusta helmineule ei ole isona pintana kovin nättiä, ja se on myös hitaampaa neulottavaa kuin sileä, joten tein takin alaosan ja hihat sileällä oikealla. Pienensin myös kappaleita muutamalla silmukalla, koska käsialani on löysää, ja ohje oli isommalle lapselle kuin kummityttö vielä on.

Malli on kaunis ja ohje paria puutetta lukuun ottamatta ihan hyvä. Lehtikuviossa oli virhe. Rivillä 12 alkava lehden varsi eli oikeitten silmukoiden ketju nurjan keskellä on väärässä kohtaa. Sen pitäisi olla yhden silmukan verran oikealla. Kauluksen neulomisen olisi myös voinut selostaa tarkemmin. Ohjeessa vain varoitettiin kauluksen kiinnittämisestä väärinpäin, mutta parilla lauseella olisi voinut neuvoa, miten tällainen tilanne vältetään. Selvisin kiinnityksestä, mutta tuon virheen vuoksi jouduin purkamaan pari mallikertaa.

Langasta en tykännyt yhtään. Kuten olen monesti maininnut, en pärjää puuvillan kanssa. Ohuista puikoista huolimatta tuli löysää. Lanka oli tosi pehmeää ja se nöyhtääntyi neuloessa. Eikö vauvalangan pitäisi pehmeyden lisäksi olla kestävää; käyttäjähän makoilee selällään päivät pitkät. Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi neule menee käytössä.

I made a few modifications. I think the moss stitch is not very pretty on a large surface so I knitted a part of the cardigan in stockinette. I also made the garment a little bit smaller than in the pattern.

I didn't like the yarn. I'm not good at knitting cotton, anyway, it's too slippery. The yarn was soft but I wonder if it stays good-looking. A baby lies on her/his back all the time so baby yarn should be also durable.

Viime kerralla esitellyistä sukista tuli jättikokoiset pikkujaloille, joten tein Rosollisukkien pikkusiskot. Aloitin kärjestä 44 silmukalla ja varressa lisäilin niin, että lopussa silmukoita oli 56. Puikot olivat 1,5 mm:n hammastikut. En muista, oliko Rosollien kanssa samaa ongelmaa, mutta nyt kävi monta kertaa niin, että puikko tippui pois ihan itsestään tai irtosi ihan pienestä nykäisystä. Minähän käytän pyöröpuikkoja juuri sen vuoksi, ettei noin kävisi, mutta nyt se ei auttanut. Monta kertaa sai silmukat poimia takaisin. Onneksi ne eivät lähteneet purkautumaan kovin helposti.

I finished also socks for my goddaughter of SWTC's Tofutsies. The socks are knitted from the toe-up with 44 sts. On the leg I added stitches to 56.

Mini

2010-04-21T14:46:00.008+03:00

Sukkalankojen lopuille tulee käyttöä, kun voi värkätä käpälänlämmittäjiä pienelle kummitytölle. Rupesin tekemään Vihannessukkien miniversiota, mutta kun ristiäisissä vertasin tekelettäni tytön jalkaan, totesin tehneeni aikamoisen virhearvion. Sukista tuli lähemmäs 1-vuotiaan kokoa. Mutta pikkujalat taitavat onneksi vielä kasvaa.

I knitted myself Vegetable Socks (orange for carrots, red for tomatoes, purple for eggplants - and gray for mold) and used the rest of the yarn for my goddaughter's socks. I overestieated the size and these are quite too big for a 2,5 months old. Well, the little feet will grow, don't they?

Minivihannessukat/Mini Vegetable Socks

Ohje/Pattern: 44 s kärjestä ylös/44 sts from the toe-up
Lanka/Yarn: Schoppel Wolle Admiral Ringel (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 50 g = 210 m), väri/colour 1627 Ringel
Langankulutus/How much: 30 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 1.4.2010
Valmistunut/Finished: 10.4.2010

Yritän nyt tehdä pienemmät sukat. Myös takki on tuloillaan pikkuiselle.

I try to knit smaller socks. And I'm also working on a cardigan for her.

Tulet - Lights

2010-04-11T20:21:00.007+03:00

Taas minulle kävi niin. Monen muun lailla ihastuin Revontuleen, kun se ilmestyi Ullassa... öh... kaksi ja puoli vuotta sitten. Lankakin oli olemassa yhtä kauan. Mutta näin pitkälle piti tulla, ennen kuin pääsin repolaisen pariin.

I did it again. I fell in love with Northern Lights Shawl when it was published in Ulla two and half years ago. I also had also yarn for it. But it took that long to knit the shawl.

Revontuli-huivi/Northern Lights Shawl

Ohje/Pattern: Ulla, in English
Lanka/Yarn: Aade Lõng Artistic 8/2 (100 % villa/wool, 100 g = 400 m)
Langankulutus/How much: 175 g
Puikot/Needles: 5,5 mm
Aloitettu/Started: 11.2.2010
Valmistunut/Finished: 2.4.2010

Huivin kanssa kävi niin kuin muidenkin projektien, joiden aloittamista olen vetkuttanut pitkään. Uutuudenviehätys oli kadonnut ja jäljelle jäi vain halu saada työ nopeasti alta pois, jotta pääsee käsiksi johonkin mukavampaan. Langan värit olivat ostohetkellä (lankarallireissulla) ruosteenpunaista lukuun ottamatta ihanat, mutta enää ne eivät kuulu lemppareihini. Värinvaihtelut eivät tulleet neuloessa kovin hyvin esiin, joten niiden seuraamisessa ei juuri ollut hupia. Lisäksi 5,5 mm:n puikkoni osoittautuivat tosi tylpiksi ja kömpelöiksi, vaikka olivatkin Addit, kuin olisi lapioilla neulonut. Malli oli tosi helppo (= tylsä), vaikka en tajunnut, miksi alussa piti tehdä helmineuletta sileän sijaan. Laskeskelin, että lanka juuri ja juuri riittäisi ohjeen mukaiseen kerrosmäärään, ja senhän tietää, mille puolelle todennäköisyys lopulta kallistui, päättelykerroksella tietenkin. Onneksi minulla oli toisen vironvillan jämät, joissa oli melkein sama ruosteenruskea sävy kuin tässäkin. Päättelin sitten loput sillä. Sovitaanko, ettei kukaan huomaa pientä sävyeroa?

If you find a marvellous pattern but don't start it right away it won't be so fun later. I loved the colours of the yarn (except terracotta) when I bought it but nowadays they don't look so nice anymore. The pattern was very easy which means that knitting was boring and even the changing of colours didn't bring extra joy. My 5,5 mm needles were very dull although they were Addi's and it was miserable to knit with them. I calculeted that I probably had enough yarn for the size mentioned in the pattern. You might guess what happened on the BO row. Fortunately I had same yarn and almost same shade so I finished the shawl with it. Nobody notices the difference, don't you think?

Olin siis hiukan pettynyt neulomisprosessin aikana, mutta kun katselin olkkarin matolla pingottuvaa huivia, totesin, että sehän onkin tavattoman hyvännäköinen. Päämäärähän on matkaa tärkeämpi, eikö niin? Kaikesta huolimatta voisin kuvitella tekeväni toisenkin Revontulen enkä enää ihmettele, miksi ihmiset ovat jääneet malliin koukkuun.

So I was a little disappointed during the process but when I was watching the shawl blocking on the carpet I found out that it's really good-looking. I could imagine to knit knit another Northern Lights someday.

Liityin Ravelryn Lankalaatikko-ryhmään, jossa on tarkoitus rajoittaa langanostoa. Säännöissäni annoin luvan ostaa lankaa lahjaneuleisiin, maltillisesti matkamuistoksi, palkinnoksi jostain merkittäväksi tai hätätilanteessa lohdukkeeksi. Tähän asti on kuri pitänyt hyvin, kun Amerikastakin kotiutui lankaa vain kohtalaisesti (jos olisi ollut korkeampi luottoraja, niin asiat voisivat olla toisin). No nyt sitten lankesin. Menin ostamaan kummitytön takkiin lankoja enkä sitten voinut olla ostamatta itselle Zauberballia. Olen suunnitellut pitkään ostavani taikapalleroita, ja nyt oli tullut uusi väri, jota OLI PAKKO SAADA. Mutta olihan kummitytön peitossa niin kova työ, että palkitseminen oli paikallaan. Ja minulla on kestoketutus päällä ja allergiaoireetkin ovat käyneet kimppuun, joten kyseessä oli hätätilannekin. Eikö niin? Eikö niin?

I'm in a Finnish group of Ravelry where we try not to buy too much yarn. Everybody can have own rules. I have promised myself that I can buy a little yarn for gifts, souvenirs, rewarding myself or for comfort in emergencies. I went to buy yarn for my goddaughter's jacket and I couldn't help getting myself a couple of Zauberballs. I've wanted to try the yarn and a new colour had come out. I think I needed a reward for finishing the goddaughter's blanket. And I have allergy problems. So I deserved the yarn, didn't I?

Kiitos peittokommenteista!

Juuret - Roots

2010-04-06T22:14:00.009+03:00

Pakastimemme sisältö: marjoja, sämpylöitä, jäätelöä, neuleita... Retriitissä joku oli näkevinään koiperhosia. Koska kuoriaiset olivat vastikään verottaneet Kristelin lankavarastoa, oli pakko ottaa koivaara todesta. Pakastimessa majaili myös tämä:

The content of our freezer: berries, bread, ice cream, knittings... In the retreat someone saw clothes moths (hope that's the right word). Kristel had just lost a lot of yarn because of beetles and I had to take the moth thing seriously. I put all my knittings I had in the retreat into the freezer, also this:

Yggdrasil Baby Blanket

Ohje/Pattern: Knitting Daily
Koko/Size: 100*100 cm
Lanka/Yarn: Schoeller&Stahl Fortissima Socka (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 50 g = 210 m) kaksinkertaisena/two strands, väri/colour 1011
Langankulutus/How much: 400 g
Puikot/Needles: 4 mm
Aloitettu/Started: maaliskuussa/in March
Valmistunut/Finished: 3.4.2010

Knitting Daily -uutiskirjettä tilaavat voivat ladata ohjeen ilmaiseksi netistä toistaiseksi. Puukuviossa oli jotain kiehtovaa, ja minun piti päästä väkertämään juuria ja oksia. Koska neliönmuotoiselle torkkupeitolle ei ollut tarvetta, ja täysimittaisen peiton teko ei innostanut, päädyin neulomaan vaunupeiton kummitytölle. Pienimmässäkin koossa oli hommaa riittämiin; varsinkin palmikkoreunus tuntui jatkuvan ikuiset ajat. Minulla oli retriitissä kolme neuletta mukana, ja tarkoitus oli tehdä fiilispohjalta sitä, mikä sattuisi huvittamaan. Mutta halusin saada peiton valmiiksi pääsiäisenä olleisiin ristiäisiin, ja kun se reunus osoittautui niin työlääksi, väänsin retriitissä pelkkää peittoa.

If you order Knitting Daily you can download the pattern free so far. The tree figure was fascinating and I had to start to knit it. But I don't need a square afgan so I decided to make a blanket for my baby goddaughter. Even the smallest size was a huge job, The braid border seemed to last forever. I had three knittings with me in the retreat but I could knit only the blanket because I wanted to get it ready for the baby's christening which was in Easter.

