perjantai 30. tammikuuta 2009

Värit - Colours

Blogillani on ilmeisesti muutama englanninkielinenkin lukija. Siispä ajattelin väkertää tekstiä myös kolmannella kotimaisella, jos sillä päällä satun olemaan. Toivottavasti blogiani lukeville englanninopettajille ei tule hillitöntä himoa tarttua punakynään. ;)

Via Ravelry I have got a couple of English speaking readers. By far I have written only in Finnish but from now on I sometimes try to write also in English. Please, feel free to leave a comment (click 'terveiset')!

Alan päästä normaaliin neulomisrytmiin muuton jäljiltä. Vielä jokunen laatikko seilaa lattialla, mutta niin sotkuista ei enää ole, etteikö voisi keskittyä käsitöihin. Joulun kunniaksi halusin aloittaa jotain kivaa ja nättiä. Itse neule valmistui jo aikoja sitten, mutta päättely lykkääntyi näihin päiviin asti.

I have started to knit again after our move. There are still boxes on the floor but it's not any more so messy that you couldn't concentrate on handicrafts. On Christmas I wanted to start something nice and pretty. I finished knitting in a few days but it took a month until I accomplished to weave in the loose ends and block the work.

Clapotis1

Clapotis
  • Ohje/Pattern: Knitty Fall 2004, suomeksi
  • Koko/Size: 15 * 265 cm
  • Lanka/Yarn: Noro Kyreyon (100 % villaa/wool, 50 g = 100 m), väri/colour 170
  • Langankulutus/How much: 90 g
  • Puikot/Needles: 6 mm
  • Aloitettu/Started: 25.12.2008
  • Valmistunut/Finished: 28.1.2009
Tämä on jo kolmas tekemäni Clapotis. En yleensä jaksa tehdä samasta ohjeesta uudestaan, mutta Clapotiksessa on jotain niin kiehtovaa, että siihen ei kyllästy.Halusin leveät väriraidat, jossa Noron sävyt pääsisivät kunnolla esiin, joten en tehnyt lisäysosaan ollenkaan toistoja. Olen suunnitellut pitkään Kureyonin kokeilemista, mutta mieleistä väriyhdistelmää on ollut vaikea löytää. Eniten on tökkinyt sinisen runsas määrä, mutta tässä värisävyssä ainostaan huivin keskelle tullut turkoosi pätkä mietitytti. Keltaisesta en pidä, mutta langan murrettu keltainen sopi minusta mainiosti oranssin ja tummanvihreän väliin. Toisessa kerässä oli harmittavasti solmu, jonka jälkeen värijuoksu jatkui ihan eri kohtaa, mistä aiheutui paljon pähkäilyä ja kerien kerimistä edestakaisin. Kureyon on aika karkeaa, joten katsotaan, mitä kaulan iho langasta sanoo.

This is my third Clapotis. I don't usually like to knit same pattern again but there is something fascinating in this pattern. I wanted broad stripes so I didn't do the repeats in the Section 2. For a long time I have wanted to try Noro Kureyon but I haven't liked the colour mixes. Especially due to the big amount of blue shades I have avoided the yarn. In this shade only the turquise stripe in the middle of the scarf made me shiver. I don't like yellow, either, but in this combination yellow looks great. There was a knot in the other skein and after that a colour changed totally so there was a lot of thinking and winding to solve the problem.

Clapotis3

Clapotis2

Toinenkin huivi valmistui. Messujen "työnantajaltani" ostettu kaunis, punainen lanka löysi paikkansa. Ostin viimeisen vyyhdin ja epäilin saako siitä kunnon huivia, mutta kun oikea ohje löytyi, niin tuli oikein sopivankokoinen hienosteluhuivi. Langassa on monta erilaista kylmää punaisen sävyä, mutta tämä on taas niitä tapauksia, joita ei saa esiintymään kuvissa edukseen.

I finished another scarf, too. I had only one hank of yarn but then I found a perfect pattern. There are any shades of cold reds in the yarn but unfortunately you can't see them in the picture.