Peitto aloitettiin keskeltä. Reunus neulottiin poikittain ja sen samalla neulottiin sen kanssa yhteen neliön reunasilmukoita. En ole aiemmin tehnyt palmikkokulmia, ja oli jännittävä nähdä, miten kuvio kääntyi kauniisti. Sen sijaan en osannut yhdistää reunuksen aloitus- ja lopetusreunaa siististi. Yritin paikkailla virheitä ompelemalla silmukoita jäljitellen, mutta siihen kohtaan jäi selviä kauneusvirheitä.

Neuleen pingottaminen oli myös mielenkiintoista, sillä neulos venyi suuntaan jos toiseenkin. Päädyin pingottamaan peiton aika kireälle, jolloin palmikon reuna siistiytyi ja puukuvio myös asettui nätisti. Mies ilmestyi aivan vapaaehtoisesti avuksi, joten yhdessä kiskoimme vaatetta ja mittailimme sivut yhtä pitkiksi.

The blanket was begun in the middle. The border was knitted perpendicularly joining the live stitches of the center square. I have never knitted a braid corner and it was exciting to see how the braid turned beautifully. Blocking the blanket was also quite a job but my husband came to help voluntary.

Olin ostanut langat puserotarpeiksi, mutta koska viininpunainen on ruvennut tympimään, päätin käyttää langat parempaan tarkoitukseen. Olen aiemmin neulonut kirjavasta Fortissima Sockasta kahdet sukat ja tykännyt langasta, mutta yksivärinen versio oli ihan pohjanoteeraus. Lanka värjäsi neuloessa niin sormet kuin puikotkin ja vielä pingottaessakin jäi väriä käsiin. Lanka oli myös tosi pehmeää, mikä tietysti ei vauvanpeitossa ole huono juttu, mutta sukkia en menisi siitä tekemään.

Todella vetää hiljaiseksi ajatus, että joku tekee peiton täysimittaisena. Pikkuversio kyllä riitti minulle tätä lajiketta. Olen muuten törmännyt mystiseen Yggdrasil-puuhun aiemmin jossain Christien dekkarissa, en vain muista missä. Kyllä lukemalla oppii kaikenlaista.

I can't imagine that someone would knit the biggest size. The smallest one was enough for me. By the way, I have run into the mystic Yggdrasil tree on a novel by Christie but I can't remember on which one.

Ristiäiset olivat siis sunnuntaina ja tein myös ajankohtaan sopivan kortin pupuleimakuvasta. Kuva on huono, ja koristepupu vielä loikkasi irti kortista.

The christening was on Sunday and I made a card of a bunny stamp. The picture is poor and the bunny decoration also jumped away.

Iloa - Joy

2010-04-03T22:21:00.003+03:00

Kristus nousi kuolleista!
Iloista ja lankaisaa pääsiäistä!

Christ is risen!
Happy Easter!

Vetäytymässä - Retreating

2010-03-29T18:05:00.009+03:00

Tulin luvanneeksi näyttää viimeinkin neuleita matkamuistelurupeaman jälkeen. Jotain tuli jopa valmiiksi.

I promised to show knittings after travelling memoirs. I even completed something.

Lilasukat/Lilac Socks

Ohje/Pattern: kirjasta/from the book Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
Lanka/Yarn: Katia Olé Socks Tribu (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 6701
Langankulutus/How much: 70 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 1.3.2010
Valmistunut/Finished: 25.3.2010

Sukat olivat Amerikan reissulla auto- ja junamatkojen ajanvietteenä. Optimistisesti otin päättelyvälineetkin mukaan, jos saisin sukat valmiiksi matkan aikana, mutta ehdin hädintuskin kantapäihin asti. Lanka näytti kerällä tosi levottomalta, mutta raidoituksesta tuli ihan siedettävä. Tosin toisessa sukassa tuli vastaan solmu, ja sen jälkeen lanka jatkui väärästä kohtaa väärään suuntaan, mutta koska kyseessä on edullisesta langasta tehdyt käyttösukat farkkujen alle, annoin virheen olla. Mutta voisi sukkalangoissa olla parempi laadunvalvonta, koska tuollainen virhe esiintyy usein.

I knitted the socks in America during the car and train journeys. I thought I could have finished them there but I was too optimistic, of course. The yarn looked restless on skein but the stripes seem to be okay. But there were a knot in the yarn and after that the striping changed direction. I decided not to bother it because I'm going to use these socks with jeans. But I hope they would have better quality control with self-striping yarns.

Mutta varsinainen iso juttu on se, että olin mukana retriitissä! Olen epäsosiaalinen, ihmisjoukot eivät vedä puoleensa ja mieluiten kyhjötän jos en ihan omissa oloissani, niin ainakin pienemmässä porukassa. Viime retriitissä kuului kuitenkin olleen niin mukavaa, että päätin uskaltautua kokeilemaan, miten pärjäisin. Minulla ei ollut suorastaan hulvattoman hauskaa, mutta viihdyin hyvin eikä ahdistuskaan iskenyt, ainakaan henkinen. Fyysisesti kyllä oli hetken verran rankkaa, sillä Päivölän ilmanvaihto ei ollut paras mahdollinen, ja langoista ja kuiduista tullut pöly aiheutti hengenahdistusta. Onneksi minulla oli lääkkeitä mukana, ja sain viimein hengityksen pelittämään. Nyyttäripöytä suklaa- ja karkkikasoineen piti myös olon reippaana.

En ilmoittautunut mihinkään työpajoihin, mutta jotkut ompelivat neulepussukoita, ja koska Tui oli diilannut paikalle tietynlaista kangasta, niin oli pakko tekaista uusi pussi. Kehräämistä oli kiehtova katsella. Villasukka antoi minun kokeillakin, mutta vihreä aikaansaannokseni oli lähinnä säälittävä. Olisihan se kiva kehrätä joskus huivilangat, mutta hengitysvaikeuksien riski on otettava huomioon. Samoin pinnan lyhyys. Kiitokset seurasta vanhoille ja uusille neulekavereille!

I participated in a knitting retreat last weekend. I'm quite unsocial, even on the Finnish scale, but this time I decided to try and enjoyed. There were lovely people, lots of candy and chocolate and beautiful yarns. I enjoyed watching spinning and Villasukka let me also try it. The result was lousy but I have tried out, anyway. Some people were sewing project bags and because there was fabric with bunnies I also had to make one, too.

Korkeat - High

2010-03-19T11:55:00.010+02:00

Vielä on viimeinen osio matkakuvia näyttämättä. New Yorkissa hotellihuoneemme oli 25. kerroksessa. Ikkunasta oli tällainen näkymä.

The final part of our journey was New York. Our hotel room was on the 25th floor. The view was this.

Ja alaspäin. Olo oli aika epämukava noissa korkeuksissa (minua huimaa jo keittiöjakkarallakin). Kylläpä oli mukava palata kotiin ja turvalliseen neljänteen kerrokseen.

And downwards. I didn't feel confortable on those heights. Well, I feel dizzy even standing on a stool. It was so nice to come back home and to the 4th floor.

Pilvenraapijoiden mittasuhteet olivat kyllä käsittämättömät. Monet vanhoista taloista olivat myös täynnä kiehtovia yksityiskohtia.

The measurements of the skyscrapers are inbelievable. There were fascinating details in the older buildings.

Kävimme pikku risteilyllä Staten Islandilla. Ilmainen lautta kulkee Vapaudenpatsaan ohi, minkä monet muutkin olivat hoksanneet, sillä kuvaajia riitti, ja perillä puolet matkustajista siirtyi heti takaisinlähtevään lauttaan. Olimme liikkeellä auringon laskiessa, joten kovin yksityiskohtaisia kuvia ei pystynyt ottamaan. Ensimmäisessä kuvassa on Manhattanin eteläkärkeä.

We made a little cruise to Staten Island. The free ferry passes the Statue of Liberty and we weren't the only ones who had noticed this. Many passangers took photos and took immediately the ferry back to Manhattan. The first picture shows Lower Manhattan.

Olimme New Yorkissa vain reilun päivän, ja koska miestä piti raahata mukana, en voinut tehdä täysimittaista lankakauppakatselmusta. Ainoa katsastamani kauppa oli pikkuruinen mutta laadukas Purl Sohossa. Lankavarastoni täydentyi Koigulla ja Habulla. Lisäksi kävi niin, että kaikkien hotellilaskujan ja autonvuokrausten jälkeen luottokorttitili napsahti täyteen, joten oltiin sitten loppuaika käytännössä peeaa ja laskettiin tarkasti, riittävätkö käteisen rippeet ruokaan. Onneksi ehdin ostaa langat sitä ennen.

We stayed at New York only a day and half and because I had to drag my husband after me I couldn't make a full LYS tour. The only store I went was tiny but high quality Purl in Soho and I got some Koigu and Habu there. We also got a nasty surprise when after paying all hotel rooms, rental car etc. our credit card account exceeded (if that's the proper word). Fortunately I bought the yarn before that.

Lopuksi vielä Central Parkin oravainen. Ensi kerralla vuorossa on neuleita, jos ei muuten niin edes keskeneräisenä.

This squirrel lived at Central Park. Next time I'll promise to show knittings, at least wips.

2010-03-14T20:23:00.005+02:00

Pääkohteemme Amerikan reissulla oli Gettysburg, jossa mies luennoi. Sinne ei ollut julkista liikennettä, käsittämätöntä. Meidänkin oli vuokrattava auto. Ei ihme, että amerikkalaiset ovat maailman suurimpia saastuttajia. Navigaattorin avustuksella selvisimme hyvin perille. Washingtonissa oli tietysti ruuhkaista, mutta maaseudulla oli rauhallista ajella.

Our main destination was Gettysburg where my husband had a lecture. There wasn't public transportation there, incredible. We had to rent a car. No wonder that the Americans are among the world's biggest polluters. The navigator of the car helped us getting there and traffic on countryside was quiet.

Kuten historian tunneilla viihtyneet tietävät, Gettysburgissa käytiin Yhdysvaltain sisällissodan ratkaisutaistelut. Kaupunki ratsastaa sodan maineella, museoita riittää ja teitä reunustavat kilometrikaupalla tykit, patsaat ja muistolaatat.

Gettysburg is famous for the American Civil War. The city takes advantage of this and there are a lot of museums and by the side of the roads are cannons, statues and memorial plaques.

Kävimme amish-alueella Lancasterissa. Useimmat paikat olivat suljettuina, mutta näimme kuitenkin muutamia amisheja ajelemassa hevoskärryillä. Tiedä sitten, onko heistä mukavaa olla tuijotettavana ja kuvattavana.

We visited amish land in Lancaster. Many places were closed but we saw a couple of amishes driving by cart. I'm not quite sure if they want to be gaped and photographed.

Mies halusi Aku Ankka -mehua.

My husband wanted Donald Duck juice.

Mies halusi kuvan amerikkalaisesta rekasta.

My husband wanted a picture of an American truck.

Minä halusin pupun. Menin amish-retkellä erääseen kauppaan katsomaan tilkkutöitä. Mies vähän vihjaisi, että ollaan jo käyty aika monessa kaupassa, mutta heltyi, kun tulin pupun kanssa ulos. Käski vielä laittaa uuden perheenjäsenen turvavöihin kiinni.

I wanted a bunny. On the amish land I dropped in a shop where quilting works were sold. My husband had started to be a little cranky but softened when he saw my purchase. He insisted that our new family member used seat belt.

Nimekseen kullanmuru sai Abigail Amishbunny. Amishit eivät taida saada käyttää noin koreita vaatteita, mutta ehkä amishpupuilla on löysemmät säännöt.

This cutie pie is called Abigail Amishbunny. Maybe the real amishes don't wear that fine clothes but I hope amish bunnies don't have so strict rules.

Autoilimme takaisin Washingtoniin ja sieltä matkustimme ilta-auringossa New Yorkia kohti. Kuva on otettu junan ikkunasta joko Baltimoren tai Philadelphian tienoilla. Ensi kerralla sitten New Yorkia! Ja lankaa!

We drove back to Washington and travelled to New York by train. This picture is taken through a window somewhere in Baltimore or Philadelphia. Next time New York! And yarn!

Valkoista - White

2010-03-11T20:02:00.009+02:00

Tulipa käytyä kauempana kuin koskaan. Tuppauduin mukaan miehen luennointireissulle rapakon taakse. Olimme matkalla vajaan viikon, mutta paljon tuli nähtyä siinäkin ajassa, sillä ehdimme käydä kolmella eri paikkakunnalla. Ja koettua tuli ainakin jetlag - yhä vain väsyttää. En ole aiemmin lentänyt noin monen aikavyöhykkeen yli.

Lensimme suoraan New Yorkiin. Sieltä jatkoimme heti matkaa junalla Washingtoniin, jossa olimme vajaan päivän. Kuuluisimmat nähtävyydet tuli katsastettua.

My husband went to the States to keep lectures and I joined him. I have never been so far. We were there less than a week but saw a lot. And I'm still suffering from jetlag.We flied from Helsinki to New York. From there we travelled to Washington DC by train, spent there half of a day and looked through the famous sights.

The White House:

US Capitol:

Lincoln Memorial:

Clint Eastwood ja Rene Russo söivät jätskiä näillä Lincoln Memorialin rapuilla elokuvassa Tulilinjalla.

Clint Eastwood and Rene Russo were sitting on these steps of Lincoln Memorial and eating ice cream on the movie In the Line of Fire.

Washingtonin muistomerkit olivat käsittämättömän suuria ja käveltävää oli paljon (plantaarifaskiitti vaivaa edelleen, ei kiva). Merkillepantavaa oli sotien muistelu ja muistomerkkien iskulauseet, joissa kovasti vakuuteltiin Yhdysvaltojen olleen rauhan ja vapauden asialla kaikissa kähinöissään. Korean sodan muistomerkki koostui paristakymmenestä luonnollisen kokoisesta sotilashahmosta.

The memorials were huge and we had to walk a lot. (Otherwise I wouldn't mind but I still have plantar fasciitis on and my heels are quite sore.) We were a little confused about the big war memorials and declarations that the United States has always fought for peace and freedom. This is the Korean War Veterans Memorial and it consists of about 20 soldier statues.

Washingtonin hallintorakennusten perusteella kaupungin väritys näyttää aneemiselta, mutta värikkäitäkin taloja oli.

When you look at the administration buildings you might think that the city is quite colourless. But there was a lot of colourful houses, too.

Elukoitakin nähtiin. We saw also animals.

Tehokkaan päivän päätteksi kävin vielä lankakaupassa, joka kuukkeloinnin perusteella oli Washingtonin ainoa(!). Stitch DC oli osoitteessa 731 8th Street SE. Eastern Marketin metroasemalta matkaa on muutama sata metriä. Kauppa oli pieni ja kallis, mutta ostin kuitenkin purppuraa luomumerinoa. Naminami!

Finally, we visited a yarn store which seemed be the only one(!) in Washington according to Google. Stitch DC (731 8th Street SE) was located near Eastern Market subway station. The store was small and expensive. Anyway, I bought purple organic merino. Yummy!

Seuraavaksi matka jatkui Gettysburgiin. Ja siellä mukaan tulee pupu! Kannattaa pysyä kuulolla.

Next we continued to Gettysburg. And there will be a bunny! Stay tuned.

Vinottain - Diagonal

2010-03-05T10:51:00.001+02:00

Olen toistaiseksi pukannut vain perussukkaa Socks from the Toe Up -kirjan ohjeilla. Pakkohan sieltä oli viimein kokeilla kuviosukkiakin, että tulee kirjaa hyödynnettyä.

I have the book Socks from the Toe Up but so far I've knitted only basic socks. Finally, I tried another pattern, too.

Diagonal Lace Socks

Ohje/Pattern: Socks from the Toe Up
Koko/Size: 38
Lanka/Yarn: Pirkanmaan Kotityö Kirjopirkka (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour 32
Langankulutus/How much: 100 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 15.1.2010
Valmistunut/Finished: 26.2.2010

Muutin ohjetta siten, että valitsin isomman koon kuvion, mutta tein sitä jalkapöydän päälle vain kolme toistoa neljän asemesta. Kirjan mitoilla olisi tullut löysä sukka. Pohkeessa lisäilin silmukoita nurjan joukkoon. Näistä tuli siis jälleen puolipitkät sukat malliin niin kauan kuin lankaa riittää.

I modified the pattern by choosing the lace chart large but repeating it only three times instead of four on the foot. I increased stitches on the leg among the purls. I knitted until the skein was finished.

En ole aiemmin neulonut Kirjopirkkaa. Lanka oli sujuvaa neulottavaa, napakan tuntuista eikä nuhjaantunut. Mutta värityksestä en kauheasti tykännyt. Leveä ruskea raita pomppaa silmille, ja raitalanka ja pitsineule on muutenkin aina riskaabeli yhdistelmä. Tällä kertaa se ei toiminut, mutta näistä tulee käyttösukat pitkien hameiden alle. Samalla ohjeella voisi tehdä joskus polvarit, sillä kuvio oli kiva, ja silmukoiden lisäys onnistuu helposti.

I have never knitted Finnish sock yarn Kirjopirkka before. It was easy to knit and surface is neat. But I didn't like its coloring. The broad brown stripe is too obvious. And matching self-striped yarn and lace pattern seldom works. But I'm going to use these socks with long skirts so it doesn't matter. I could imagine knitting with the same pattern other socks but using solid yarn.

Lehdyköitä - Leaflets

2010-02-28T18:16:00.006+02:00

Olen saanut aikaiseksi jotain isoa ja ihanaa.

I have made something big and beautiful.

Gail (aka Nightsongs)

Ohje/Pattern: Ravelry download, Fascine's notes
Koko/Size: 117 * 232 cm
Lanka/Yarn: ruotsalainen villalanka/Swedish woollen yarn
Langankulutus/How much: 167 g
Puikot/Needles: 3,5 mm
Aloitettu/Started: 9.1.2010
Valmistunut/Finished: 27.2.2010

Neuloin kaavion 1 yhden kerran, sitten toistin kerroksia 23 - 38 yksitoista kertaa ja lopuksi neuloin reunakaavion riviltä 5 lähtien.

I knitted the Chart 1 once, then the rows 23 - 38 eleven times and finally the Edge Chart from row 5.

Kuten tavallista, huivi on ollut pitkään työlistalla. Kun näin JaanaMaan version, päätin, että huivi on parhaimmillaan vaaleana. Kesällä Gotlannissa käydessä ostin ohutta villalankaa, joka tosin osoittautui neuloessa varsin karkeaksi. Liotus hiustenhoitoaineella terästetyssä vedessä, kuitenkin sulki hiukan kuitujen päitä, eikä valmis huivi pistele ihoa.

As usual, this shawl has been on my to-do list for a long time. When I saw JaanaMaa's Gail I decided that a light colour is the best choice. While visiting Gotland last summer I bought lace-weight woollen yarn. It was quite rough but I soaked the finished shawl in water containing hair conditioner and the garment softened a little.

Gail on varmaankin kaunein huivimalli, jota olen neulonut. Mutta ohje olikin sitten sekamelskaa. Onneksi tuosta JaanaMaan postauksesta kävi ilmi ohjeen ongelmat, joten osasin etsiskellä korjauksia, ja päädyin neulomaan Fascinen muunnelman pohjalta. Siitäkin huolimatta mallineuleen sisäistäminen vei aikansa, sillä kaaviossa ei ollut toistettavaa laatikoitua osuutta, kuten huiviohjeissa yleensä on, vaan toistuva pätkä alkoi milloin mistäkin. Suunnittelija vielä Ravelryn sivulla haukkuu ohjeensa moittijat. Ilmeisesti hän on saanut ilkeitä viestejä, mutta ohjeessa olisi kyllä paljon parannettavaa, eikä se, että ohje on ilmainen, ole hyväksyttävä syy virheille ja haluttomuudelle korjata niitä. Jos ei kaunista lopputulosta olisi ollut tiedossa, olisin boikotoinut mokoman kiukuttelijan ohjetta. Mutta malli oli kiehtova, kun siihen pääsi sisälle, enkä missään vaiheessa tympääntynyt sen neulomiseen, vaikka tuollainen jättiläinen olikin tulossa.

Gail is probably the most beautiful shawl pattern I have ever knitted. But the pattern itself was messy. Fortunately, I knew that and used Fascine's corrections. In spite of them the chart one was hard to follow because the repeated section varied from row to row. In Ravelry page the designer reproaches those who criticize her pattern. Evidently she has got nasty feedback but there is a lot of trouble in the pattern. The fact that a pattern is free is no excuse for errors and unwillingness to correct them. If the shawl hadn't been so beautiful I would have given up. But the pattern was fascinating when you got used to it and I never got bored to repeat it although I was knitting a giant-size shawl.

Opettelen kameran käsisäätöjä, siis opettelen, joten osa kuvista on liian sinisiä. Meidän piti mennä ottamaan kuvia pihalle, mutta sää oli niin tylsä, että jäimme rappukäytävään.

I'm learning to use my camera's manual adjustmens, thus a part of the pictures is too blue. We had to go outside to take photos but it was gray and sleeting, so we stayed at the staircase.

Pikkuruiset - Tiny

2010-02-25T20:45:00.003+02:00

Viime postauksen sukkien saajasta tulee meidän kummityttömme. Sehän tietää kummitädin puikoille hommia!

The baby who got the socks in my last post will be our goddaughter. So godmother's needles are busy!

Myssy/Hat

Ohje/Pattern: Garnstudio, in English
Koko/Size: 1 - 3 kk/months
Lanka/Yarn: Hjertegarn Ciao Trunte (100 % merinovilla/merino wool, 50 g = 180 m) kaksinkertaisena/2 threads, väri 2850
Langankulutus/How much: 30 g
Puikot/Needles: 2,5 mm
Aloitettu/Started: 22.2.2010
Valmistunut/Finished: 24.2.2010

Lapaset/Mittens

Ohje/Pattern: Garnstudio, in English
Koko/Size: 1 - 3 kk/months
Lanka/Yarn: Hjertegarn Ciao Trunte (100 % merinovilla/merino wool, 50 g = 180 m), väri 2850
Langankulutus/How much: 16 g
Puikot/Needles: 2,5 mm
Aloitettu/Started: 24.2.2010
Valmistunut/Finished: 24.2.2010

Tyttönen oli saanut lahjaksi neulotun kypärämyssyn, mutta se on kuulemma ihan liian iso, joten toivottavasti tämä on sopivampi. Kukka on virkattu Maijasta Käspaikan ohjeella. Pikkuruiset neuleet valmistuivat tosi sukkelaan, kun lapasiin ei tarvinnut väkertää peukaloakaan. Raksu-apina, jonka olen saanut 7-vuotislahjaksi lienee kutakuinkin vastasyntyneen mitoissa.