Georgiana1

Georgiana
  • Ohje/Pattern: Georgiana Scarf
  • Koko/Size: 10 * 245 cm
  • Lanka/Yarn: Lorna's Lace Shepherd Sport (100 % villaa/wool, 70 g = 180 m), väri/colour 107/Red Rover
  • Langankulutus/How much: 70 g
  • Puikot/Needles: 3,5 mm
  • Aloitettu/Started: 29.12.2008
  • Valmistunut/Finished: 28.1.2009
Georgiana2

Lopuksi esimerkki kuvamanipuloinnista. Meillä on parvekkeella tuollainen kaunis seinä neuleiden kuvaamista varten. Puoli metriä edempänä on tällainen näky:


Miehen mielestä laatikot pitää vielä säästää, koska ehkä hän vie vielä osan kirjoistaan varastoon. Toistaiseksi olen venyttänyt pinnaa, mutta ensi viikolla voi jo olla eri meininki. Ja siis minun käsityöni ja muut tavarani eivät tietenkään ole levällään pitkin olohuonetta.

We have empty moving boxes on the balcony. My husband thinks that he might need them to store books. By far I have just rolled my eyes but next week I'll scream. Of course my knittings and other things are not all around the living room, no no.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Vaihdokit

Olen jo pitkään harkinnut osallistuvani kansainväliseen käsityövaihtoon. Ravelryssähän on vaihtoja vaikka minkä verran, ja syksyllä olin jo osallistumassa yhteen, mutta vetkutin ilmoittautumistani niin kauan, että myöhästyin. Mutta kun Bunny Rabbit Lovers -ryhmän Winter Bunderland -vaihto (loistava nimi!) käynnistyi, en epäröinyt liittyä joukon jatkoksi. Tosin vaihdossa oli tarkoitus lähettää lahjoja sekä vaihtoparille että hänen pupu(i)lleen, mutta sain luvan osallistua huolimatta valitettavasta puutteestani eli puputtomuudesta.

I have thought about to join an international swap for a long time. Last autumn I almost joined one in Ravelry but I hesitated too long and missed the deadline. But when the Winter Bunderland Swap (love that name!) started in the Bunny Rabbit Lovers group I didn't hesitate any more. The swap included not only sending gifts to the swap partner but also to her bun(s). Unfortunately I can't have pets because of allergy but I got permission to join the swap anyway.


Oma pakettini tuli rapakon takaa Kaliforniasta chickenknittleltä (Ravelry-linkki): suloisia pupukortteja, söpö puinen pupumaskotti, kauniita silmukkamerkkejä ja lankaa, lankaa, lankaa! Kirjoitin ilmoittautumiskyselyyn, että uudet, ekologiset kuidut kiinnostavat, ja niitä sitten sainkin useampaa sortimenttia eli maissia (huivi), soija-villa-puuvilla-kitiinisekoitetta (sukat) ja banaania (ei vielä soita kelloja). Suklaata paketissa oli myös, mutta kuvaushetkellä paketit olivat tyhjiä, kuinka ollakaan.

My package came over the ocean from California from chinckenknittle. It included lovelu bunny cards, cute wooden bunny figure, beautiful stitch markers and yarn, yarn, yarn! I wrote in the questionnaire that I'm interested in the new, ecological fibers and that was what I got and different ones: corn (scarf), soy-wool-cotton-chitin (socks) and banana (no idea yet). Chocolade was also included in the package but somehow it disappeared quite soon. Thanks again for the wonderful package, chinckenknittle!

Bunderland3



Minun pakettini lähti YowlYY:lle Englantiin. Hänellä oli kanit Miss Eve ja Hugo, mutta ikävä kyllä Hugo kuoli vaihdon aikana. YowlYY rupesi etsimään kaveria Miss Evelle, ja hänen luokseen muutti Bing. Neuloin pakettiin hahtuvasta (mitä se onkaan englanniksi?) pussukan, huovutin sen koneessa ja neulahuovutin vielä Miss Even ja Bingin kuvat. Valitettavasti kaksikko ei sitten tullutkaan toimeen keskenään, joten Bing joutui muuttamaan pois, mutta onpahan nyt sen kuva ikuistettuna pussin kylkeen. Olisin halunnut neuloa jotain enemmänkin, sukat vaikka, mutta muutto vei ajan.