The baby girl had got a knitted hat but it was too large so far. I hope this one fits her better. Tiny knittings were finished quickly, also the mittens because I didn't make a thumb. Raksu the Monkey which I got on my 7th birthday might be the size of a newborn.

Garnstudion ohjeet olivat taas jotenkin sekavat. Näennäisesti ohjeet ovat ihan kelvolliset, mutta sitten niissä on outoja ja epäselviä kohtia. Huvittavaa oli ohjeiden lopussa oleva ilmoitus: pidämme oikeuden mahdollisiin virheisiin. Taidan ruveta merkitsemään saman tekstin neuleisiini.

I don't know if there is anything strange in Garnstudio patterns translated in English but the Finnish translations are somehow peculiar and unclear. Quite amusing is the text at the end of the patterns: we make reservation for possible mistakes. Maybe I should add the same text to my knittings?

Pinkkiä - Pink

2010-02-12T11:39:00.005+02:00

Sukulaisperheeseen syntyi pieni tyttönen. Kyselin etukäteen vauvaneuleiden väritoiveita, ja kuulemma sai olla vaikka ällöpinkkiä. No, tämän pinkimpään en pystynyt:

My brother-of-law and his wife got a baby girl. I asked in advance what colour they preferred and I was told that even ultra pink is fine. Well, that was the pinkest I could do:

Luumunpunainen on historiallista Novitan merino-Woolia, pinkki Bambinoa. Sukat olivat tekeillä varmaan kuukauden verran, mutta valmistuivat sukkelaan, kun tieto tytön syntymästä tuli.

The plum yarn is Novita Wool, 100 % merino, and the pink one is Novita Bambino, 100 % wool. I knitted the socks little by little during a month but finished them quickly when we got the news about the birth.

Askartelin myös kortin, jossa sitten sukissa esiintynyt pinkin puute on korjattu moninkertaisesti.

I also made a card. If the socks are not pink enough, certainly the card is.

Varusteet - Accessories

2010-01-31T19:09:00.016+02:00

Lotta patisti esittelemään neulevälineistöä, joten kun mistään neuleesta ei ole kertomista, onkin sopiva aika paneutua tähän aiheeseen. Listani taitaa kuitenkin olla kutakuinkin sama kuin Lotalla. Neulominen on varsin materialistinen harrastus, sillä himoneuloja tarvitsee monenlaista härpäkettä työtä helpottamaan.

I have thought that no one English speaking reads my blog anymore. Then I was told that at least one person misses my stories so here we go again. I have no knits to show but Lotta asked knitters to tell about their knitting accessories.

Kerijän ostin reilu vuosi sitten Tampereen messuilta, vyyhdinpitäjä (mikä se virallisesti onkaan, ovatko vyyhdinpuut eri asia?) on ollut äidiltä "lainassa" pienen ikuisuuden. Langan keriminen sujuu laitteella yhdessä hujauksessa; suosittelen vyyhtilankojen ystäville! Vyyhdinpitäjä on hiukan rämppä, ja se aukeaa langan loputtua levälleen, joten siihen on rakennettava kiinnitysviritelmä ennen työn aloittamista viimeksi mainitun ongelman vuoksi. Mutta asiansa se ajaa muuten loistavasti. Kerin myös 100 g:n sukkalankakeristä toisen puolen erikseen, koska tykkään tehdä molempia sukkia samanaikaisesti.

I bought a wool winder a year ago and it has become indispensable. The gadget which holds a hank (what is it in English? I'm not even sure what it's in Finnish...) I borrowed from my mom years ago and hope that I don't need to bring it back. It's old and it's a little bit broken but works fine, anyway. I also wind half sock yarns in 100 g skeins because I like to knit both socks at the same time.

Pitkään vierastin silmukkamerkkejä, mutta ilman niitä en enää tule toimeen. Pyörönä neuloessa ei enää tarvitse kytätä kerroksen vaihtumiskohtaa, ja kolmiohuiveissakin helpottaa kummasti, kun keskikohdan lähestymisen huomaa merkistä. Lukolliset merkit ovat myös kovassa käytössä kerrosmerkkeinä. Merkit ovat saatuja ja itsetehtyjä, mutta täytyy myöntää, että itsekehittämäni lenkkisysteemi on paras. Näin se vaan on.

In Finland we haven't traditionally used stitch markers but have learnt to use them thanks to American patterns. They, too, are nowadays indispensable for me. When you knit in circle you don't have to worry the beginning of the row and they are also handy when knitting triangular shawls. I have got a few markers but mostly I make them myself.

Silmukkamerkkejä säilytän Budapestista ostetussa leikekirjotussa pussukassa. Sävy sävyyn on Lotalta saatu neulakirja, jonka arvoa ei ainakaan vähennä kannessa komeileja pupu. Ennen etsin neuloja sieltä sun täältä, nykyisin ne ovat neulakirjassa tallessa. Molempia säilytän muiden tarvekalujen ohella puulaatikossa, jonka päällystin lautasliinalla. Tosin olen armoitettu tavaroiden hukkaaja enkä viitsi laittaa tavaroita heti käytön jälkeen paikoilleen, joten aina laatikosta ei löydä tarvitsemaansa.

I keep my stitch markers in a bag bought in Budapest. I got a needle book with a cute bunny from Lotta. Earlier I always lost my tapestry needles but now I keep them in the book. The both I keep in a wooden box I have decorated with a serviette.

Body Shopista ehkä 15 vuotta sitten ostettu metallirasia kätkee sisäänsä virkkuukoukkuni ja on lisäksi vielä pirteän värinen. Vaaka on tietenkin hyödyllinen ja laskinta tarvitsen usein, sillä muokkaan ohjeita, joudun laskemaan langan riittävyyttä ynnä muuta. Matematiikka on minusta mahtavaa!

A metal box bought in the Body Shop 15 years ago holds my crochet hooks and it's also very cheerful. A balance is useful, of course. I need a calculator often because I make modifications in the patterns, estimate the amount of yarn needed and so on. I love math!

Muistiinpanoja varten tarvitaan kynä, paperia ja tarralappuja. Valitettavasti olen laiska muistiinmerkitsijä, joten jos työ jää pitkäksi aikaa tauolle, saa aikansa selvitellä sekavia ja puutteellisia merkintöjä. Kuvausta varten löytämäni lappunen sisältää Vihervaaran koordinaatit. Tuskin osaan itsekään tulkita niitä.

For notes I need a pen, paper and post-its. Unfortunately I make poor notes and if I don't touch an ufo for a long time I'm in trouble. That note conteins information for the Green Gable. I hardly understand it myself.

Puikkoni ovat Addit, enkä ole uskaltanut Knitpicksejä edes kokeilla, kun Addiin on tullut sijoitettua. Neulon ainoastaan pyöröillä. Puikkoja säilytän farkkuveskassa, joka lienee tarkoitettu toilettilaukuksi, mutta toimii paremmin puikkojen kotina. Taskuihin saa laitettua puikkomittarin ja palmikkopuikkoja.

My needles are Addi's and I have put so much money on them that I haven't dare to try Knitpicks or others. I knit only with circular needles. I have my needles in a bag which also has pockets for other things.

Minulla on aina tekeillä monta neuletta yhtäaikaa, joten koreja ja neulepussukoita tarvitaan. Suosikkini on itseommeltu pussi, jossa on neulovia pupuja.

I have many waips at the same time so I need many knitting baskets and bags. My favourite of them is a self made bag with knitting bunnies.

En häiriinny hiljaisuudesta enkä kaipaa taustahälyä. Neuloessa on kuitenkin välillä mukava kuunnella musiikkia. Musiikkimakuni on laidasta laitaan, paitsi että laitojen välistä puuttuu aika monta tyylilajia. Kuuntelen mm. heviä, Suomi-rokkia ja klassista, myös modernia.

I like to be in silence. But sometimes it's nice to have music while knitting. I like many music genres, especially heavy rock, Finnish rock and classical - also contemporary.

Pingotan neuleet perinteiseen tapaan nuppineuloilla. Pingotusalustana toimii olohuoneen matto. Onneksi kilpikonnilla on paksu kilpi, joten ne eivät häiriinny neulatyynynä toimimisesta.

I block my knittings with pins on a carpet in our living room. Fortunately turtles have a hard shell so they don't mind being pin cushions.

Lempineulomispaikkani on sohvannurkka. Puikkopussikuvan taustasta voi tosin huomata, että paikalle on tunkua.

My favourite place for knitting is our sofa. But as you can see in the backround of the needle bag image, it's often crowded.

Raidoitus

2010-01-24T19:17:00.004+02:00

Minäkin päädyin raidoittamaan elämääni, ja samalla valmistui ensimmäinen huivi 10 Shawls in 2010 -tempaukseen.

Noro-raitahuivi

Ohje: 56 s, sileää oikeaa, reunoissa 2 s ainaoikeaa
Lanka: Noro Kureyon (100 % villaa, 50 g = 100 m), värit 124 ja 170
Langankulutus: 170 g
Puikot: 5 mm
Aloitettu: 1.1.2010
Valmistunut: 22.1.2009

Elin siinä luulossa, että Noro-raitahuivi tehdään siten, että otetaan kaksi eri väristä kerää, neulotaan kaksi riviä vuorotellen ja rentoudutaan nauttimalla herkullisista väriyhdistelmistä. Ihan niin ei juttu sujunut. Valitsemissani väreissä oli tosi paljon samoja sävyjä, osa jopa täsmälleen samoja. Niinpä raidat uhkasivat hävitä pitkäksi aikaa näkyvistä. Kun ensimmäinen tuollainen kohta tuli, päädyin purkamaan ja ottamaan toisesta kerästä eri kohdan. Kierteestä ei sitten tullut loppua. Aina ne samat sävyt osasivat osua kohdakkain. Neuloin huivia pienissä pätkissä, koska purkamis-värinsovitteluprosessia ei kestänyt tehdä monta kertaa päivässä. Pääteltäviä langanpätkiä kertyi parisenkymmentä. Odottamani rentouttava neulekokemus oli siis aikamoinen painajainen.

Muodotuneet väriyhdistelmät eivät usein silmääni miellyttäneet. Ruosteinen oranssi ja ukkospilvensininen on aika töksö kombinaatio. Petroolinsininen ja aniliini toivat mieleen tuulipuvun, joka minulla oli joskus 80-luvun lopulla, ja niiden jälkeen seurasi silkkaa Hello Kitty -värimaailmaa. Toisessa 170-kerässä olisi ollut vihreää, mutta se onnistui pariutumaan tummanvioletin kanssa eikä päässyt oikeuksiinsa.

Edelleen suhtaudun Kureyonin erinomaisuuteen kriittisesti. Aiemmin neulomani huivi on nuhjuinen ja nyppyinen, vaikka sitä on pidetty vain pari kertaa. Langassa oli useampi solmu, joiden jälkeen väri vaihtui totaalisesti (minullahan ei ollut ylimääräistä pääteltävää muutenkaan). Toinen 170-kerä ei sisältänyt ollenkaan vihreää ja keltaista. Minähän en keltaisesta pahemmin välitä, mutta nyt jopa kaipasin sitä. Kureyon on karheaa ja kutittaa nenää. Enkä ole värivalinnoista ollenkaan ihan samaa mieltä Noron suunnittelijoiden kanssa. Pakkoko sitä sinistä on joka paikkaan tunkea.

Huivi on siis hiukan roisin värinen minun tyyliini. Napakka pingotus toi huiviin lisää senttejä, joten ainakin se lämmittää hartioita.

Vihanneksia

2010-01-16T17:13:00.006+02:00

Kannatti uhata lääkäriinmenolla. Tauti säikähti siitä niin, että päätti vaihtaa maisemaa, ja nyt olen voinut kömpiä pitkästä aikaa ihmisten ilmoille.

Edellisten sukkien kommenteissa minun käskettiin ottaa sukanneulonta rennommin, joten enpä sitten hössöttänyt näiden käpälänlämmittäjien kanssa.

Vihannessukat

Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks, 60 s
Lanka: Schoppel Wolle Admiral Ringel (75 % villaa, 25 % polyamidia, 50 g = 210 m), väri 1627 Ringel
Langankulutus: 63 g
Puikot: 2 mm
Aloitettu: 7.1.2010
Valmistunut: 15.1.2009

Sukat saivat nimensä värien mukaan: tomaatinpunaista, porkkanaoranssia, munakoisoviolettia... ja homeenharmaata. Homeen tilalle olisin kyllä laittanut jotain muuta. Aloitin sukat kutakuinkin samasta kohtaa, mutta raidat olivat nyrjähtäneet epäsynkkaan jo ennen kantapäätä. Tällä kertaa tein lyhyet varret.

Illalla kymmenen aikaan otetuista kuvista ei oikein mikään ollut kelvollinen. Kuvaajaa on kuulusteltu fokusoinnissa tapahtuneiden rikkeiden vuoksi.

Epä

2010-01-10T14:39:00.004+02:00

Sileiden sukkien neulominen kuulemma on helppoa ja rentouttavaa, sen kun antaa paukkua vaan. Minä taas ahdistun lähes jokaisessa mahdollisessa vaiheessa. Kärjestä aloitettavissa sukissa ahdistusketju menee kutakuinkin näin:

- Loin varmaan kärkeä varten liian vähän/paljon silmukoita.
- Kärjestä tulee varmasti liian suippo/leveä.
- Lanka nyhjääntyy ihan pilalle, kun kärkialoitus on sellaista nyhertämistä.
- Lopullinen silmukkamäärä olisi oikeastaan saanut olla kasi enemmän/vähemmän.
- Kantapää näyttää oudolta ja ihan liian matalalta.
- Teenkö nilkkapituiset sukat vai neulonko niin pitkälle kuin 100 g:sta riittää?
- Missä vaiheessa pitää ruveta tekemään pohjelisäyksiä?
- Pohjelisäys tuli tehtyä liian aikaisin, ja nyt varsi on löysä.
- Pohjelisäys tuli tehtyä liian myöhään, ja nyt varsi kiristää.
- Taas tuli vastaan solmu.
- Raitalangan kuviot menevät ihan eri tahtiin, vaikka aloitin varmasti samasta kohtaa.
- Päättelystä tulee takuulla liian tiukka ja joudun purkamaan koko höskän.

Bambusukat

Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks
Lanka: Hjertegarn Bamboo strømpegarn (60 % villaa, 25 5 bambua, 15 % polyamidia, 50 g = 200 m), väri 9599
Langankulutus: 100 g
Puikot: 2 mm
Aloitettu: 15.12.2009
Valmistunut: 7.1.2009

Jostain syystä minulle on erityisen stressaavaa päättää, lopetanko sukat nilkan korkeudelle vai jatkanko pidemmälle. Pidemmät sukat ovat käteviä hameiden kanssa, mutta pohjelisäysten teko vaatii jatkuvaa sovittelua. Näin pieni asia aiheuttaa aina suunnattoman aivomyrskyn.

Tällä kertaa päädyin pidempään versioon. Uhkakuvista toteutui se, että raidat eivät menneet tasan. Solmun jälkeen kuvio hyppäsi toiseen kohtaan, ja huomasin tilanteen niin myöhään, että päädyin jälleen yhden aivomyrskyn jälkeen olemaan purkamatta. Tuli siis epätäydelliset sukat epätäydellisiin jalkoihini.

Poskiontelot voivat jo paremmin, mutta kuume ei ota asettuakseen. Eilen se lähenteli jo 38:a. Paradoksaalisesti minulla oli kovemman kuumeen aikana parempi ja pirteämpi olo. Nyt kun kuume on alempi, on taas vetelä ameebaolo. Missähän vaiheessa tohtisi taas vaivata terveydenhuoltojärjestelmää?

Röyhelöitä

2010-01-07T19:16:00.005+02:00

Ilmoittauduin Ravelryn 10 Shawls in 2010 -ryhmään. En ole viime aikoina oikein ollut parhaimmillani yhteisneulonnoissa, mutta toivon, ettei kymmenen huivin neulominen vuoden aikana osoittaudu kovin ahdistavaksi. Minulla on Ravelryn suosikeissa kymmeniä huiviohjeita, joten ainakaan inspiraatiopula ei uhkaa. Mutta ennen urakkaan ryhtymistä oli kilvoiteltava puikoilta pois yksi murheen aiheuttaja.

Borneo-huivi

Ohje: Knitter's Summer 2008, Curacao Blue Shawl
Lanka: Zitron Trekking Hand Art (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 420 m), väri 560/Borneo
Langankulutus: 200 g
Puikot: 4 mm
Aloitettu: 1.11.2009
Valmistunut: 4.1.2010

Malli on Victorian Lace Today -kirjan tekijän Jane Sowerbyn suunnittelema. Pidin tähtimäisen kuvion graafisuudesta ja selkeydestä. Valitettavasti yksinkertaisuus oli tässä tapauksessa synonyymi tylsyydelle. Jo ensimmäisessä mallikerrassa asia tuli selväksi, ja loppu oli väkisin vängertämistä. Toisaalta mallikerran oppi helposti ulkoa.

Reunaröyhelö oli taas oma tapauksensa. Siinä tehtiin langankiertoja muutaman silmukan välein, joten silmukkamäärä kasvoi huikeasti ja täytti 100 cm:n puikon. Koska lanka minulla oli vain kaksi vyyhteä, eikä sitä ole ainakaan tällä hetkellä saatavilla, jouduin jättämään röyhelöiden korkeudesta puolet pois. Ohjeen mukaan päättelyssä olisi pitänyt tehdä pykäreunus, jossa vuoroin luodaan kaksi silmukkaa ja päätetään viisi. Reunusta oli mukava värkätä, mutta se oli tosi hidasta. Kun olin pari-kolme tuntia reunaa vääntänyt ja saanut kaksi kolmasosaa silmukoista pääteltyä, huomasin, ettei lanka kaikista laskelmista huolimatta riitäkään. Siispä purin päättelyt, mihin meni taas kaksi tuntia. Sitten päättelin normaaliin tapaan - kaksi tuntia. Onneksi lanka riitti sillä kertaa.

Lanka oli mukavaa neulottavaa, mutta värityksestä en tykännyt. Vyyhdillä väriyhdistelmä oli kaunis, mutta neulottu pinta muistutti ysärivilliksiä, joissa oli pientä kirjoneuletta kymmenellä värillä. Täytyy nyt viimein uskoa, että en pidä langoista, joiden säikeet ovat erivärisiä, olivatpa ne kerällä miten houkuttelevia tahansa.

Päivät ovat menneet poskiontelotulehduksen häätämisessä. Kuumetta ei ole paljonkaan, mutta sekin vähä vie voimat täysin pois. Pahinta on ollut megapäänsärky, joka on lähes täysin invalidisoiva ja vie yöunet. Taloutemme särkylääkerepertuaari ei mahtanut sille mitään, mutta ilmeisesti antibiootti alkaa purra, sillä tänään on ollut vähemmän särkyinen päivä. Niinpä jaksan roikkua koneenkin ääressä (en ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat, miten hirveä päänsärky/mahatauti/kuolemantauti heillä parhaillaan on, ja silti he jaksavat blogata siitä). Jospa huomenna jo jaksaisi raahautua lähi-Siwaan karkkiostoksille (mies tuo ihan liian pieniä suklaapatukoita).

Mustikoita

2010-01-01T15:35:00.006+02:00

Korjauslisäys: Kommenteista selvisi, että pupupannulappu olikin Teijalta eikä Taijalta, kuten aiemmin luulin. Hups, olen kyllä nyt tosi nolo. Alla on korjattu versio tapahtumien kulusta. Anteeksi, Teija! Blogin kuvauksessa minun luvataan puhuvan pehmoisia, joten olihan tämä odotettavissa...

Olen ollut kilttinä. Joulun alla posti toi yllätyskuoren Teijalta, ja sisältä putkahti esiin pupupannulappu. Sain sen siitä hyvästä, kun taannoin osallistuin pohdiskelemaan erästä kieliongelmaa Teijan blogissa. Mistähän Teija muuten arvasi, että tykkään pupuista?

Pari päivää sitten kyläillessään taas Taija toi toisen itsetehdyn patalapun sekä kauniin kynttilän. Kiitos edelleen!

Mieskin on ollut kiltti ja sai sukat jo toisena jouluna peräkkäin. Tästä taitaa tulla perinne.

Mustikkasukat

Ohje: 60 s, kärjestä ylös
Lanka: Novita Nalle Marjaretki (75 % villaa, 25 % polyamidia, 100 g = 260 m), väri 823/mustikka
Langankulutus: 85 g
Puikot: 2,5 mm
Aloitettu: 14.10.2009
Valmistunut: 18.12.2009

Kaksi kuukautta meni sukkien tekoon, joten tämä tonttu ei kovin ahkera ollut. Aloitin sukat kärjestä muutamalla silmukalla ja tein käänteisen sädekavennuksen, eli lisäyskerrosten väliin jäävien kerrosten määrä kasvoi lisäysten edetessä. Lanka oli lisäaineetonta Nallea sujuvampaa neulottavaa, mutta saa nähdä, miten pian se nyhjääntyy. Kärkialoitus oli sellaista pipertämistä, että lanka rupesi jo menemään nuhjuksi. Kantapäästä tuli ruma ja reikäinen, raidat eivät sattuneet kohdalleen, vaikka aloitin täsmälleen samasta kohdasta, eikä päättelyreunastakaan nätti tullut. Leevi and the Leavingsin sanoin ei mikään varsinainen taidonnäyte, mutta hyvin ne kestää kylmyyttä. Toivottavasti.

Uusivuosi on mennyt kuumeillessa ja nuhaillessa. Eilen piristyin sen verran, että kävimme Heurekan pihalla katsomassa, kun alipalkattujen kiinalaisten pakkaamia raskasmetalleja syydettiin luontoon. Reissu otti kyllä voimille, sillä hengityselimistön lisäksi myös kantapääni esittivät vastalauseensa.

Kävyt

2009-12-24T14:58:00.005+02:00

Vaiheessa olleista korteista tuli tällaisia. Kuvio ja teksti on tehty leimasimilla.

Kristus syntyy, kiittäkää!
Hyvää Joulua!

Christ is born, glorify Him!
Merry Christmas!

Kannat

2009-12-21T21:22:00.005+02:00

Minulla on jo muutaman kuukauden ajan ikävä vaiva, plantaarifaskiitti, eli jalkapohjan kalvon tulehdus, joka aiheuttaa kipua kantapäihin. Lääketieteellinen repertuaari on käyty läpi kortisoniruiskeistä särkylääkekuureihin, mutta viimein pääsin pitkän odottelun jälkeen fysioterapeutin käsittelyyn. Jalkapohjiin annetaan ultraääntä, teen kiltisti vihaamiani pitkiä venytyksiä ja kävelen vain välttämättömän. Tuntuu, että jotain hyötyä noista on ollut, mutta varaudun kuitenkin pitkään toipumisaikaan.