I sent a package to YowlYY to England. She had bunnies called Miss Eve ja Hugo but sadly Hugo died during the swap. YowlYY started to look for a partner to Miss Eve and Bing moved to her. I knitted a purse of wool (I should know the English word for this stuff but I don't remember it now), felted it in a washing machine and finally needle felted pictures of Miss Eve and Bing. Unfortunately those two didn't get along and Bing had to move away but his picture is now immortalized in the purse. I would have liked to knit something more to YowlYY, maybe socks, but our move took all my time.

Miss Eve:


Bing:
Paketissa oli myös Mannilan luomutilan lankaa, silmukkamerkit omasta pajasta, häthätää tekaistu kortti, teetä ja pupuille luomuomenoita ja -rusinoita sekä Rasavillirusakon suosittelemia siementankoja. Enkä tietenkään voinut olla lähettämättä Arabian neulojapupumukia; sehän oli juuri kuin suunniteltu tätä vaihtoa varten! Minulle tuli vähän kiire paketin pakkamisessa ja kuvaamisessa, joten taustalla on kaikkea epämääräistä roinaa. Paketti meni kuitenkin perille kolmessa päivässä, joten mikään kiire ei olisi ollut. YowlYY kertoi Ravelryssä pitävänsä paketista kovasti, hauska kuulla!

There was also yarn from Mannila's organic farm, self-made stitch markers, hastily self-made card and tea in the package. For the bunnies I sent organic dryed apples and raisins and seed sticks recommended by Rasavillirusakko. And absolutely I had to send to YowlYY a mug of knitting bunnies, designed by Heljä-Liukko Sundström, which is very popular among Finnish knitters. I was in a hurry when I packed and photographed the package so sorry for the background. However, the package were in England in three days so I hurried in vain. YowlYY told in Ravelry that she loves the package. I enjoyed very much collecting it.


keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Verhoilua

Miten minulla on sellainen kuva, että aina aiemmin muuttaessani paikat ovat olleet järjestyksessä paljon nopeammin? Kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ja huusholli on hyrskynmyrskyn edelleen. Aika kultaa muistot, anteeksi vain latteus. Suurin osa levällään olevista tavaroista on minun, joten edes miestä ei voi syyttää. Jotakin ahdistuksestani kertoo, ettei ole edes tehnyt mieli lankakauppoihin. Olen luvannut itselleni, että kunhan koti on kondiksessa, menen tutustumaan Oulunkylän uuteen kauppaan. Ja sinne aion ehtiä ennen lankahamstereita. On siis syytä tsempata.

Laatikkokasan keskelle on helppo hävittää tavaroita. Olen hukannut, löytänyt, hukannut ja löytänyt yhdet kirjaston kirjat. Montakohan kertaa sykli ehtii toistua, ennen kuin kirjat on luettu ja palautettu? Onneksi kirjojen status on tällä hetkellä "löytynyt".

Meillä ei ollut entisessä talossamme juurikaan verhoja. Jotenkin seinät olivat sellaiset, etteivät ne mitään verhoja kaivanneet, ja ikkunoissa oli sälekaihtimet. Nykyisessä asunnossa ei ole sälekaihtimia, mikä on minusta outoa, eikä niitä itse ruveta vuokrakämppään kustantamaan. Verhoja kaivataan siis muutenkin kuin koristeeksi. Huoneet ovat korkeat, verholista katon rajassa eikä verhotankojen kiinnitys betoniseinään onnistunut. Parit tarpeeksi pitkät verhot löysin SPR:n Kontista (kannattaa tamperelaiset käydä, siellä on kaikkea). Monta ikkunaa jäi kuitenkin vielä paljaaksi.