Lääkärin kehotuksesta hankin myös lujapohjaiset kengät. Ne näyttivät kaupassa ihan siedettäviltä, mutta kotimatkalla ne muuttuivat Mr. Lordin talvilenkkareiksi. Onneksi kengännumeroni ei ole 45, sillä jo kolmekasinkin popot näyttävät jättimäisiltä. Mutta neulojalla on ratkaisu kaikkeen. Tekaisin pikapikaa lankavaraston epämääräisistä tähteistä kengänsuun päälle laitettavat nilkkaimet, jotka hiukan pehmentävät jalkineiden ilmettä.

Mutta on kengissä hyvätkin puolensa. Jäykkä pohja tukee jalkaterää, kengistä ei ole tullut hiertymiä ja mikä parasta, minulla on hyvä syy neuloa lisää sukkia! Otin kenkäostoksille mukaan omatekoiset ohuet villasukat, jotta tulee hankittua varmasti sukanmentävät monot. Uusia sukkia ei tule liukuhihnalta, mutta yhdet sentään ovat jo valmiit.

Rosollisukat

Ohje: kirjasta Socks from the Toe Up, Gusset Heel Basic Socks
Lanka: SWTC Tofutsies (50 % villa, 25 % soijasilkki, 22,5 % puuvilla, 2,5 % kitiini, 100 g = 425 m), väri 862
Langankulutus: 65 g
Puikot: 1,5 mm
Aloitettu: 27.11.2009
Valmistunut: 20.12.2009

Langan sain Winter Bunderland -vaihdosta vuosi sitten. Se näytti kerällä rosollilta, johon on hulautettu kastikkeet sekaan ja joka on jäänyt yöksi pöydälle, mutta neulottuna se ei näytäkään yhtään pöllömmältä. Kokeilin kahta eri pitsimallia, mutta niihin värjäys ei taipunut, joten lykkäsin sitten vain ihan sileää.

Yllä mainittu puikkokoko (muutama kokokokoko vielä päälle) on aivan oikein; tosiaankin tikutin 1,5 mm:n rokotusneuloilla. Puikot ostin toistaiseksi ainoalla Karnaluksin reissullani ja kaikki nämä vuodet olen ihmetellyt, miksi ne tuli ostettua. Tässä tapauksessa kuitenkin aika tavaran palkitsi. Langassa oli niin paljon puuvillaa, ettei se edes tuntunut villaiselta, ja kakkosen puikoilla tuli ihan liian löysää. Jouduin nytkin neuloessa koko ajan kiristämään lankaa - ja samalla piti varoa, etten väännä ohuita puikkoja mutkalle. Kakkosen puikot tuntuvat muuten aika jytkyiltä noihin verrattuna.

Selasin kerran Taijan Socks from the Toe Up -kirjaa, ja omaa ajattelua osoittaen tilasin itselleni samanlaisen. Melkein kaikki mallit kirjassa ovat sellaisia, että voisin ne neuloa. Kirjassa neuvottu ranskalaisen kantapään muunnos, joka on eri kuin Ullassa oleva, oli mukava neuloa ja on kivannäköinen. Tuossa tehtiin ensin levennykset ja sitten kantapää käännettiin ranskalaisen tapaan. Siinä ei siis ollut lyhennettyjä kerroksia eikä silmukoiden poimintaa. Seuraavat sukat ovat jo tuloillaan.

Täydellistä

2009-12-16T19:16:00.007+02:00

Entiset neulekaverit eivät ole vielä unohtaneet, vaan kutsuivat pikkujouluihinsa Tampereelle. Ohjelmaan kuului tietenkin lahjontaa. Paketteihin ei merkitä antajan nimeä, vaan saaja saa arvuutella, keneltä lahja on peräisin. Minäpä arvasin, että pakettini on Lotalta! Tosin olin jonon hännillä arvaamassa, joten vaihtoehtoja ei ollut paljon jäljellä.

Sain Hecho-lankaa, täsmälleen sitä väriä, jota hiplasin messuilla, mutta en tullut ostaneeksi, kun kassi jo tursusi lankaa ennestään. Uskomaton sattuma, että sain juuri sitä. Tosin ei Lottakaan taida sylkeä lasiin tuon värin kohdalla. ;)

Sain Petteri Kaniini -tarroja, pupukiiltokuvia ja lumihiutaleääriviivatarroja (pitäisiköhän ne ensi vuoden kortit tosiaan tehdä jo tässä vaiheessa, sillä lumihiutaleet sopivat suunnitelmiin erinomaisesti?).

Sain lempisuklaatani. Kaiken kaikkiaan paketti oli täydellinen. Kiitos, Lotta!

Minulla lahjottavaksi arpoutui Vilma. Päätin ostaa hänelle jotain ihkulankaa, jollaiseksi tulkitsin alpakka-silkin, vaikken itse tuota pystyisikään neulomaan. Lisäsin pakettiin langan kanssa värikoodattuja karkkeja. Pakkasin koko hoidon valkoiseen paperikassiin, johon leimailin nimilapun. Tarkoitus oli laatia myös jokin nauha-kukkahärpäke, mutta totesin, että lappu näyttää yksinään paremmalta. Vähän etukäteen jännitin, vieläkö Vilma tykkää petroolista, mutta kun hän saapui paikalle sliparissaan, totesin huoleni olevan turha.

Oli siis onnistuneet pikkujoulut (kuten aina Tanen kera). Sain pitkästä aikaa neulottuakin kunnolla.

Tätä

2009-12-14T20:26:00.004+02:00

Eletään taas tätä aikaa vuodesta.

Niin ne vain tulivat ajoissa valmiiksi tänäkin vuonna (lopullisesta versiosta kuva sitten myöhemmin). Toki kunnon kansalainen olisi vienyt kortit postiin jo lokakuussa säästääkseen postivirkailijat kiireeltä, mutta minä en olekaan kunnollinen. Kortteja kuoreen laitettaessa on aina se kauhea pulma, ketkä saavat ne kortit, jotka ovat niin lähellä priimaa kuin minun taidoillani saa aikaiseksi, ja ketkä saavat ne, joissa on virheitä, jotka ainoastaan minä huomaan. Täytyy lohduttautua sillä, ettei kakkosryhmään joutuneilla ole sitä priimakorttia verrokkinaan. Joskus tein nelisenkymmentäkorttia, nyt tuli 25. Päätin, etten enää jaksa tehdä kortteja sellaisille miehen sukulaisille tai ystäville, joita en ole vuosiin tai koskaan tavannutkaan. Tuossakin määrässä tympäännys iski useaan otteeseen, sillä en ole pätkääkään sarjatyösuuntautunut. Mutta jos kortit olisivat ihan erilaisia, niin siinäpä olisikin probleemia kerrakseen, kuka minkäkin saisi.

Ensi vuodenkin kortit aiheuttavat jo stressiä, ja ihan vakavasti ajattelen, pitäisikö ne jo tehdä alta pois, kun välineetkin ovat valmiiksi esillä. Mutta entäs jos valmiit kortit ehtii hukata vuoden aikana?

Suipot

2009-11-30T19:42:00.004+02:00

Minun ei näköjään pidä osallistua yhteisneulontoihin. Sukkasadon saalis oli surkea, ja nyt Lapaskuu oli kokonaan jäädä ilman tuotantoa. Jotain piti kuitenkin saada aikaiseksi, että edes arvontoihin pääsee ilmoittautumaan.

Gothic-kämmekkäät

Ohje/Pattern: kirjasta/in the book Knitting New Mittens & Gloves
Lanka/Yarn: Hjertegarn Merino Silk (60 % merinovilla/merinowool, 20 % silkki/silk, 20 % bambu/bamboo, 50 g = 150 m), väri/colour 8026
Langankulutus/How much: 20 g
Puikot/Needles: 3 mm
Aloitettu/Started: 25.11.2009
Valmistunut/Finished: 30.11.2009

Hyvissä ajoin viime hetkellä tuli siis valmista. Tein kämmekkäisiin muutaman silmukan vähemmän ja muutaman kerroksen enemmän kuin ohjeessa, kun oma käpälä on kapea. Silmukat olisi pitänyt luoda jollain kinkkisellä tavalla, mutta en jaksanut syventyä siihen eikä luontireuna mitenkään erityiseltä kirjan kuvissa näyttänyt. Muuten ohje oli simppeli ja malli mukava, koska se jättää kämmenet vapaiksi.

Lanka on ostettu ruskealla kaudellani. Se on kyllä pehmoista ja ihanaa, mutta hiukan pörhistelevää. Kämmenselän vinoneliöön ompelin muutaman helmen.

Kuvat ovat sitä mitä ovat otettuna marraskuisena iltana. Kuvausassistenttina toimi Julia Joulupupu.

Läikähdys

2009-11-24T19:50:00.003+02:00

Minäkin päädyin neulomaan ns. pakko-Baktuksen.

Baktus-huivi/Baktus Scarf

Ohje/Pattern: Strikkelise
Lanka/Yarn: New Australian Wool
Langankulutus/How much: 130 g
Puikot/Needles: 4,5 mm
Aloitettu/Started: 31.10.2009
Valmistunut/Finished: 22.11.2009

Muuta kinkkistähän ohjeessa ei olekaan, kuin yrittää selvittää ainaoikeinneuleesta, millä kerroksella on tehnyt lisäykset ja kavennukset. Ainakin minun lähimuistini on niin lyhyt, etten mitenkään voi muistaa, mitä edellisellä kerroksella tapahtui. Langan sain Bunny Fall -vaihdosta Kamaorilta. Kirjava lanka sopi malliin hyvin, ja mieskin seurasi kiinnostuneena, millaista pintaa langasta tulee. Huivin saa kietaistua kaulan ympäri, ja se sopii hyvin vihreän syys/kevättakkini kanssa - talvitakille kun ei taida taaskaan paljon käyttöä tulla.

Säärystimet/Legwarmers

Ohje/Pattern: 60 s alussa, 80 s lopussa/60 sts beginning, 80 sts end
Lanka/Yarn: Mokkasukka (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 420 m), väri/colour Vaarallinen suhde
Langankulutus/How much: 85 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: syyskuussa/on September
Valmistunut/Finished: 22.11.2009

Säärenlämmittäjät piti saada valmiiksi Sukkasadon aikana. Tympäännyin kuitenkin jatkuvaan sovittamiseen, joten neulominen sujui hitaasti. Neuloin aluksi muutaman kerroksen joustinta, sitten päätin puolet silmukoita ja loin ne takaisin seuraavalla kerroksella. Nilkkureiden kanssa säärystimet näyttävät polvisukilta. Käytäntö saa osoittaa toimivuuden. Lähinnä pelkään, että kantapäähän saattaa hankautua rakko.

Kauan sitten ostettu Mokkasukka pääsi viimein käyttöön. Lanka oli mukavampaa kuin samaan aikaan ostettu toinen väri (postauksen lopussa). Tässä ei ollut omituisia karvoja, ja se oli jouhevampaa neulottavaa. Väri myös läikittyi paikoin kivasti. En yleensä koskaan saa pätkävärjätyistä läikkiä aikaiseksi. Monet välttelevät niitä, mutta minusta ne ovat hauskoja.

Merkitty

2009-11-21T20:59:00.005+02:00

Unohdin ihan kiittää huivikommenteista. Kiitos!

Tekaisin pitkästä aikaa silmukkamerkkejä myyntiin asti. Huutiksesta voi ostaa tai voin tehdä merkkejä myös tilauksesta.