Eräänä päivänä huvitin itseäni inventoimalla lompakkoa, ja sieltä löytyi apelta ja vaimoltaan joululahjaksi saatu Stockmannin lahjakortti. Päätin mennä katsastamaan tavaratalon kangasvalikoiman. Alennuksessakin olevat kankaat olivat niin hirveissä hinnoissa, että nuukuus iski. Lisäksi ekohenkisenä rupesin ajattelemaan, että pitäisi hankkia kierrätettyä. Ostin kuitenkin kaksi kangaspalaa halvimmasta päästä, pakanloppuja. Ompelin häthätää olohuoneen verhot. Eiväthän nämä kovin hienot ole, ja rojukasatkin ovat lattioilla (paitsi langat eivät tietenkään ole rojuja), mutta esittelenpä nämä kuitenkin. Lintu-lehtikangas on nättiä (ja halpaa, alennettuna 3,50 e/m), siitä olisi voinut tehdä kaikki verhot, mutta enempää sitä ei ollut.


Sen verran olen tehnyt lankatöitä, että muokkasin pannumyssyn epäonnistuneesta piposta. Sain SNY-Matamilta aikoinaan kaunista, kirjavaa Melliä. Neuloin ja huovutin koetilkun ja sen perusteella loin silmukat kissankorvapipoa varten. Tein siihen korvaläpätkin, jotta olisi lämmin päähine pakkasella. Pipo ei kuitenkaan kutistunut pesussa tarpeeksi. Pesin sen monta kertaa kuudessakympissä ja lopulta uitin sitä kiehuvassa vedessäkin. Tarinan opetus: älä suotta neulo mallitilkkua, työ menee kuitenkin pieleen. Pipo lojui vuoden hylkiönä korin pohjalla, mutta muuton yhteydessä se tuli päivänvaloon. Leikkasin korvaläpät pois, ja nyt tekele palvelee onnistuneesti pannumyssynä. Tarkkaan katsomalla voitte huomata, miten säihkyvän puhdas tiskipöytä meillä on.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Kaaos

Uhhuh, edellisestä muutostani on 4,5 vuotta, ja ehdin jo unohtaa, millaista touhua tämä on. Blogin päivittäminen ei ole ollut kovin korkealle priorisoituna. Vaikka koko aika tuntuu menevän tavaroiden järjestelyyn (tai siihen, että patistaa miestä järjestämään omansa), ei sekamelska tunnu hellittävän. Olin vielä juuri ennen muuttoa flunssassa, ja pahimpina päivinä tilanne oli se, että pakkasin yhden laatikon, ja sitten olikin jo käytävä puoleksi tunniksi pitkäkseen. Lueskelin vielä sopivasti Kaisan muuttokokemuksista ja aloin kuvitella itselleni flunssaa pahempiakin oireita.


Nyt on tullut todistettua, että neulominen ja langat ovat hyvä kiinnostuksen kohde. Muuttoapulaisena ollut miehen serkku kehui kovasti harrastustani, sillä lankalaatikkoni olivat paljon mukavampaa kannettavaa kuin miehen kirjat. Viimeksi mainittuja oli sitä paitsi varmaan kymmenkertainen määrä lankoihin verrattuna, joten minut tuntien voitte kuvitella, millainen kirjavarasto meillä on.

Ehdin käydä viime viikolla Helsingin neuletapaamisessa Cafe Ursulassa. Minun on vaikea mennä tilanteisiin, joissa on paljon ventovieraita ihmisiä, mutta viimein uskalsin avata suuni ja tutustua vieressä istujiin. Muutama tosin oli jo ennestään tuttu nimi netin kautta.

Lukuun ottamatta neuletapaamisessa syntyneitä muutamaa sukkasenttiä en ole tehnyt käsitöitä, ellei sellaiseksi lasketa biojätepussin taittelua sanomalehdestä. Meillä oli talossa oma kompostori, johon perskeet kipattiin suoraan kulhosta, joten biojätepussille ei ole aiemmin ollut tarvetta. Mutta eipähän tarvitse ottaa stressiä siitä, että komposti jäätyy pakkasilla. Lisäksi tänään näpersin verhokiinnikkeitä paikoilleen:


Teen ensimmäistä kertaa tuttavuutta U-kiskon kanssa. Asunnossa oli valmiina nuo valkoiset muoviosat. Pohdimme pari päivää, mitä ihmettä varten ne ovat. Sitten oivalsimme, että ne tulevat verhokiskoon, mutta seuraavat pari päivää pohdimme, miten verhot saa niihin kiinni. Nipsut piti siis tajuta hankkia itse.

Muutenkin upouusi talo on tuottanut yllätyksiä. Lamppujen pistokkeet on vaihdettava, nettiyhteyden kytkeminen takkuili epäsopivien johtojen vuoksi jne. Kaiken huipuksi tänne on unohdettu asentaa yksi sisäikkuna!

Käsitöitä ei ole kauheasti siis luvassa lähiaikoina, mutta hiukan aktiivisemmin aion päivittää muuton edistymisestä.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Koskaan

Olen sanonut monta kertaa elämässäni en koskaan. En koskaan neulo sukkia. En koskaan tee joulukortteja. En koskaan muuta Helsinkiin. Viime viikkojenkin postauksista voi havaita, että kaksi ensimmäistä väitettä ei pidä paikkaansa. Pian ei pidä kolmaskaan.

Mies sai töitä Helsingistä. Koska en itse tällä hetkellä ole työelämässä, minunhan on helppo kasata kimpsuni ja muuttaa miehen mukana, eikö vain? Asiasta käytiin muutama keskustelu, siis "keskustelu". Viimein päätettiin kuitenkin muuttaa työpaikan äärelle, ja se suuri päivä on ensi maanantaina.

Arvaako kukaan, mitä olen viime päivät puuhastellut? Niinpä. Eikä sitä tavaraa ole vallan vähän. Emme ole ostelleet huonekaluja, vaan perintömööpeleitä on tullut ihan yllättäen ja pyytämättä (kiitos, Anneli, loistavasta sanonnasta). Kaikkea ei oteta mukaan. Ei kukaan tarvitsisi hyväkuntoisia pöytiä, tuoleja, penkkejä?

On iso muutos vaihtaa omakotitalo kerrostalokolmioon. Mutta se on myös helpotus. Talomme on meille liian iso, ja pihamaassa on ihan liikaa työtä. Ja jos jatkossa vaikka vedentulo takkuilee (tämä on ollut talossamme eniten huolta tuottava asia), sen kun jättää asian huoltofirman huoleksi, eikä tarvitse soitella paikkakunnan putkimiehiä läpi. Eikä lumimyrsky vaihda elokuvailtaa kolausurakaksi. Talomme on nyt myynnissä. Ei kukaan tarvitsisi hyväkuntoista omakotitaloa?

Tampereelta tulee ikävä monta asiaa. Tammerkoskea,


pääkirjasto Metson pupuja


ja tietysti neulekavereita. Kotikunnastamme Kangasalta jään kaipaamaan eniten järviä ja harjuja. Olen koko ikäni asunut Järvi-Suomessa. Meri kuulostaa hyvin suurelta ja pelottavalta. Kai se kuitenkin kelpaa järven korvikkeeksi.

Pirkanmaalta ikävöin myös letkeää murretta. Vaikka puheessani on savolainen sointi, tarttuvat murresanat nopeasti kieleen. Olen oppinut sanomaa mää ja sää, eisevväliä, morjes, rotvalli, tykö ja vallan ("Mää käytän vallan pyöröpuikkoja"). Sen sijaan en edelleenkään kudo. Saa nähdä tai oikeammin kuulla, mitä stadin puheesta jää päähän. Toivottavasti en rupea sanomaan hima. Anteeksi vain, mutta se on kyllä suomen kielen kauheimpia sanoja. Toivottavasti en rupea ajattelemaan, että kaikki kehä kolmosen pohjoispuolella oleva on surkeaa maaseutua.

Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille! En ole jaksanut vastata niihin, mutta olen hyvin iloinen kehuistanne. Palaan kertoilemaan kuulumisia, kunhan muuttorevohka saadaan ohi.