Koska olen värimieltymysteni suhteen ajan hengessä mukana, täytyi tietenkin näprätä violetti rannekoru...

...sekä violetti rintakoru. Ohje kukkaseen oli Helmitöiden vuosi -kirjassa.

Vanhempia lempivärejäni edustaa vihreä rannekoru. Isot helmet sain kirpparilta ostetuista korviksista.

Purppuraa - Purple

2009-11-16T18:46:00.009+02:00

Neulemaailman viralliset ostosorgiat on pidetty. Tuskinpa olisi Tampereen messuille tullut muuten lähdettyä, mutta Taijakin oli menossa, joten lyöttäydyin seuraan. Kiertelimmekin koko ajan yhdessä, mutta pois lähdimme tuntia aiemmin kuin olimme suunnitelleet. Samat myyjät tuntuvat olevan paikalla vuodesta toiseen, eikä mitään mullistavia löytöjä tullut tehtyä.

Mutta lankaahan sinne mentiin rohmuamaan. Luccasta tulee liivi, Pirkkalangasta huivi ja Noroista raitahuivi varastossa oleviin keriin yhdistettynä. Kutakin on kaksi kerää (usko pois, peili siinä on).

Jitterbugit muotoutunevat myös liiviksi. Kirjo-Pirkka on ainoa, jonka osto vähän kaduttaa. Luulin langan olevan punertavampaa, mutta Pirkkahallin valot tekivät tepposet. Yksikin kerä lankaa olisi riittänyt, mutta olihan tuo halvempaa kuin normaalisti, ja ylimääräisen kerän voi laittaa eteenpäin.

Nykyinen värimaailmani ei jää arvailujen varaan. Olen miettinyt, olenko hurahtanut purppuraan oma-aloitteisesti vai onko minusta tullut muodin orja. Taija voi todistaa, että yritin kyllä katsella muitakin värejä ja hiplasin jo yksiä vihreitä lankoja, mutta ne olivat himpun liian kellertäviä. Hyvin yksitoikkoiset olivat siis ostokseni.

I was at the Handicraft Fair in Tampere with Taija. My purchases were monotonous: purple, purple and purple. No doubt which is my favourite colour at the moment.

Kylässä - Village

2009-11-09T20:14:00.004+02:00

Muutama viikko sitten näin eräässä tilaisuudessa naisen, jolla oli kaunis käsinneulottu huivi. Malli ei ollut minulle tuttu, vaikka väitän pitsihuivigenren aika hyvin tuntevani. Rohkaistuin kyselemään huivista, joka paljastui itsetehdyksi. Myöhemmin tajusin, että olisin voinut kysyä, onko nainen mukana nettikuvioissa, koska ohjekin oli kerran netistä peräisin. Mutta sekin kysymys ratkesi, kun kaivoin mallin esille Ravelrystä ja rupesin katselemaan, ketkä ovat huivin neuloneet. Uusi tuttavuuteni oli Cica, ja nyt minullakin on samanlainen huivi.

A couple of weeks ago I met a woman who had a beautiful hand-knitted shawl. I didn't know the pattern although I'd claim that I know the lace shawl genre quite well. I went to talk to her and she told me the name of the pattern and yes, it was self-made. Later I realized that I should have asked her if she had a blog or something. But I found the pattern in Ravelry and checked who had knitted it and found out that my new friend was called Cic a. And now I have a similar shawl.

North Roë Shawl

Ohje/Pattern: Aux dentelles Dodile (Ravelry download)
Koko/Size: 110 * 228 cm
Lanka/Yarn: Araucania Ranco Solid (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 100 g = 344 m), väri/colour 108
Langankulutus/How much: 190 g
Puikot/Needles: 4,5 mm
Aloitettu/Started: 21.10.2009
Valmistunut/Finished: 1.11.2009

Pahoittelen surkeita kuvia. Seuraavat kolme kuukautta se on sitten tätä harmautta ja pimeyttä.

Ohjeen nimen etymologia jäi minulle hiukan hämäräksi. North Roe kuuluu olevan kylä Shetlannissa, mutta tuolle kirjoitusasulle ei löytynyt selitystä. Ohje on alun perin ranskankielinen, ja siitä tehty englanninkielinen versio on nätisti sanottuna suurpiirteinen. Kirjoitusvirheitä vilisee - ja myönnän ihan ensimmäisenä, etteivät minun englanniksi kirjoitetut löpinät täydellistä kieltä ole, mutta jos tekisin ohjeen englanniksi, oikoluettaisin sen kyllä jollakulla. Anteeksiantamattomin moka on se, että enkkuversiossa kakkoskaaviota ei mainita ollenkaan, vaikka sitä pitäisi toistaa useita kertoja. Jos kökköilyt kuitenkin unohdetaan, malli on kaunis ja looginen ja ilo neuloa.

Neuloin vähemmän toistoja kuin ohjeessa eli ykköskaavion kerran kokonaan, sitten sen toistuvaa osuutta kolme kertaa, kakkoskaavion kolme kertaa ja lopuksi kolmoskaavion. Huivista tuli odotettua suurempi, vaikka lankaa kului vain noin 650 m. Ravelryn keskustelusta sain osviittaa, miten langanmenekki kannattaa laskea pinta-alojen avulla. Varsin hyvin arvio osui kohdalleen, ja lanka riitti - kerrankin.

I apologize lousy pictures. Next three months will be this, gray and dark.

The etymology of the name is a little bit unclear to me. North Roe is a village in Shetland but why it's written here Roë, I don't know. The pattern is originally written in French. The English version is, well, approximate. My English is far away from perfect but if I made a pattern in English I'd let someone to proofread it. Okay, a couple of typos are not so bad but the worst thing was that the Chart 2 wasn't even mentioned in the English version although it should have been repeated many times. But if you know what you are doing the pattern logical and pleasant to knit and the result is a beautiful shawl.

Finally, I knitted the Chart 1 once and then repeated rows 11-30 three times. Then I knitted the Chart 2 also three times and finally the Chart 3.

Ensimmäinen lankavyyhti oli ihanaa. Toinen tuntui tulleen täysin eri kehruukoneesta ja väripadasta, vaikka eränumero oli sama. Kakkosvyyhdissä oli suuremmat värinvaihtelut, ja siinä oli omituisia möykkyjä. Neuloin vyyhdin vaihtumiskohdassa vuorotellen eri keriltä, jotta keränvaihdos ei tulisi hyppäyksenä. Olisi tietysti voinut neuloa alusta lähtien siten, mutta kas kun se ei tullut heti mieleen. Muuten tykkäsin langasta kovasti ja varmasti kokeilen sitä joskus uudestaan. Lähikuvissa leikin Gimpin namiskoilla ja yritin säätää huivin värin lähemmäksi totuutta. Väri on pikemminkin vihreä kuin turkoosi.

The yarn was lovely but the hanks were different despite the same batch. In the latter hank colour variation was stronger and there were strange lumps. Otherwise I liked the yarn very much and want to try it again. The colour in the close-ups is more correct. It's more green than turquoise.

Vääntöä

2009-11-05T18:24:00.005+02:00

Possua odotellessa iski ihan perinteinen flunssa. Räkä ja Roiskis ovat siis tulleet tutuiksi. Jotain pientä olen kuitenkin jaksanut puuhastella päikkäreiden vetelyn ohessa. Uudet ja upeat helmityöt -kirjassa oli ohje koruihin, jossa metallilankaa väännettiin helmien ympäri. Aluksi tekniikka tuntui kinkkiseltä, mutta sitten tajusin ottaa pihdit avuksi. En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta luonnossa korut ovat paremman näköisiä kuin kuvissa.

Viimein muistin päivittää tuossa vieressä olevan Huuto.net-mainoksen. Laitoin sinne myyntiin myös syksyn IK:n, koska siinä ei ollut mitään minua neulotuttavaa mallia.

Kirsikoita - Cherries

2009-10-30T12:58:00.007+02:00

Talvella osallistuin Ravelryn pupuryhmän Winter Bunderland -vaihtoon, ja oli niin kivaa, ettei tarvinnut miettiä, lähdenkö uuteen vaihtoon mukaan. Viikolla saapui paketti Michiganista Kamaorilta.

Last winter I participated in the Winter Bunderland Swap of Ravelry's bunny group. It was so fun that I didn't need to think twice if I join in a new swap. This week I received a package from Kamaor from Michigan.

Kääreistä paljastui Kamaorin värjäämää lankaa ja itsetehtyjä kauniita silmukkamerkkejä, hänen tyttärensä ompelema puikkopussi, askartelumateriaalia, kortteja, kirjanen ja rintamerkki, joissa oli Gwen Frosticin piirroksia (pupuja myös!), suloinen pupunappi ja suklaapäällysteisiä kirsikoita ja kirsikka-pähkinäsekoitusta, joka jo oli hiukan vajunut kuvausvaiheessa. Satun tykkäämään kirsikoista tosi paljon, vaikken sitä vaihdon kyselyssä maininnutkaan, joten naposteltavat osuivat nappiin. Kirsikat ovat Suomessa aliarvostettu herkku. Esimerkiksi kuivattuja kirsikoita ei taida saada mistään (vai saako?). Kamaor asuu kirsikka-alueella ja lähetti kirsikkatuotteita myyvän firman katalogin. Siinä olikin hyvin innovatiivisia jalosteita, kirsikkasalsaa, -olutta ja -viinietikkaa muun muassa.

There were yarn that Kamaor had dyed herself, self-made beautiful stitch markers, needle holder made by Kamaor's daughter, scrapbooking kit, cards etc. with drawings by Gwen Frostic (also bunnies!), cute bunny button ja cherry snacks (the cherry nut mix was already opened while taking pictures). I love cherries but I didn't mention it in the swap questionnaire so they were a welcome surprise. In Finland you get fresh cherries in summer but otherwise they are not very popular and I haven't seen dried cherries anywhere. Kamaor lives in a cherry area and sent me a catalog of cherry products. There seem to be many innovative products, for example cherry salsa, ale and vinaigrette. Thank you again!

Langassa on kauniita sävyjä, ja minähän olen kallistumassa violetin suuntaan. Olisikohan nyt Baktuksen aika?

There are many beautiful shades in the yarns and purple and violet are my newest favourites. Maybe it'll become Baktus.

Minun pakettini lähti Massachusettsiin ayalle. Tietenkin neulovan pupuihmisen pakettiin piti laittaa Heljän muki. Lisäksi virkkasin Puolukkaposki-kämmekkäät Isoveljeä ja jotain vyötteetöntä sukkalankaa yhdistäen ja tein sekalaisen setin silmukkamerkkejä. Mukaan tuli tietenkin myös lankaa, suklaata, HKL:n pupuheijastin ja ayan kaneille kuivattuja luumuja, omenoita ja rusinoita.

I sent a package to aya to Massachusetts. Because she has bunnies and she knits I couldn't help sending a mug by Heljä Liukko-Sundström. I also crocheted fingerless mittens and made a set of stitch markers. Of course I included yarn, chocolate, a bunny reflector and dried fruit for aya's bunnies.

Välillä - While

2009-10-26T19:36:00.005+02:00

Seuraavaa pitsihuivia odotellessa väliaikaviihteenä pari korttia.

A new lace shawl is coming! Meanwhile a couple of cards.

Tämän tein taannoisen Jehkottaren haasteen luonnoksen pohjalta. Kerrankin luonnos, jossa kaunis paperi saa näkyä!

Toisen kortin idea oli Uudet ja upeat helmityöt -kirjassa eli paperin kuvioita korostettiin kohoväritäplillä, joihin lisättiin helmiä. Viimeksi mainittu toimenpide oli tuskastuttavan hidasta ja tarkkaa. Idea on kyllä kehittelyn arvoinen, sillä jotain nauhaa tai muuta härpäkettä kortti minusta kaipaisi.

Kaktus - Cactus

2009-10-20T19:15:00.007+03:00

Hän huolehtii villasta ja pellavasta,
hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
Sananl. 31:13

She obtains wool and flax,
and she is pleased to work with her hands.
Proverbs 31:13

Aeolian Shawl

Ohje/Pattern: Knitty Spring 2009
Koko/Size: 75 * 190 cm
Lanka/Yarn: Raijan Aitta Wolli (70 % villa/wool, 30 % pellava/linen, 100 g = 330 m), väri/colour "havu"
Langankulutus/How much: 160 g
Puikot/Needles: 4 mm
Aloitettu/Started: 9.10.2009
Valmistunut/Finished: 19.10.2009

Kuten viimeksi totesin, pitsihuivien teko syyhyttäisi kovasti. Eipä siinä muu auttanut, kuin laittaa uutta puikoille. Tein huivini Shoulderette-ohjeen mukaan, mutta ilman helmiä. Harkitsin kyllä tekeväni yhden agave-mallikerran lisää, mutta sitten alkoi epäilyttää, ettei lanka ehkä riittäisi, ja halusin välttyä tuolta harmilta tällä kertaa. Sen sijaan väänsin nypyt, jotka jätin väliin Swallowtail Shawlin kohdalla. Ne onnistuivat teknisesti hyvin, mutta en nyt tiedä, ovatko ne niin kauniita.

Last time I said that I'd like to knit more lace shawls and nothing else. What else could I have done but cast on for a new one? I knitted my Aeolian as Shoulderette but without beads. I would have like to add one agave chart but I was afraid that I wouldn't have enough yarn and I wanted to avoid that setback this time. But I made nupps which I skipped while knitting a Swallowtail Shawl. However, I'm not quite sure if the nupps are beautiful or not.

Aeolian on kaunis malli, mutta minusta siinä on vähän liikaa tavaraa. On nyppyjä, helmiä, monta aivan erilaista mallikuviota. Noista aineksista olisi saanut kaksi tai kolmekin eri huiviohjetta.

Aeolian is a beautiful pattern but in my opinion there is too much stuff: nupps, beads, many totally different lace patterns. One could design two or three shawls of this material.

Raijan Aitan Wolli saavuttaa koostumuksellaan ihan raamatulliset mittasuhteet, mutta muuten neulominen olikin jos ei nyt ihan itkua ja hammasten kiristelyä, niin ei ainakaan mitään taivaan mannaa. Lanka oli karheaa, ja siitä irtosi nöyhtää, joka sai minut köhiskelemään. Eipä oikein uskaltanut neuloa julkisella paikalla, ettei minua olisi luultu possun uhriksi. Ostin langan vuosi sitten, jolloin minulla oli maanläheisten värien kausi, mutta nyttemmin havunvihreä ei näytä ollenkaan houkuttelevalta. Yleisesti ottaen Wollin värit ovat ihania, mutta vastedes aion jättää langan ostamatta, harmi sinänsä. Itse huivikin on varsin karhea ja pistelee trikoopaidan läpi.

Raijan Aitta's Wolli has a biblical fiber composition but otherwise I didn't like the yarn. It was rough and made me cough (nice poem). While wearing the shawl the fibers also sting through a shirt. When I bought the yarn I loved earth colours but nowadays I like brighter ones and knitting forest green yarn was quite boring.

Mutta kun huivissa on mallikerran nimenä agaave, lanka on tikkuista ja valmis huivi pistelee, niin kaktushan se silloin on nimeltään! Minun päälläni otetut huivikuvat ovat nyt mitä sattuu, sillä ne piti ottaa parissa minuutissa ennen bussin lähtöä.

Well, one of the charts is called agave and the yarn stings. So let the shawl be named as Cactus!

Olin lauantaina Nordian neuletapaamisessa, mutta myöhästyin Hesarin kuvaussessiosta. Jäin siis vaille kuuluisuutta, mutta en ilman lankaa. Nykyinen värimaailmani selvinnee hyvin kuvasta. Saa nähdä, ehdinkö neuloa nuo ennen kuin kyllästyn väriin. Sain myös pari silmukkamerkkitilausta. Kiitokset Auralle mainostamisesta!

It's not difficult to guess which is my favourite colour at the moment. Hopefully I achieve to knit these yarn before I get bored with the colour...

Pudokkaat - Drops

2009-10-10T19:51:00.009+03:00

Olen ruvennut lämpiämään syksyn muotivärille violetille. Pelagia aavisti tilanteen hyvin ja toi Amerikan reissultaan juuri täydellisen väristä lankaa.

Violets and purples have become my favourite colours. So I'm exceptionally trendy now. My friend Pelagia must have had a premonition because she brought perfectly coloured yarn to me from the States.

Drop Stitch Scarf

Ohje/Pattern: Vogue Knitting Spring/Summer 2009, malli/pattern 13
Lanka/Yarn: Yarn Love Elizabeth Bennet (65 % merinovilla/merino wool, 20 % bambu/bamboo, 15 % silkki/silk, 50 g = 178 m), väri/colour Summer Sangria
Langankulutus/How much: 90 g
Puikot/Needles: 4 mm
Aloitettu/Started: 28.9.2009
Valmistunut/Finished: 9.10.2009

Lehdenkin Pelagia toi samalta reissulta. Ja Elizabeth Bennet on suosikkini Jane Austenin henkilöistä, joten langan nimeä myöten tuliaiset menivät nappiin. Hillitysti kirjava lanka sopi myös malliin hyvin: ruudut olisivat olleet tylsät yksivärisestä langasta neulottuina.

Pelagia brought also the magazine. And Elizabeth Bennet is my favourite character in the novels by Jane Austen so her present was excellent choice in every way. The yarn looked good at this pattern: solid colour would have been a little dull.

Ohje oli luokiteltu erittäin helpoksi. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä. Mielestäni pidennetyt silmukat vaativat oman akrobatiansa, eikä joka kerroksella useasti toistuva nurja silmukka takareunasta neulottuna ole niitä yksinkertaisimpia. Kerroksissa täytyi myös pitää tarkasti lukua. Ohjeessa ei ollut kaaviota, ainoastaan sanallinen selvitys, jota minusta oli vaikea seurata, ennen kuin mallin oppi ulkoa. Itse asiassa olin jättämässä työn sikseen ensimmäisten kerrosten jälkeen, mutta onneksi sain kuitenkin sisua jatkaa.

The pattern was told to be very easy. I take the liberty to disagree. Stitches made by wrapping extra loops around a needle (how they are called in English?) are quite tricky, at least for me. A p1 tbl isn't simple, either, and it occured many times in every row. One also had to keep count of rows. For me it was difficult that there wasn't a chart, only written intructions. They were hard to follow until I learnt them by heart. Actually, I was about to unravel the work after the first rows but fortunately I decided to go on.

Nyt olisi kauhea into neuloa pitsihuveja. Olisi kyllä Sukkasadon aika, mutta onko sillä niin väliä?

Now I feel very enthusiastic for knitting more lace shawls. There is, however, the Sock Harvest KAL going on, but does it matter?

Siilit - Hedgehogs

2009-10-02T20:14:00.003+03:00

Syksyinen hääkortti lankomiehelle. Ensimmäistä kertaa käytin ääriviivatarroja. Ne ovat minusta vähän pliisuja, mutta toiseen koristeeseen yhdistettynä näyttävät toimivan ihan hyvin.

A wedding card for my brother-in-law.

Voitin Oranssin arvonnassa itsetehdyt sukat, alpakkaa ja teetä. Alpakoille jouduin etsimään sijaiskodin, koska en pysty niitä neulomaan, mutta sukkia en suostuisi pois antamaan. Harvoin saan itsetehtyjä lahjoja. Kiitos! Sukkakuva on valitettavasti huono, mutta mies onnistui kyllä taitavasti rajaamaan sohvapöydällä ja lattialla lojuvat roj... käsityötarvikkeet pois.

I won at the lottery of Oranssi. I got self-made socks, alpaca yarn ans tea. I had to find a foster home for the yarn because I can't knit alpaca but the socks I would never give away. I get too seldom self-made gifts. Thank you!

Perunaa - Potatoes

2009-09-27T19:20:00.009+03:00

Vihdoin minäkin sain Sukkasadon korjuun alkuun. Ensimmäiseksi nostin perunat.

Finally I started my Sock Harvest. First I dug up potatoes.

Bintje-sukat/Bintje Socks

Ohje/Pattern: Jatta, in English
Lanka/Yarn: On-line Linie 1 Supersocke (75 % villa/wool, 25 % polyamidi/e, 50 g = 210 m), väri/colour 13
Langankulutus/How much: 105 g
Puikot/Needles: 2 mm
Aloitettu/Started: 8.9.2009
Valmistunut/Finished: 27.9.2009

Värinsä puolesta sukkieni nimi voisi olla Rosamunda. Aloitetaanpa raportointi haukkumalla lanka. Monet kehuvat On-linen lankoja, mutta tämä yksilö oli turhan pehmeää ja nuhjaantuvaa. Liekö ollut jotain historiallista erää, sillä edes Ravelry ei tunne 50 g:n kerinä olevaa ohutta On-linen lankaa (ja siellähän on langan kulutus on ilmoitettava kerinä, ei grammoina, kuten järkevää olisi). Teoriaa tukee se, että kaivoin langan viime kesänä junareissulla Tanskan Vejlessa ompeluliikkeen hylätynnäköisestä hyllyköstä.

Bintje is a potato cultivar in Finland. Because of the colour of the yarn these socks could also be called Rosamunda which is a red-skin cultivar. Speaking of the yarn, I didn't like it. Many knitters praise On-line's yarns but this one was too soft for socks and the surface look s worn out. It could be some old stuff for Ravelry doesn't even know that there are On-line's fingering yarns in 50 g skeins (by the way, I hate it that you have to give the amount of yarn in skeins instead of grams). I bought the yarn in Vejle, Denmark, in a little handicraft shop in which they mostly sold sewing stuff. Their yarns could have been really ancient.

Ohjeesta sen sijaan pidin. Mielestäni oli näppärä ratkaisu sijoittaa pohjekavennukset kiertävästi, vaikka välillä sitten unohtuikin kaventaa oikeassa kohdassa. Mallineule on herkkä ja sopivan yksinkertainen; sukissa ei pidäkään olla pitkää mallikertaa. Kärjessä jouduin soveltamaan, sillä minusta ohjeen mukaan sukan pohjapuolelle olisi jäänyt paljon enemmän silmukoita kuin päälle. Kantapään tein vahvistettuna ja muutaman kerroksen pidempänä kuin ohjeessa, mutta kantalapusta olisi saanut tehdä vieläkin pidemmän. Kannan teko on minusta edelleenkin vihoviimeistä hommaa. Miksei ihmisellä voi olla sorkkia?

But I liked the pattern very much. In my opinion it was a clever idea to make the leg decreases go in a spiral. The pattern repeat was beautiful and simple, which is a positive expression in this context. I should have made a longer heel flap although I knitted more rows that indicated in the pattern. Knitting the heel is a lousy job. Why humans can't have cloven hooves?